Tuija Saresma on vihapuheen tutkija, mutta on itsekin joutunut sen kohteeksi.
– Varmasti olisin päässyt helpommalla, jos olisin tutkinut vain kivoja ja mukavia asioita. Mutta kriittisenä kulttuurin- ja sukupuolentutkijana koen, että minulla on velvollisuus tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia ja yrittää tutkimuksen avulla parantaa niitä.
Näin taustoittaa huhtikuun alussa Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professorina aloittanut Tuija Saresma sitä, miten hän on päätynyt tutkimaan osin ahdistaviakin teemoja, kuten vihapuhetta, rasismia ja naisvihaa.
Saresman sometutkijan ura lähti käyntiin blogien tutkimuksella 2010-luvulla. Tuolloin hän törmäsi miesasia-aktivistien kirjoituksiin, jotka herättivät hänen kiinnostuksensa. Kirjoituksiin liittyvä tutkimus huomattiin pian somessa, ja Saresma sai sen myötä ensimmäiset ikävät palautteensa.
Kun Saresma alkoi tutkia populismia, häneen kohdistunut vihapuhe alkoi vain lisääntyä. Se alkoi ilmiönä kiinnostaa tutkijaa.
– Tällä hetkellä olen ennen kaikkea vihapuheen tutkija, mutta myös usein siis itse sen kohteena.
Vaikka verkosta tulviva välillä järkyttäväkin palaute satuttaa, kokee Saresma tekemänsä tutkimuksen niin tärkeäksi, etteivät vastukset ja vaikeudet saa häntä lopettamaan.
– Toivon tutkimukseni hyödyttävän tällä hetkellä toimijoita tutkijoista poliitikkoihin ja kansalaisaktivisteista lainsäätäjiin. Ehkä tutkimuksen avulla voimme myös löytää keinoja vihapuheen karsimiseksi.
Järjen ja suvaitsevaisuuden ääni
Saresmaan kohdistuvan vihapuheen määrä kertoo omaa tarinaansa siitä, että hänen tutkimuksillaan ja puheillaan on merkitystä. Hänet on yritetty hiljentää muun muassa erilaisilla uhkauksilla ja maalituskampanjoilla.
– Surullista on, että siinä on tavallaan onnistuttukin. Olen esimerkiksi vähentänyt aktiivisuuttani viestipalvelu X:ssä, koska en aina jaksa sitä myrskyä, joka päivityksistäni lähtee toisinaan käyntiin. Lisäksi tietyt tahot tägäävät minut mukaan erilaisiin keskusteluihin ja odottavat kommentteja eli provosoitumista. Se on melko raskasta.
Hän kertoo alkaneensa miettiä, pitäisikö hänen kuitenkin vain sinnitellä mukana ja edustaa järjen ja suvaitsevaisuuden ääntä, kun keskustelu tuntuu luisuvan somessa aina vain kärjistävämpään, vihamielisempään ja esimerkiksi rasistisempaan suuntaan.
– Toisaalta tiedostan myös sen, ettei tätä taistelua voi voittaa. Siitä pitävät huolen erilaiset trollit ja botit. Toiveenani olisi kuitenkin, että somessa ja myös X:ssä voisi käydä keskustelua rakentavasti ilman aggressiivisuutta ja kapeakatseisuutta.
Hyökkäykset akateemista ajattelua kohtaan huolestuttavia
Saresmaa on syytetty siitä, ettei hän ole tutkija, vaan aktivisti, ”punavihreä hutkija”. Perusteluina sille käytetään hänen tutkimusalueitaan. Saako tutkijalla siis olla omia, näkyviä mielipiteitä tutkimusaiheisiinsa liittyen?
– Vaikka tutkijan on toki pyrittävä työssään objektiivisuuteen, en usko, että kukaan voi saavuttaa sitä täysin. Ihmistieteilijät ovat aina osallisina tutkimissaan ilmiöissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mielipiteet vaikuttaisivat tutkimustuloksiin. Tutkimusaiheen valintaan sen sijaan vaikuttavat aina tutkijan näkemykset ja arvot. Niistä on hyvä olla tietoinen ja avoin.
Tutkijan pätevyyden kyseenalaistaminen on yksi populistien keino mitätöidä julkaistuja tutkimuksia.
– Akateemiseen ajatteluun ja tutkijoihin Suomessakin kohdistuvat hyökkäykset ovat huolestuttavia, ja etenkin tiettyjen alojen tutkimukset kyseenalaistetaan sosiaalisessa mediassa nykyisin järjestelmällisesti. Tarkoituksellinen disinformaatio on pelottavaa, sen avulla herkkäuskoisia ohjaillaan ja käytetään hyväksi.
