Palvelujohtamisen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin väitöskirjassani itseohjautuvuutta ja resilienssiä asiantuntijaorganisaatioissa. Itseohjautuvuus ja resilienssi ovat laajasti pinnalla olevia keskustelunaiheita organisaatioiden yhteydessä. Yhä useampi organisaatio pyrkii lisäämään itseohjautuvaa toimintatapaa, mutta empiiristä tutkimusta itseohjautuvassa organisaatiossa työskentelemisestä, itseohjautuvuuden lisäämisestä, sen johtamisesta ja esimerkiksi henkilöstön ja johdon näkökulmista on rajallisesti. Tämänkaltaisessa muutoksessa on tärkeä tutkia, mitä yksilötason itseohjautuvuudella tarkoitetaan, jotta on siitä mahdollista muodostaa monitasoinen yhteinen ymmärrys. Itseohjautuvuuden kaltaiset suuret muutokset edellyttävät organisaatioiden toimijoilta resilienssiä. Resilienssistä onkin kaivattu lisää empiiristä tutkimusta.
Syvennän väitöstutkimuksessani ymmärrystä siitä, miten asiantuntijaorganisaatioiden henkilöstö ja johto tulkitsevat itseohjautuvuuden ja resilienssin. Tulkinta sisältää niin itseohjautuvuuden ja resilienssin käsitteellisen tulkinnan kuin kokemuksen niiden ilmenemisestä organisaatioiden sosiaalisessa todellisuudessa. Pyrin väitöstutkimuksessani myös lisäämään tietoa resilienssistä tilanteessa, jossa tavoitteena on laajentaa itseohjautuvaa toimintaa organisaatiossa. Tavoitteena on lisäksi tutkia, miten psykologiset perustarpeet – autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus – täyttyvät ja ovat yhteydessä resilienssiin. Tätä on tärkeää tutkia, koska psykologiset perustarpeet voivat täyttyessään tehdä mahdolliseksi motivaation kehittymiseen mahdollistaen pohjan itseohjautuvuuden syntymiselle. Tämä on keskeistä omien tavoitteiden saavuttamisessa ja toiminnan itsenäisessä ohjaamisessa. Resilienssi puolestaan on tärkeä esimerkiksi muutostilanteissa. Psykologisista perustarpeista ja niiden yhteydestä resilienssiin on myös toivottu empiiristä lisätutkimusta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus osoittaa, että vapaus, vastuu ja velvollisuus ovat keskeisiä itseohjautuvuuden osa-alueita. Vapaus tarkoittaa kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä johdon määrittelemissä rajoissa. Vastuu puolestaan liittyy tiimityöhön, itsensä johtamiseen sekä itsejohtajuuteen. Velvollisuus taas tarkoittaa vaatimusta omien taitojen jatkuvasta ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä johdon asettamien tavoitteiden saavuttamisesta. Organisaation johto näkee lisääntyneen itseohjautuvuuden tiimipohjaisen yhteisohjautuvuuden kehittämisen välineenä, jolla saavutetaan parempia liiketoimintatuloksia. Johdon tulkinnat itseohjautuvuudesta korostavat vastuuta ja velvollisuutta, kun taas henkilöstö korostaa vapautta ja sen rinnalla yhteisöllisyyttä ja tukea.
Tutkimuksen perusteella työntekijät tulkitsevat resilienssin muutoskyvyksi, selviytymistaidoksi ja asenteeksi työssä. Muutoskyky tarkoittaa jatkuviin muutoksiin mukautumista ja toiminnan suunnan muuttamista tarvittaessa. Selviytymistaito ilmenee vahvana itsensä johtamisena, johon kuuluu ratkaisukeskeinen lähestymistapa ja lisääntynyt itsetuntemus. Asenne työssä tarkoittaa aiemmista selviytymiskokemuksista opittua asennetta, aktiivisuutta ja uskoa selviytymiseen sekä johdon pyrkimyksiä edistää tätä asennetta. Organisaatiojohto puolestaan näkee resilienssin yksilöllisenä valintana ja valmennettavana asenteena. Itseohjautuvuuden lisäämiseen pyrkivässä organisaatiossa myös resilienssi jäsentyy jopa velvollisuutena.
Tutkimuksessa havaittiin, että psykologisten perustarpeiden ja resilienssin välillä on positiivinen korrelaatio. Tutkimustulos korostaa, että on tärkeää ottaa resilienssi huomioon, kun pyritään lisäämään asiantuntijaorganisaatioiden työntekijöiden itseohjautuvuutta. Teoreettisesti väitöstutkimus laajentaa itseohjautuvuuden käsitteellistä ymmärrystä tuomalla velvollisuuden näkökulman vapauden ja vastuun rinnalle. Väitöskirja myös osoittaa, että työntekijöiden resilienssi on tärkeä tilanteessa, jossa organisaatio pyrkii laajentamaan itseohjautuvia toimintatapoja. Tällöin päivittäisten tehtävien suorittamisessa ja muutoksiin sopeutumisessa tarvitaan resilienssiä.
