Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Irmeli Mustalahti

Vastuuttaminen ei tue ympäristökansalaisuutta vaan latistaa kansalaisten halua osallistua

Kansalaisten ja erilaisten paikallisten yhteisöjen mahdollisuudet ja kyvyt osallistua luonnonvarojen hallintaan ovat rajalliset.

– Tämä voi latistaa kansalaisten aktiivisuutta, jos rakenteellisilla muutoksilla ja esimerkiksi rahoituksella ei huolehdita kansalaisten toimintamahdollisuuksista ja resursseista samalla kun kansalaisten vastuu ja myös huoli ympäristöstä kasvaa, sanoo ympäristöhallinnan professori Irmeli Mustalahti.

Mustalahti nimitettiin Itä-Suomen yliopiston ympäristöhallinnan professoriksi syksyllä 2019. Hän johtaa tutkimusryhmää, jossa selvitetään muun muassa sitä, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä paikallistason toimijoilla on osallistua luonnonvarojen suojeluun, käyttöön ja hallintaan.

– Ympäristön ja luonnonvarojen hallintaan liittyvä vastuullistaminen voi johtaa sosiaaliseen epätasa-arvoisuuteen sekä latistaa kansalaisten halua toimia ympäristöasioissa vastuullisesti. Voidaankin puhua kansalaisten ylhäältä päin ”vastuuttamisesta” tai esimerkiksi yhteisöjen ulkopuolta kokemasta ”vastuuttamisesta”, Mustalahti toteaa.

Kansalaisten resurssien oltava suhteessa heiltä odotettuihin velvoitteisiin

Mustalahti nostaa esimerkiksi ”vastuuttamisesta” metsien suojeluun ja hallintaa liittyvät kysymykset. Suomessa ja myös muualla maailmassa metsänomistajilla on yksityis- ja yhteisöpohjaisen metsätalouden myötä yhä suurempi vapaus päättää metsiensä käytöstä. Lakimuutoksilla myös vastuuta ja velvoitteita ympäristönsuojelusta on siirretty paikallistasolle ja yksittäisille metsänomistajille. Samanaikaisesti paikallisille toimijoille ei ole annettu riittäviä resursseja ja toimintamahdollisuuksia esimerkiksi ratkaista metsien käyttöön liittyviä kiistoja ja käytön suunnitteluun liittyviä haasteita.

– Ylhäältä päin tulevan vastuuttamisen sijaan kansalaisten valmiudet ja yhteiskunnalliset rakenteet tulisi ymmärtää nykyistä paremmin, jotta pystytään tukemaan vastuullista ja yhteistoiminnallista luonnonvarojen hallintaa ja käyttöä paikallisesti. Kansalaisten tietotaidon, toimintamahdollisuuksien ja taloudellisten resurssien on myös oltava riittävät suhteessa heiltä odotettuihin velvoitteisiin ja vastuuseen, Mustalahti sanoo.

Kansainvälisen tutkijaverkoston kanssa Mustalahden tutkimusryhmä on kuvannut erilaisten paikallisten interventioiden kautta, miten heikommassa asemassa olevien kansalaisten ja ryhmien vastuuttamisesta on tullut taktiikka, jolla parannetaan luonnonvarojen käytön ja hallinnan tehokkuutta. Artikkelikokoelma julkaistaan Forest Policy and Economics -julkaisussa kevään kuluessa.

Tutkijat tarkastelevat nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä

Hallintorakenteet ja vaatimukset, jotka vain vastuuttavat kansalaisia huomioitsematta kansalaisten valmiuksia ja yhteiskunnallisia rakenteita, voivat Mustalahden mukaan johtaa ”symboliseen väkivaltaan”. Tällä tutkijat viittaavat tilanteeseen, jossa vaikutusvaltaiset toimijat hyödyntävät etuoikeuksiaan saada voimavaroja ja valtaa. Tunnettu ranskalainen ajattelija Pierre Bourdieu on nähnyt symbolista väkivaltaa yhteiskunnan eri tasoilla, niin yksilöiden, kotitalouksien, yhteisöjen kuin myös valtion rakenteissa.

– Esimerkiksi kierto- ja biotaloutta voidaan kehittää talous edellä, eikä huomioida, että sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä hyvinvointia voidaan luoda vain ympäristökansalaisuutta tukemalla, ei pakottamalla. Seuraava sukupolvi on avainasemassa siirryttäessä kohti kestävämpää yhteiskuntaa, mutta yksin velvoitteet eivät nuoria motivoi, Mustalahti sanoo.

Mustalahden tutkimusryhmä on mukana nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä selvittävässä strategisen tutkimuksen neuvoston tukemassa ALL-YOUTH-tutkimushankkeessa. Siinä he ovat seuranneet yhteiskunnallista keskustelua, jossa nuorten vastuuttamista on perusteltu esimerkiksi taloudellisilla ja työvoimapoliittisilla syillä.

– Kriittisesti tarkasteltuna tämän tapaista ”hyvin tekemisen”-ajattelua voidaan pitää asiantuntijavallan tavoitteena toisin kuin ”hyvinvoinnin” tavoittelua, joka on perimmäinen tavoite demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Nuorten ympäristökansalaisuus vaatisikin tuekseen vuorovaikutteisia joustavia rakenteita. Mustalahden mielestä vuorovaikutteiseen ympäristö- ja luonnonvarahallintaan ja yhteistoiminnallisuuden tukemiseen erilaisten toimijoiden välillä olisi nyt tarvetta. Siihen tarvittaisiin kuitenkin myös uudenlaisia resursseja ja suunnittelun muotoja, joissa huomioitaisiin myös nuorten arvot, asenteet ja tulevaisuuden ekososiaaliset tarpeet.

– Tutkimustulostemme perusteella uskallan väittää, että mitä pidemmälle vastuuttamisen ja hyvin tekemisen talousajattelu menee, sitä näkyvämmäksi kansalaisten, varsinkin nuorten, pahoinvointi tulee yhteiskunnassamme, Mustalahti toteaa.

Kuva: Suomen Akatemia

Lisätietoja:

Professori Irmeli Mustalahti, puh. 050 5632 071, irmeli.mustalahti(at)uef.fi

Irmeli Mustalahti

  • Itä-Suomen yliopiston ympäristöhallinnan professori 1.9.2019–
  • S. 1975, Viljakkala (nykyisin Ylöjärvi)
  • MMM 2000 Joensuun yliopisto, PhD 2007 Kööpenhaminan yliopisto

Tärkeimmät tehtävät

  • Tutkimusjohtaja, kansainvälinen Responsive Natural Resources Governance -tutkimusryhmä, 1/2009–
  • Yhteiskuntatieteellisen biotaloustutkimuksen professori, Itä-Suomen yliopisto 9/2017–8/2019
  • Akatemiatutkija, Itä-Suomen yliopisto 9/2012–8/2017
  • Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, 1/2009–/2012
  • Lisätietoja: professori Irmeli Mustalahti, puh. 050 5632 071, irmeli.mustalahti(at)uef.fi

Professuuriesitelmän tallenne 5.5.2020