SilviLaser2025-konferenssi kokosi yhteen metsien laserkeilaustutkimuksen huippuosaajat Quebecissä 29.9.–3.10.2025. Suomalaisten tutkijoiden panos oli merkittävä: suomalaisista organisaatioista oli mukana toiseksi eniten osallistujia heti Kanadan jälkeen.
Erityisesti UNITE-lippulaivan tutkijat olivat vahvasti edustettuina – yli 15 tutkijaa esitteli uusinta tutkimusta metsien rakenteen, biomassan, puulajien ja biodiversiteetin mittaamisesta laserkeilauksen avulla.
– Suomalainen osaaminen metsien laserkeilaustutkimuksessa on kansainvälisesti arvostettua ja meillä on vahva asema alan tiedeyhteisössä, sanoo professori Mikko Vastaranta Itä-Suomen yliopistosta.
Vanhempi tutkija Mariana Campos Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta esitteli menetelmää, jolla voidaan arvioida puiden latvuksen kasvua ja kilpailua naapuripuiden kanssa LiDAR-pistepilvien avulla.
Vanhempi tutkija Eric Hyyppä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta esitteli vertailututkimusta eri tutkimusryhmien koneoppimis- ja syväoppimismenetelmien tarkkuudesta puulajitulkinnassa puulajitulkinnassa.
Tutkija Janne Räty Luonnonvarakeskuksesta esitteli tutkimusta luonnontilaisten metsien kartoituksesta. Hänen esityksensä mukaan suuremmat ruutukoot parantavat luonnontilaisuuden luokittelutarkkuutta laserkeilaus- ja satelliittiaineistoilla.
Väitöskirjatutkija Reinis Cimdins Itä-Suomen yliopistosta esitteli vaihtoehtoisia menetelmiä metsien rakenteellisen kompleksisuuden seurantaan. Menetelmillä oli myös havaittu Evon tutkimusalueella metsien rakenteen yksinkertaistumista ajan myötä. Tällainen tutkimus voisi tarjota uusia menetelmiä muun muassa metsien ennallistamistoimien vaikuttavuuden seurantaan.
Biodiversiteetti-indeksin kehittämistä epifyyttilajien avulla esitteli väitöskirjatutkija Antti Polvivaara Itä-Suomen yliopistosta. Hän esitteli kuinka metsän rakenteellisia piirteitä ja indikaattorilajeja voidaan hyödyntää, kun mallinnetaan metsälajiston monimuotoisuutta boreaalisissa metsissä.
Akatemiatutkija Tuomas Yrttimaa Itä-Suomen yliopistosta esitteli menetelmän, jossa mäntyjen yksilölliset "sormenjäljet" voidaan tunnistaa laserkeilausaineistosta.
Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Eppu Honkasen tutkimuksessa kehitettiin Tree Skeleton Transfer -niminen menetelmä, joka automatisoi metsien rakenteellisten muutosten seurannan eri ajankohtana kerättyjen maastolaserkeilauspistepilvien (TLS) välillä. Menetelmä tunnistaa yksittäiset puut 3D-aineistosta ja pystyy seuraamaan samoja puita eri vuosien mittauskerroissa hyödyntämällä puiden “luurankorakenteita” eli rungon muotoa ja sijaintia. Näin puiden tunnistaminen ja osien (runko, latvus) luokittelu voidaan tehdä automaattisesti ilman, että jokainen aineisto täytyy käsin tulkita uudelleen. Puiden rakenteeseen perustuva segmentoinnin siirto parantaa metsien pitkäaikaisen seurannan johdonmukaisuutta ja vähentää työmäärää, mikä vahvistaa menetelmän käytettävyyttä metsien rakenteellisten muutosten tutkimuksessa ja seurannassa.
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Hanna Haapala esitteli ICESat-2-satelliittilaserin käyttöä metsäpinta-alan arvioinnissa ja siihen liittyvää epävarmuutta. Tutkimusalueen suhteelliseksi metsäpinta-alaksi estimoitiin 91 ± 2,5 % (referenssi 87 ± 0,2 %). Satelliittilaserteknologia mahdollistaa metsien korkeuden mittaamisen maailmanlaajuisesti ja voi parantaa nykyisten globaalien metsäpinta-alaestimaattien tarkkuutta.
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Katri Mäkisen aiheena oli puulajikohtaisen tilavuuden mallintaminen Sentinel-2 aikasarjan ja laserkeilausaineiston avulla. Sentinel-2 aikasarja yhdessä ALS aineiston kanssa paransi erityisesti lehtipuuston tilavuuden ennustamisen tarkkuutta verrattuna tuloksiin, jotka saatiin yhden ajankohdan kuvista yhdessä ALS aineiston kanssa. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että aikasarjojen käytöllä on mahdollista tuottaa entistä tarkempaa metsävaratietoa.
Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Teemu Kamulan maastolaserkeilaukseen liittyvä tutkimus käsitteli usean paluukaiun eli koko aaltomuodon käyttämisen hyötyjä puiden rekonstruoinnissa, sekä ominaisuuksien ja piirteiden määrittämisessä verrattuna yhden paluukaiun tallentamiseen nähden. Usean paluukaiun käyttäminen tuotti enemmän tietoa latvustosta ja sen sisäpuolelta, auttaen myös rekonstruoimaan runkoa korkeammalle.
Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Aapo Erkkilä ja tutkimusapulainen Lauri Liikonen esittelivät maastolaserkeilaukseen liittyvää tutkimustaan. Erkkilä tarkasteli maastolaserkeilauksen tarkkuutta puu- ja puustotunnusten mittauksessa sekä metsikön rakenteen vaikutusta keilauspisteiden määrään. Tulokset osoittavat, että maastolaserkeilauksella voidaan tuottaa tarkkaa tietoa erityisesti yksinkertaisissa metsiköissä ja metsikön rakenne vaikuttaa merkittävästi tarvittavaan keilauspistemäärään. Liikonen esitteli kahdella eri mobiililaserkeilaimella toteutettua aineistonkeruumenetelmää puu- ja puustotunnusten mittaamisessa. Molemmilla keruumenetelmillä mobiililaserkeilauksen tarkkuus alkaa lähestyä koealamittauksessa tarvittavaa tasoa. Semi-automaattisella puiden tunnistusmenetelmällä voitiin tunnistaa 97,1 prosenttia yli viiden senttimetrin puista.
Lisätietoja:
Tutkijoiden yhteystiedot UEF Connect
Suomen Akatemian lippulaiva UNITEssa tutkitaan ja kehitetään metsien, ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta. Itä-Suomen yliopisto koordinoi lippulaivaa yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen ja Tampereen yliopiston kanssa.
