– Tutkimusaihetta voi hyvin vaihtaa väitöskirjan jälkeen. Post doc -vaiheessa tuleekin omaksua uusia näkökulmia ja menetelmiä, sanoi professori Christian Haass Neurotieteiden tutkimusyhteisön kevätseminaarissa Kuopiossa. Nuorilla tutkijoilla oli seminaarissa tilaisuus keskustella Haassin kanssa mielekkään ja menestyksekkään akateemisen uran luomisesta.
Kesäkuun tohtoripromootiossa lääketieteen kunniatohtoriksi vihitty saksalainen Haass on kansainvälisesti arvostettu Alzheimerin taudin ja otsalohkodementian tutkija. Haass työskentelee nykyisin Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistossa ja DZNE-tutkimuskeskuksessa.
Oma tutkijanuransa Haass aloitti tutkimalla banaanikärpäsen proteasomien toimintaan liittyviä solutason mekanismeja Heidelbergin yliopistossa. Alzheimerin taudin pariin hän siirtyi post doc -tutkijana Harvardin yliopistossa USA:ssa. Useita amerikkalaisia yliopistoja ja tutkimusryhmiä harkinnut Haass vaihtoi Harvardiin hakiessaan vielä lennosta tutkimusryhmää. – Tapasin amyloidihypoteesia tutkineen Dennis Selkoen, ja meillä klikkasi heti. Se muutti elämäni suunnan ja johti myöhemmin lukuisiin yhteisiin julkaisuihin. Sain myös haluamaani vapautta tutkimuksen tekoon, Haass kertoi.
Hän tähdensikin, ettei tutkijanuraa voi yksityiskohtaisesti suunnitella, vaan sattumallakin on sijansa.
Haistele tutkimusryhmän ilmapiiriä
– Tärkein asia nuorelle tutkijalle ovat hyvät mentorit, ja parhaassa tapauksessa mentorisuhde kehittyy luontevasti väitöskirjatutkijan ja ohjaajan välille. Itse sain väitöskirjan ja post doc -tutkimuksen ohjaajista supermentorit, jotka tukivat uraani aina professuuriin asti ja ovat edelleen ystäviäni, Haass kertoi.
– Hyvän ohjaajan löytäminen on tutkijan omallakin vastuulla, ja sellaista etsiessä kannattaa keskustella tutkimusryhmän muidenkin jäsenten kanssa. Ryhmän pitää olla tutkijoille kuin perhe, enkä itse menisi tutkimusryhmään, jossa on selvästi kilpailullinen tunnelma, jokaisella tiukasti omat projektit ja niukasti yhteistyötä.
– Ryhmässä, jossa on keskusteleva ilmapiiri eikä turhaa hierarkiaa, voi myös turvallisesti testata ideoitaan ja virheiden mahdollisuus pienenee.
Haass kannusti nuoria tutkijoita lähestymään rohkeasti alansa huippututkijoita. – Monet meistä kokevat vastuuta nuoremmista ja auttavat mielellään heitä uralla eteenpäin.
– Hyvä asia on myös, että nuoret tutkijat järjestäytyvät keskenään ja pitävät puoliaan. Tiedemaailmassakin vastaan tulee ongelmia, jotka on uskallettava ottaa puheeksi.
Seuraa vaistoa ja ota riskejä
Post doc -vaiheen kriittinen kysymys on rahoituksen löytäminen. Haassin mukaan tärkeintä rahoituksesta kilpaillessa on loistava tutkimusidea, mutta täytyy myös tuntea eri rahoittajien vaatimukset. – Hyvien julkaisujen myötä rahoituksen hakeminen helpottuu.
Tutkimustyössä kannattaa hänen mukaansa seurata myös omaa vaistoa ja innostusta. – Työn pitää olla sellaista, että olet aamulla onnellinen, kun pääset labraan. Jos vielä huomaat löytäneesi kultakaivoksen, niin louhi se pohjaan asti.