Saresma haluaa pitää näistä asioista ääntä puolustaakseen tutkimuksen vapautta, joka on keskeinen osa sananvapautta ja lopulta demokratiaa.
– Tutkimukseni antaa työkaluja eritellä ja purkaa epätasa-arvoa tuottavia prosesseja ja sillä tavoin vaikuttaa ja parantaa esimerkiksi marginalisoitujen ihmisryhmien elämää.
Tärkeät kulttuurin sanoittajat
– Vaikka teenkin työtäni vaikeiden aiheiden parissa, olen silti pohjimmiltani positiivinen ja uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa muille hyvää.
Toivoa siis on. Saresman mukaan kulttuurintutkijat voivat olla etujoukoissa luomassa uudenlaista keskustelukulttuuria, sillä he jos ketkä ymmärtävät merkityksenantoa, toiseuttamisen mekanismeja ja erilaisuuden kohtaamista. Vaikka työ onkin haastavaa, täytyy ymmärryksen lisäämisen puolesta taistella.
– Koen tekeväni töitä ihmiskunnan olennaisten kysymysten ytimessä. Aika ajoin kuulen, ettei esimerkiksi kulttuurintutkimuksen kaltaisille humanistisille aloille pitäisi antaa tiedemaailmassa tilaa. Minusta se on todella lyhytnäköinen ajatus, sillä eihän kukaan tällä pallolla toimi tai kommunikoi kulttuurista irrallaan. Olisi siis vaarallista olla tutkimatta jotain niin oleellista ja perustavanlaatuista aihetta.
Kaiken ymmärryksemme pohjalla on se, miten me toimimme keskenämme, miten luomme merkityksiä, mihin arvoihin uskomme ja mitä tunteita toimintaamme liittyy. Kaikki tämä muokkaa yhteiskuntaa ja luo kulttuuria, ja tätä kaikkea kulttuuritieteissä tutkitaan.
– Meidän kulttuurintutkijoiden on syytä olla ylpeitä alastamme – autamme työllämme ymmärtämään koko ihmiskuntaa. Emme olisi ihmisiä ilman kulttuuria.
On todella lyhytnäköinen ajatus, ettei esimerkiksi kulttuurintutkimukselle annettaisi tiedemaailmassa tilaa. Eihän kukaan tällä pallolla toimi tai kommunikoi kulttuurista irrallaan.
Tuija Saresma
Professori
Professorinakin pidettävä kiinni vapaa-ajasta
Viime vuosina Saresma on oppinut raivaamaan kalenteristaan tilaa työn lisäksi myös rauhoittumiselle.
– Vihapuheen tutkiminen on henkisesti melko raskasta ja kuluttavaa. En selviäisi tästä kaikesta ilman perhettä ja ystäviä. Myös terveyttä arvostan vuosi vuodelta enemmän. Vaalin sitä joogaamalla ja tekemällä pitkiä kävelylenkkejä äänikirjoja kuunnellen.
Joensuusta on hankittu uutta työtä varten kakkosasunto, ja Pohjois-Karjalan maisemat odottavat nyt tutustumista.
– Vaikka työni on suunnattoman innostavaa, ja huomaan tekeväni sitä välillä liikaakin, täytyy sille löytää vastapainoakin. Sitä ajatusta aion vaalia myös professorina ollessani.
TUIJA SARESMA
Kulttuurintutkimuksen professori 1.4.2024–
s. 1968 Sulkava
- Filosofian tohtori, nykykulttuurin tutkimus, Jyväskylän yliopisto, 2007
- Yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiologia, Jyväskylän yliopisto, 1996
- Filosofian maisteri, kirjallisuudentutkimus, Jyväskylän yliopisto, 1996
- Sukupuolentutkimuksen dosentti, Helsingin yliopisto, 2022
- Kulttuurintutkimuksen, erityisesti sukupuolentutkimuksen dosentti, Itä-Suomen yliopisto, 2018
- Nykykulttuurin tutkimuksen, erityisesti elämäkertatutkimuksen dosentti, Jyväskylän yliopisto, 2010
Tärkeimmät tehtävät:
- Yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto, 2021–2024
- Yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, 2014–2021
- Kulttuurintutkimuksen seuran puheenjohtaja, 2010–2012
- Suomen sukupuolentutkimuksen seuran puheenjohtaja, 2020–2021
- Association of Cultural Studies -seuran varainhoitaja, 2020–
- Vuoden tieteentekijä 2022
Tuija Saresman kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/64464?encoding=UTF-8 https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/64463?encoding=UTF-8 https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/64459?encoding=UTF-8
Lisätietoja:
Tuija Saresma, tuija.saresma(at)uef.fi, 050 463 2828
