Miten kroonisesti sairaat saadaan liikkeelle – ja miten osoitetaan vaikutukset? Liikuntalääketieteen tutkijat jalkautuvat paitsi terveydenhuoltoon, myös esimerkiksi tallille, päiväkotiin ja jääkiekkokaukaloon. Kevätseminaarissa kuultiin ajankohtaisista hankkeista.
Tutkimustaan esittelivät Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön ja teknillisen fysiikan laitoksen väitöskirjatutkijat. Vuotuisilla kevätseminaareilla halutaan edistää tieteellistä keskustelua ja antaa myös opiskelijoille tietoa tutkimuksen teosta ja ideoita mahdollisista aiheista.
Lukemisen vaikeuksia voi ennakoida jo päiväkoti-iässä
– Nopean sarjallisen nimeämisen RAN-testi ennustaa alle kouluikäisillä tulevaa lukutaitoa. Se tarjoaa ikään kuin aikamatkan lapsen tulevaisuuteen lukijana. Lapsen motorisilla taidoilla puolestaan on yhteys RAN-testituloksiin, kertoi väitöskirjatutkija Jonne Posti.
Ihanteellista hänen mukaansa olisi tunnistaa lukemisen vaikeuden riskit ja tarjota niihin ennaltaehkäisevää apua jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua. – Tähän haluaisin pitkällä aikavälillä olla itsekin löytämässä keinoja.
RAN-testissä mitataan esimerkiksi kuvasarjan kuvien nimeämiseen kuluvaa aikaa.
Osana väitöstutkimustaan Posti on mitannut joensuulaisilta 5–7-vuotiailta lapsilta 12 päiväkodissa nopeaa sarjallista nimeämistä, karkeamotorisia taitoja ja primitiivirefleksijäänteitä.
Moro-refleksi on useimmille tuttu esimerkki vauvaiän primitiivireflekseistä, jotka häviävät lapsen tyypillisen kehityksen myötä. Niistä on kuitenkin havaittu kansainvälisissä tutkimuksissa sekä lapsilla että aikuisilla jäänteitä, joilla on havaittu yhteys heikompaan motoriseen suoriutumiseen. Suomessa primitiivirefleksijäänteitä ei ole ennen tutkittu.
Kiinnostaviin jatkotutkimuksen kysymyksiin kuuluu Postin mukaan se, millaisilla interventioilla lasten RAN-testituloksia voitaisiin parantaa – kannattaisiko niihin sisältyä motoristen taitojen harjoittelua tai primitiivirefleksijäänteiden poisharjaannuttamista.
MS-taudista diabetekseen ja laboratoriosta tosielämään
Vieraileva tutkija Marko Luostarinen on väitöstutkimuksessaan todennut, että fyysinen aktiivisuus ja hyvä toimintakyky voivat ehkäistä aaltomaiseen MS-tautiin (RRMS) liittyvää fatiikkia eli voimakasta uupumusta. Lisäksi hyvä fyysinen kunto ja toimintakyky ovat yhteydessä parempaan kognitioon. Seminaarissa hän esitteli vielä julkaisematonta kolmatta osatutkimusta, jossa on selvitetty niiden yhteyttä myös elämänlaatuun.
– Elämänlaatu rakentuu monesta eri osa-alueesta, eikä tutkimus annakaan yksinkertaista vastausta, Luostarinen kertoi. Esimerkiksi päivittäisillä askelmäärillä näytti kuitenkin olevan merkitystä.
– Poikkeaako muuten terveiden tyypin 1 diabetesta sairastavien keuhkojen ja sydämen toiminta verrokeista polkupyörärasitustestissä, kun ryhmät ovat fyysiseltä aktiivisuudeltaan ja muilta taustatekijöiltään samankaltaisia? Tulosten perusteella ei, totesi projektitutkija Samu Sorola, joka esitteli alustavia tuloksia väitöskirjansa osatutkimuksesta.
Väitöskirjatutkija Alexander Beattie kertoi, miten ihmisen liikkeen mittausta pyritään kehittämään laboratorio-oloista tosielämän liikkumistilainteisiin soveltuvaksi.
Esimerkin liikkeen tutkimisesta käytännön olosuhteissa antoi vieraileva tutkija Sanna Mattila-Rautiainen, joka esitteli väitöstutkimuksessaan kehittämäänsä menetelmää alaselkäkivun ratsastusterapian vaikutusten arviointiin.
