Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden tekemä systemaattinen kirjallisuuskatsaus kokosi Manner-Kiinassa ja Taiwanissa tehtyjä tutkimuksia. Katsaus korostaa emotionaalisen turvallisuuden, perhesuhteiden sekä kulttuurisensitiivisen tuen merkitystä saattohoidossa olevien lasten elämässä.
Elämänsä loppua lähestyvän lapsen tarpeet eivät rajoitu kivun ja fyysisten oireiden hoitoon. Lapsi voi olla huolissaan läheistensä menettämisestä, haluta säilyttää yhteyden ystäviinsä sekä kaivata varmuutta siitä, että hänet muistetaan.
Palliative Medicine -lehdessä julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin 16 Manner-Kiinassa ja Taiwanissa vuosina 2000–2025 julkaistua tutkimusta. Tutkijat tarkastelivat lasten ja perheiden psykososiaalisia ja hengellisiä tarpeita sekä sitä, miten näitä tarpeita tunnistettiin ja niihin vastattiin.
Tuloksissa korostuvat lapsen emotionaalisen turvan tarve, merkitykselliset ihmissuhteet, yhteys muihin ihmisiin sekä mahdollisuus ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan. Lapsen hengelliset huolenaiheet eivät välttämättä ilmene uskonnollisuutena, vaan ne voivat tulla esiin kertomusten ja mielikuvituksen kautta sekä elämän tarkoitusta koskevina kysymyksinä.
Perhesuhteilla on tärkeä rooli siinä, miten lapsen tarpeisiin vastataan. Toisinaan vanhemmat pyrkivät suojelemaan lastaan välttämällä kuolemasta puhumista. Vaikka tarkoitus on hyvä, tämä voi myös rajoittaa lapsen mahdollisuuksia ilmaista pelkojaan, toiveitaan ja mieltymyksiään.
Katsaus osoitti myös puutteita ammattilaisten tarjoamassa tuessa. Psykososiaalinen ja hengellinen tuki oli toisinaan hajanaista, eikä kulttuuritietoista vuorovaikutusohjausta ja tukea surun käsittelyyn ollut kattavasti saatavilla.
– Elämänsä loppua lähestyvä lapsi tarvitsee muutakin kuin fyysistä huolenpitoa. Hänellä tulee olla mahdollisuus ilmaista tunteitaan, ylläpitää ihmissuhteitaan ja tulla kuulluksi. Näiden tarpeiden huomioiminen vaatii tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten ja lapsen ja hänen perheensä välillä, sanoo väitöskirjatutkija Xiao Liu Itä-Suomen yliopistosta.
Tutkijat korostavat, että tulokset eivät välttämättä viittaa siihen, että lasten tarpeet Manner-Kiinassa ja Taiwanissa olisivat erilaisia kuin muualla. Sen sijaan kulttuuriset odotukset, perhesuhteet ja terveydenhuollon rakenteet vaikuttavat siihen, miten tarpeita ilmaistaan ja kohdataan.
Tulokset tukevat psykososiaalisen tuen sisällyttämistä osaksi lasten saattohoitoa. Sosiaalityöntekijät voivat osana moniammatillista tiimiä tukea lapsen ja perheen välistä vuorovaikutusta, auttaa tunnistamaan psykososiaalisia tarpeita ja ohjata perheitä sopivan tuen piiriin. Lisäksi tulisi parantaa yhteistyön koordinointia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja psykososiaalista tukea tarjoavien tahojen välillä.
Suhteellisen harva katsaukseen sisältynyt tutkimus tarkasteli lasten omia kokemuksia suoraan heidän kertominaan. Lasten ja perheiden tarpeita kuvattiin useammin vanhempien ja ammattilaisten näkökulmista.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Xiao Liu, Itä-Suomen yliopisto, liuxiao(at)uef.fi
Professori Riitta Vornanen, Itä-Suomen yliopisto, riitta.h.vornanen(at)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/riitta.vornanen/
Yliopistonlehtori Heli Tiirola, Itä-Suomen yliopisto, heli.tiirola(at)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/heli.tiirola/
Tutkimusartikkeli:
Liu, X., Li, Y., Vornanen, R., Tiirola, H., & Liu, J. Psychosocial and Spiritual Needs of Children at the End of Life and Their Families in Chinese Societies: A Systematic Review. Palliative Medicine. https://doi.org/10.1177/02692163261498541.
