Oikeustieteellisen alan yhteisvalintakokeessa käytettyjen monivalintakysymysten erottelu on luotettava, riittävä ja laadukas, toteavat tutkijat, yliopistonlehtorit Mika Nissinen ja Elisa Silvennoinen sekä vanhempi tutkija Mohammed Saqr Itä-Suomen yliopistosta. Monivalintakysymyksillä voidaan mitata hakijan osaamista laajasti lyhyessä ajassa. Monivalintakysymysten arvostelu on myös täysin objektiivista, yksiselitteistä, läpinäkyvää ja sitä kautta yhdenmukaista. Tutkimus on julkaistu Edilex-lakitietopalvelussa.
Oikeustieteellisellä alalla on käytössä valtakunnallinen valintakoe, joka sisältää sekä monivalintakysymyksiä että esseekysymyksiä. Oikeustieteellisen alan valintakokeisiin osallistuu vuosittain tuhansia hakijoita. Monivalintatehtävillä asetetaan hakijat ensivaiheessa paremmuusjärjestykseen. Ainoastaan toiseen vaiheeseen edenneiltä hakijoilta tarkistetaan kokeen esseetehtävät.
– Monivalintatehtävien toimivuutta oikeustieteellisen alan valintakokeessa on tärkeä arvioida jo siksi, että niillä karsitaan toiseen vaiheeseen pääsevää hakijajoukkoa, toteaa Silvennoinen.
Tutkimuksessa on todettu, että valintakokeissa kysymystyyppien valinnassa ei ole tarvetta huomioida pedagogisia näkökulmia samalla tavalla kuin varsinaisessa opetukseen pohjautuvassa oppimisen arvioinnissa.
– Valintakokeissa korostuvat valintakokeiden oikeudenmukaisuus ja arvioinnin yhdenmukaisuus, Silvennoinen ja Nissinen toteavat.
– Tutkimuksen perusteella monivalintakysymyksissä menestyneet pärjäsivät myös esseekysymyksissä, jolloin kysymystyypistä riippumatta kysymykset näyttäisivät mittaavan hyvin samanlaisia hakijoiden ominaisuuksia riippumatta kysymystyypistä, Nissinen jatkaa.
Esseekysymykset voivat mitata hakijan kykyä tuottaa itsenäistä tekstiä valmiiden valintojen sijaan. Tutkimuksessa kuitenkin tuodaan esille, että oikeustieteellisen alan valintakokeen esseekysymysten kirjallinen sisältö on hyvin rajattua. Lisäksi niiden pisteytys pohjautuu tarkkoihin mallivastauksiin yhdenmukaisen arvioinnin takaamiseksi.
– Moni valintakokeen esseetehtävä voitaisiin nykyiselläänkin toteuttaa monivalintatehtävänä, jota tutkimuksessa on konkretisoitu, Nissinen sanoo.
Tutkimuksessa myös todetaan, että esseetehtävien pisteyttäminen vie paljon aikaa, ja ne johtavat selkeästi useammin oikaisuvaatimuksiin.
– Jos monivalintakysymysten painoarvoa lisäämällä valintakokeet saataisiin toteutettua tehokkaammin muun muassa automaatiota hyödyntäen, arviointi olisi täysin objektiivista. Tämä parantaisi myös hakijoiden välistä arvioinnin yhdenmukaisuutta ja sitä kautta valintakokeiden oikeudenmukaisuutta. Eikö monivalintakysymysten painoarvoa kannattaisi tällöin lisätä, kysyvät Nissinen ja Silvennoinen.
Tutkimuksessa esitettyjä havaintoja voidaan hyödyntää myös laajemmin sekä oikeustieteissä että muussa opetuksessa, kun kehitetään tehtäviin ja niiden pisteytykseen pohjautuvaa osaamisen arviointia.
Tutkimus on avoimesti luettavissa osoitteesta: https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/artikkelit/25527.pdf
Lisätietoja:
Mika Nissinen, yliopistonlehtori, oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050 301 4844 mika.nissinen(at)uef.fi
Elisa Silvennoinen, yliopistonlehtori, oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, elisa.silvennoinen(at)uef.fi
Mohammed Saqr, vanhempi tutkija, tietojenkäsittelytieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto, mohammed.saqr(at)uef.fi