Post doc -vaiheessa hakeudutaan usein ulkomaille tutkimuksen tekoon. – Monissa Euroopan maissa on nykyisin hyviä mahdollisuuksia molekyyli- ja solubiologian tutkimukseen. Ennen suosittelin amerikkalaisia yliopistoja, joissa oli fantastiset tutkimusympäristöt ja ainutlaatuinen henki. Suututtaa, että nyt en voi suositella.
Akateeminen työ on hänen mielestään parasta työtä. – Tapaat älykkäitä, innostuneita ihmisiä, käyt mahtavia keskusteluja ja olet jossain määrin vapaa tekemään mitä haluat. Toisin kuin yritysmaailmassa, omistat työsi tulokset. Pääset antamaan panoksesi alaan ja jopa potilaiden hoitoon.
– Tutkijan työtä ja muuta elämää on vaikea erottaa toisistaan. Elämässä pitää kuitenkin olla muitakin intohimon kohteita kuin työ, tähdensi Haass, joka itse ottaa aikaa myös lintujen tarkkailulle.
– Usko itseesi, uskalla ottaa riskejä äläkä tyydy kompromisseihin. Pysy myös yksilönä. Ei haittaa jos olet erilainen, niin ovat Nobel-voittajatkin, Haass evästi nuoria tutkijoita.
Ajoitus voi ratkaista hoidon tehon Alzheimerin taudissa
Haassilla on yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston Neurotieteen tutkimusyhteisön kanssa erityisesti mikrogliasolujen tutkimuksessa. Mikrogliat ovat aivojen immuunisoluja, joiden toiminnan häiriintyminen voi edistää Alzheimerin tautia.
Esimerkiksi mikroglioissa ilmentyvän TREM2-geenin mutaatiot heikentävät TREM2-reseptorin toimintaa ja sen myötä mikrogliojen kykyä torjua tautimuutoksia. Seminaarissa Haass esitteli tuloksia TREM2-reseptoria aktivoivasta vasta-ainehoidosta. 4D9:ksi nimetyllä vasta-aineella on saatu tutkimuksissa vähennettyä haitallisen beeta-amyloidiproteiinin määrää aivoissa.
Haass kuitenkin kertoi, että hoidon teho riippuu täsmällisestä ajoituksesta taudin etenemiseen nähden. – Hoidolle otollisin vaihe on pystyttävä määrittämään tarkasti, ja tähän kehitämme myös menetelmiä.
Neurobioinformatiikan ja elektrofysiologian osaaminen vahvistuu
Datan ja uusien teknologioiden käyttö aivoterveyden tutkimuksessa on yksi Itä-Suomen yliopiston profiloitumisalueista, joille Suomen Akatemian myöntämää PROFI8-rahoitusta suunnataan. Neurotieteiden tutkimusyhteisön saamalla 3,3 miljoonalla eurolla rekrytoidut uudet osaajat kehittävät erityisesti neurobioinformatiikan, elektrofysiologian sekä kantasolujen tuottoon ja muokkaukseen liittyviä menetelmiä ja tukevat muita tutkijoita niiden käytössä.
Bioinformatiikan osaamista edustavat yliopistotutkija Anssi Lipponen ja post doc -tutkija Juho Mononen, jotka edistävät työssään muun muassa erilaisten rekisteri- ja omiikka-aineistojen hyödyntämistä ja yhdistämistä neurotieteiden tutkimuksessa, Mononen erityisesti neurometaboliikan näkökulmasta. Staff Scientist Anssi Pelkonen vastaa neurologisen elektrofysiologian in vitro- ja ex vivo-menetelmistä ja yliopistotutkija Pedro Andrade in vivo-menetelmistä.
Itä-Suomen yliopiston monialaisessa Neurotieteiden tutkimusyhteisössä toimii kaikkiaan 20 tutkimusryhmää, joiden tutkimus ulottuu biologisista neurotieteistä datatieteisiin, neuroinnovaatioihin ja neuroetiikkaan. Tutkimusyhteisön johtaja, professori Mikko Hiltunen kertoi, että jatkossa kevätseminaari on tarkoitus järjestää vuosittain vaihtuvalla teemalla, niin että tutkimusyhteisön tutkijat pääsevät tutustumaan monipuolisesti toistensa tutkimukseen.