Vieraileva tutkija Sami Kaartinen puolestaan on tutkinut osana väitöstutkimustaan, miten alaraajan voimaa lisäävä voimaharjoittelu vaikuttaa luistelun kiihdytyksen eri vaiheisiin jääkiekkoilijoilla. Vielä julkaisemattomassa tutkimuksessa pelaajat jaettiin kahteen interventioryhmään, joilla oli hieman eri tavoin painotetut harjoitusohjelmat.
Liikuntaa kroonisten sairauksien hoitoon
Terveysliikunnan dosentti Mika Venojärvi valotti kroonisten sairauksien RCT-interventioiden mahdollisuuksia ja rajoituksia. RCT- eli satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset mahdollistavat muun muassa liikunnan todellisten vaikutusten arvioinnin, mutta haasteena voi olla esimerkiksi osallistujien heikko sitoutuminen harjoitusohjelmaan tai se, että mukaan lähtevät jo valmiiksi hyväkuntoiset.
Venojärven mukaan tuskin on sairautta, jonka ehkäisyssä ja hoidossa liikunnasta ei olisi hyötyä. – Liikunnan aloittaminen kroonisen sairauden kanssa voi kuitenkin olla haasteellista tai jopa pelottavaa.
Meneillään oleva MIOLI-hanke pyrkii alentamaan kynnystä järjestämällä yksilöllistä ohjattua sauvakävely- ja sisäliikuntaharjoittelua astmaa, keuhkoahtaumatautia tai uniapneaa sairastaville 55–80-vuotiaille. Vaikutuksia tarkastellaan muun muassa liikunta-aktiivisuuteen, elämänlaatuun, toimintakykyyn ja terveyspalvelujen käyttöön.
Toinen Venojärven esittelemä tutkimus selvittää kalevalaisen jäsenkorjauksen vaikuttavuutta kroonisen alaselkäkivun hoidossa. Tutkittavista yksi ryhmä saa fysioterapeuttista hoitoa, toinen kalevalaista jäsenkorjaushoitoa ja kolmas kalevalaista jäsenkorjaushoitoa yhdistettynä terveysvalmennukseen.
– Selkäkipu on monimuotoinen ilmiö, johon tarvitaan erilaisia hoitomenetelmiä. Tarkoitus ei siis ole löytää yhtä parasta hoitomuotoa, vaan tarkastella, miten eri menetelmät voivat täydentää toisiaan. Perinnehoitokin voi olla osa hoitoa, jos pohjana on tutkittua tietoa.
Liikuntaa keuhkoahtaumataudin hoidossa pyrkii edistämään myös TtM Johanna Hämäläisen esittelemä Pohjois-Savon hyvinvointialueen Katit liikkeelle -hanke. Hämäläisen suunnitteleman väitöstutkimuksen tavoitteena on selvittää liikunnallisen etäkuntoutuksen ja liikuntaneuvonnan vaikutuksia tässä potilasryhmässä.
Väitöskirjatutkija Juha Vuorijärvi puolestaan selvittää kohdennetun elintapaohjauksen vaikutuksia metabolisen oireyhtymän kriteerit täyttävillä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen asiakkailla. Aineistona käytetään potilasrekisteritietoja.
– Terveydenhuollossa toteutettavien ennaltaehkäisevien palvelujen vaikuttavuuden osoittaminen vaatii käytännön elämän tutkimusta jo olemassa olevien palvelujen osalta, Vuorijärvi totesi.
Kaikki irti elintapainterventioista
Apulaisprofessori Kai Savonen toi esiin kestävän kehityksen näkökulmaa esimerkiksi elintapainterventioissa kerättävään dataan. – Jo olemassa olevia tai parhaillaan kerättäviä aineistoja voitaisiin usein hyödyntää paljon monipuolisemmin sen sijaan, että aloitetaan jotain täysin uutta. Se on eettistä myös tutkittavien kannalta, jotka ovat vapaaehtoisesti nähneet vaivaa tutkimuksen eteen.
Nykyisillä tilastollisilla menetelmillä tutkimusdataa voidaan Savosen mukaan analysoida mahdollisimman kattavasti. Tutkijan kannattaa myös pitää silmät auki eri näkökulmille, kuten ryhmätason lisäksi yksilöllisille liikuntavasteille ja erilaisille synergiavaikutuksille.
– On myös syytä muistaa, että negatiivisetkin tulokset ovat tärkeitä ja tiedon kertymisen kannalta nekin on hyvä tuoda julki.
Savonen on heinäkuusta alkaen liikuntalääketieteen oppiaineen vastuuhenkilö ja lupasi tässä roolissaan seurata aktiivisesti väitöskirjatutkijoiden tutkimushankkeita.
