Aivovaltimopullistuman puhkeamisen ehkäisyssä testataan aspiriinia yhdistettynä tehostettuun verenpaineen hoitoon
Aivovaltimopullistuman kanssa voi yleensä elää tavallista elämää, kertoo neurokirurgian professori Timo Koivisto. – Tupakoinnin lopettaminen ja verenpaineen tarkka hoito on kuitenkin äärimmäisen tärkeää.
Aivovaltimopullistuma ei yleensä ole synnynnäinen, vaan kehittyy hitaasti elämän aikana. Tupakointi ja korkea verenpaine vauhdittavat sen kasvua ja lisäävät sen puhkeamisen ja aivoverenvuodon riskiä. – Nämä riskit voi jokainen itse minimoida. Kun potilaat kysyvät, mitä muuta voi itse tehdä, neuvon pitämään myös hampaista hyvää huolta.
Aivovaltimopullistumista on näet tutkimuksissa löydetty suuperäisiä bakteereja. Pullistuman puhkeamiseen liittyy tulehdusreaktio, mutta yhteys suun tulehduksiin ei ole täysin selvä.
Parhaillaan tutkitaan myös, voisiko aivovaltimopullistuman puhkeamista ehkäistä tulehdusreaktiota hillitsevällä hoidolla. KYS on mukana eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa, jossa testataan aspiriinin tehoa tähän tarkoitukseen.
Vain pieni osa aivovaltimopullistumista puhkeaa
Koivisto on tutkinut aivovaltimopullistumia 1990-luvulta asti, jolloin hän tuli KYSiin erikoistumaan neurokirurgiaan. Nykyisin hän johtaa KYSin Neurokeskusta ja tekee yhä myös aivoleikkauksia. Seuraavat neljä vuotta hän toimii lisäksi neurokirurgian professorina Itä-Suomen yliopistossa sijaistaen osa-aikaisesti terveystieteiden tiedekunnan varadekaaniksi valittua professori Ville Leinosta.
Arviolta 2–3 prosentilla aikuisista on aivovaltimopullistuma. Se löytyy useimmiten sattumalta, kun päätä kuvataan muusta syystä. – Nykyisin näitä löydöksiä tulee meille paljon arvioitavaksi myös yksityiseltä puolelta, kun ihmiset hakeutuvat kuvantamistutkimuksiin omalla rahallaan.
Aivovaltimopullistuman puhkeaminen aiheuttaa hengenvaarallisen lukinkalvonalaisen verenvuodon. Vain pieni osa pullistumista lopulta puhkeaa, mutta haasteena on erottaa riskialttiit pullistumat harmittomista.
Riskiä arvioidaan muun muassa pullistuman kasvun, koon, muodon ja sijainnin sekä potilaan kokonaistilan perusteella. Pullistumaa voidaan jäädä seuraamaan tai päättää ennaltaehkäisevästä hoidosta, jossa uhkaavaksi arvioitu aivovaltimopullistuma suljetaan. Pelkästään varmuuden vuoksi sulkutoimenpidettä ei tehdä, koska siihen liittyy myös riskejä.
Itäsuomalaiset eivät erotu enää muista
Koiviston uran alussa ajateltiin vielä, että itäsuomalaisilla olisi erityinen taipumus vuotaviin aivovaltimopullistumiin. – Nykyään niiden ilmaantuvuus ei meillä kuitenkaan eroa muista länsimaista, kun tupakointi on vähentynyt ja verenpaineen hoito tehokkaampaa.
Myös hoito on muuttunut paljon. Suonensisäiset menetelmät ovat ohittaneet perinteiset avoleikkaukset vuotaneiden aivovaltimopullistumien hoidossa. KYSissä 1990-luvulla tehty tutkimus oli ensimmäisiä, jossa suonensisäinen hoito osoitettiin leikkaushoidon veroiseksi.
– Taudin ennusteesta on opittu paljon myös omasta potilasaineistosta. Meillä on vuotaneista aivovaltimopullistumista jo 7000 potilaan rekisteri, josta on voitu potilaiden luvalla tutkia esimerkiksi toipumiseen vaikuttavia tekijöitä.
Harkintaa seulontoihin
Keneltä aivovaltimopullistumia kannattaa seuloa? Siitä olisi Koiviston mukaan hyvä keskustella. – Aiemmin on seulottu sukulaisia laajastikin, jos kahdellakin suvussa on vuotanut pullistuma. Näin saavutettu terveyshyöty on kuitenkin yleensä hyvin vähäinen.
– Sukuseulonnoissa löytyy harvoin aivovaltimopullistumia. Jos löytyy, se harvoin johtaa mihinkään toimenpiteeseen, mutta henkilölle itselleen sekä löydös että seurantakuvaukset voivat aiheuttaa huolta ja stressiä jopa vuosikymmenten ajan.
Hyödyllisemmältä näyttäisi kohdentaa seulonta selkeään riskiryhmään, kuten verenpainetautia sairastaviin, tupakoiviin, 50–60-vuotiaisiin naisiin. – Riski nimittäin on valitettavasti naisilla suurempi kuin miehillä ja kasvaa iän myötä.
KYS on viime vuosina osallistunut entistä aktiivisemmin kansallisiin ja kansainvälisiin neurokirurgian yhteistyöhankkeisiin, kuten FINISH-hankkeeseen, jossa on tutkittu iäkkäillä melko yleisen kroonisen subduraalivuodon hoitotuloksia ja ennustetta. Kyseinen hitaasti etenevä aivoverenpurkauma on usein seurausta aiemmasta päänvammasta ja verenohennuslääkitys lisää sen riskiä.
Neurokeskus on Koiviston mukaan tutkimusmyönteinen yksikkö, jossa tuetaan lääkärien osallistumista tutkimuksen tekoon. Kirurgista osaamista puolestaan tukee sairaalassa sijaitseva Itä-Suomen Mikrokirurgiakeskus. Keskus tarjoaa muun muassa simulaatioteknologiaa leikkaustaitojen harjoitteluun ja puitteet myös tutkimukselle ja innovaatioiden kehittämiselle.
Timo Koivisto
Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professori (30 %) 1.1.2026–31.12.2029
- LL, Kuopion yliopisto 1990
- Neurokirurgian erikoislääkäri 1997
- LT, Kuopion yliopisto 2002
- Neurokirurgian dosentti, Itä-Suomen yliopisto 2008
- Executive Master of Business Administration (eMBA), Itä-Suomen yliopisto, 2016
Tärkeimmät tehtävät:
- Vastaava ylilääkäri, KYS Neurokeskus, 2021–
- Neurokirurgian ylilääkäri, KYS 2012–2021
- Neurokirurgian ja Neurokeskuksen apulaisylilääkärin tehtävät, KYS 2011–2021
- Vieraileva professori, Macquarie University, Australia 2006–2007
- Neurokirurgian erikoislääkärin ja kliinisen opettajat tehtävät, KYS 1997–2011
- Erikoistuva lääkäri, KYS 1993–1997
