Tutkimuspäällikkö Eevi Laukkanen palasi pitkän kansainvälisen uran jälkeen suomalaiseen korkeakouluyhteisöön. Uusi kotipesä löytyi yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnasta.
Laukkasen juuret ovat Pielavedellä Pohjois-Savossa. Kansainvälinen ura kuljetti häntä Oulun ja Helsingin kautta lähes pariksi kymmeneksi vuodeksi Isoon-Britanniaan.
– Brexitin ja koronan myötä ryhdyin katselemaan työtä, joka mahdollistaisi joustavamman oleskelun Suomessa perheen ja sukulaissuhteiden vuoksi. Sijainniltaan Itä-Suomen yliopisto on sellainen, jota olin seuraillut jo pidemmän aikaa ja josta välittyi positiivinen kuva.
Kun sopiva tehtävä aukesi, Laukkanen tarttui tilaisuuteen. Hän aloitti työt yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan tutkimuspäällikkönä kesäkuussa 2023.
Uudessa tehtävässä Laukkanen avustaa tiedekunnan tutkijoita ja tutkimusryhmiä osallistumaan kansainvälisiin tutkimusrahoitusohjelmiin, erityisesti Horisontti Eurooppaan ja muihin tutkimusta tukeviin EU-ohjelmiin. Hän on työn alkumetreillä perehtynyt tiedekunnan tutkimuksen teemoihin, tutkimusryhmiin ja tutkijoihin.
– Tämä on tärkeää, jotta jatkossa pystyn tunnistamaan heille suunnattuja täsmärahoitushakuja. Vaikka tähänkin on tarjolla erilaisia räätälöintiin tarkoitettuja työkaluja, monella tutkijalla ei ole aikaa koko ajan seurata tarjolla olevia hakuja. On hyvä, että joku pystyy auttamaan tässä ja vinkkaamaan tulevista hauista hyvissä ajoin ja olemaan tukena sekä apuna rahoituksen hakemisessa koko hakukaaren ajan.
Sijainniltaan Itä-Suomen yliopisto on sellainen, jota olin seuraillut jo pidemmän aikaa ja josta välittyi positiivinen kuva.
Eevi Laukkanen
Tutkimuspäällikkö
Pitkä kokemus EU-rahoituksesta
Laukkanen tähtäisi kansainvälisiin tehtäviin jo lukioaikana. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän suoritti kandiopinnot Isossa-Britanniassa. Maisterintutkinnon hän opiskeli Tampereella kansainvälisen politiikan maisteriohjelmassa. Opintojen jälkeen Laukkanen työskenteli Oulun TE-keskuksessa ESR-projektien parissa.
– Yliopistot olivat tärkeitä luottokumppaneita hankkeiden toteuttajina.
Oulusta Laukkanen siirtyi Suomen Akatemiaan, jossa hän työskenteli tiedeasiantuntijana eurooppalaisten rahoittajien NORFACE-verkostossa. Siinä oli mukana myös yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittaja Isosta-Britanniasta. Muutaman Akatemiassa vietetyn vuoden jälkeen Laukkasen tie veikin takaisin Britanniaan maan suurimpaan taloustieteellistä, yhteiskuntatieteellistä, käyttäytymistieteellistä ja humanistista datatiedettä rahoittavaan organisaatioon.
ESRC:stä Laukkanen siirtyi Cardiffin yliopiston tutkimuspalveluihin EU-rahoituksen asiantuntijan tehtäviin. Cardiffin vuosien lomassa Laukkasella oli pesti Brysselissä Britannian tieteenrahoittajien toimistossa UKROssa vuosina 2013–2014.
– Se oli vielä sellaista eurooppalaista kulta-aikaa Ison-Britannian tutkimusyhteisölle ja EU:n ohjelmissa oltiin täysillä mukana. UKRO on arvostettu ja hyvin verkostoitunut toimija Brysselissä, joten kokemus oli antoisa ja pääsin näkemään Ison-Britannian yliopistokenttää laajemmin.
Brysselistä Laukkanen palasi Cardiffin yliopiston kansainvälisten asioiden vararehtorin erityisavustajaksi, jolloin työnkuvaan tulivat mukaan yliopistojen kahdenkeskiset partnerisuhteet, kansainvälinen liikkuvuus ja koulutusyhteistyö.