Väitöskirja tuo esiin henkilöstön ja johdon erilaiset ja joskus ristiriitaiset tulkinnat syventäen näin ymmärrystä itseohjautuvuudesta ja resilienssistä asiantuntijaorganisaatioissa. Itseohjautuvuus ja resilienssi jäsentyvät tulkinnanvaraisina käsitteinä asiantuntijaorganisaatiossa. Kestävämmän työelämän kehittämiseksi on tärkeää ymmärtää erilaisia organisaatioiden sisäisiä näkökulmia itseohjautuvuudesta ja resilienssistä. Tutkimus rikastuttaa itseohjautuvuuskeskustelua ja tarjoaa siihen asiantuntijaorganisaation näkökulman.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöskirja tarjoaa näkökulmia itseohjautuvien organisaatioiden kehittämiseen. Tutkimus tuottaa lisäksi uutta tietoa resilienssiä tukevasta itseohjautuvuuden johtamisesta. Väitöskirjan tutkimusten monimenetelmällisten löydösten mukaan itseohjautuvuus ja resilienssi kytkeytyvät selvästi toisiinsa asiantuntijaorganisaatiossa. Kuten todettua, resilienssi on tärkeää pyrittäessä lisäämään itseohjautuvaa toimintatapaa, ja sitä tarvitaan sekä arkisissa työtehtävissä että sopeutumisessa muutoksiin. Resilienssiä tukeva johtajuus voi auttaa itseohjautuvuuden lisäämispyrkimysten yhteydessä yhteisten tulkintojen, tavoitetilojen ja käytäntöjen muodostamisessa. Tutkimuksen perusteella yksilötason resilienssin tukeminen on erityisen tärkeää organisaatiomuutosten yhteydessä. Tämä on huomionarvoista itseohjautuvuuden johtamisessa itseohjautuvuuden kestävän lisäämisen kannalta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjassa tutkittiin empiirisesti suomalaista finanssialan asiantuntijaorganisaatiota, jossa työskentelee sata työntekijää. Organisaatiossa on käynnissä pitkäaikainen kehitysprojekti työntekijöiden itseohjautuvuuden lisäämiseksi. Väitöskirja on tapaustutkimus, jossa laadullista tutkimusta on täydennetty määrällisellä tutkimuksella. Tutkimuksessa on kolme ajallista tutkimuspistettä. Tein kesällä 2020 kymmenen yksilöhaastattelua sekä johtoryhmän ryhmähaastattelun (n = 4). Syksyllä 2020 ja syksyllä 2022 tutkin psykologisten perustarpeiden ja resilienssin korrelatiivista yhteyttä Webropol-kyselymittauksella (2020, n=54) ja sen jälkeen toisella mittauksella (2022, n=56). Syksyllä 2022 tehty kysely sisälsi myös kaksi avointa kysymystä, joiden avulla tutkin kohdeorganisaatiossa työskentelevien (n=56) tulkintoja siitä, miten itseohjautuvuuden lisääminen näkyi konkreettisesti omassa työssä ja miten itseohjautuvuuden lisäämisen prosessi onnistui. Keräsin laadullisen tutkimusaineiston siis teemapohjaisista yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä avoimista lomakevastauksista.
Täydentävänä materiaalina toimineet johtoryhmän edustajan kanssa käydyt sähköposti- ja Teams-keskustelut sekä häneltä saadun prosessikuvaukset itseohjautuvuuden lisäämishankkeesta täydensivät ymmärrystä tutkitusta ilmiöstä ja prosessin eri vaiheista. Koska halusin tutkia itseohjautuvuuteen liittyvien psykologisten tarpeiden ja resilienssin korrelatiivista yhteyttä ja sitä, miten se voisi lisätä ymmärrystä resilienssin roolista itseohjautuvuuden yhteydessä, mittasin validoitujen mittaristojen avulla resilienssin (CD Risc 25) ja psykologisten perustarpeiden eli autonomian, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden (WBNS-FI) keskiarvoja sekä korrelaatioita kahdessa eri mittauspisteessä (vuosina 2020 ja 2022). Aineisto analysoitiin sekä laadullisin (aineistolähtöinen sisällönanalyysi) että määrällisin menetelmin (korrelaatioanalyysi).
Tradenomi (ylempi AMK) Juha Kinnusen palvelujohtamisen alaan kuuluva väitöskirja Vapautta, vastuuta ja velvollisuutta raamien sisällä – Henkilöstön ja johdon tulkinnat itseohjautuvuudesta ja resilienssistä suomalaisessa asiantuntijaorganisaatiossa tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii emeritaprofessori Riitta Viitala Vaasan yliopistosta ja kustoksena professori Anu Puusa Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Juha Kinnunen, juha.kinnunen(at)uef.fi, 044 344 9855