– Kaipasin kuitenkin yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Nautin siitä, että pystyin auttamaan tutkimusrahoituksen hakemisessa, ja siinä työssä myös työn tulokset näki nopeasti.
Kaipasin yhteistyötä tutkijoiden kanssa.
Eevi Laukkanen
Tutkimuspäällikkö
EU-rahoitus tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteiskuntatieteilijöille
Itä-Suomen yliopistossa Laukkanen on palannut tutkimuksen tuen ja tutkimusrahoituksen hakemisen pariin.
– Koska Euroopan unionin ohjelmat muuttuvat ja kehittyvät koko ajan, on alussa ollut paljon myös uuden opettelua ja tietojen päivittämistä. Toisaalta olen päässyt nopeasti kiinni tekemiseen ja ollut heti mukana rahoitushakemusten tekemisessä.
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa on tutkimusryhmiä, joilla on runsaasti kokemusta Euroopan unionin tutkimusrahoituksen hakemisesta. Osalla tutkijoista taas on paljon kokemusta kansallisen rahoituksen hakemisesta.
– On toki tutkijoiden omista preferensseistä kiinni, mistä rahoitusta haetaan. Jos kansainvälinen tutkimusyhteistyö ei tunnu omalta, ei sellaiseen tarvitse väkisin lähteä mukaan. Euroopan unionin rahoitusohjelmissa on kuitenkin paljon potentiaalia.
Eri rahoitusmuodoista löytyy useita tiedekunnan tutkimusprofiiliin soveltuvia teemoja, kuten väestön terveys ja hyvinvointi, digitaalinen ja vihreä siirtymä, kiertotalous, geopoliittinen murros.
– Yhteiskuntatieteillä on paljon potentiaalia myös hankkeiden koordinointiin, mutta se vaatii motivaatiota ja ennen kaikkea resurssia ja aikaa, jotta pystyy sitoutumaan työhön.
Monitieteinen tekeminen tuo positiivista virettä
Laukkaselle on syntynyt yliopiston monitieteisestä tekemisestä positiivinen kuva. Tutkijoilla on paljon yhteistyötä oman laitoksensa ulkopuolelle ja rahoitushakemuksissa on usein mukana useamman laitoksen edustajia.
– On ollut kiva nähdä tällaista laitosrajat ylittävää tutkimusyhteistyön rakentamista. Yliopistolle on vahvuus, että ulkopuolisella rahoituksella toteutetuissa projekteissa pystytään kasvattamaan oman tutkimusorganisaation osuutta ja tuomaan valmiiksi monitieteinen paketti jo hakuvaiheessa.
Yhteistyö brittiläisten yliopistojen kanssa viriämässä uudelleen
Pitkään Britanniassa työskennellyt Laukkanen on seurannut läheltä, millaisia seurauksia maan EU-erolla on ollut EU-maiden kanssa tehtävään tutkimusyhteistyöhön. Eurooppalaiset kumppanit kokivat tutkimusyhteistyön aiempaa vaikeammaksi ja kiinnostus yhteisiin projekteihin lopahti.
– Monet brittiläiset yliopistot olivat olleet tutkimushankkeissa luottokoordinaattoreita, joiden tukirakenteet oli rakennettu koordinointivastuiden ympärille.
Brexitiä seuranneen kuivan kauden jälkeen Britannian ja Euroopan unionin jäsenmaiden tutkimusyhteistyö on saamassa uutta vauhtia, kun poliittinen yhteistyösopimus maan osallistumisesta Horisontti-ohjelmaan vuoden 2024 alusta on viimein saatu sovittua.
Laukkanen toivoo, että aiemmat yhteydet aktivoituisivat uudelleen ja EU-ohjelmien kautta löydettäisiin uusia yhteistyömahdollisuuksia.
– Nyt kun epävarmuudet ovat poistuneet, suhteiden normalisointi ja kasvattaminen on tärkeää. Brittiläiset yliopistot ovat olleet pohjoismaisille tutkijoille luottokumppaneita, koska työkulttuuri on siellä samantyyppinen ja heillä on paljon kokemusta esimerkiksi tutkimuksen vaikuttavuuden edistämisestä.