Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Vanhan Raamatun kansi.

Teologiset termit asettavat raamatunkääntäjälle haasteen

Raamatussa käytetään käsitteitä, joilla on laaja ja syvällinen merkitys. Tällöin kääntäjän on haasteellista välittää alkuperäinen viesti uudelle kohdeyleisölle niin, että näiden termien merkitys säilyy. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa TM Leena Hartus tutkii näitä käsitteitä kolmen esimerkkitapauksen kautta, jotka ovat ‘vanhurskaus’, ‘liha’ ja ‘Kristuksessa’. Kaikki nämä termit tai ilmaukset ovat tärkeitä kristillisen teologian kannalta, ja niitä käytetään erilaisissa konteksteissa Raamatun teksteissä. Leena Hartuksen väitöskirja tarkastetaan perjantaina 18.9. kello 12 alkaen. Tilaisuutta voi seurata verkon kautta osoitteessa http://www.uef.fi/live2

On olemassa lukuisia erityyppisiä raamatunkäännöksiä, ja niiden määrä on vain laajentunut 1960-luvulta alkaen sen jälkeen, kun Eugene A. Nida kehitti dynaamisen ekvivalenssin teorian. Tällä teorialla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka Raamattua käännetään. On myös olemassa uudempia käännösteorioita, mutta ne eivät juuri tarjoa uusia työkaluja teologisten termien kääntämiseen.

Hartus selvitti, kuinka teologisia termejä on käännetty erityyppisissä suomen-, englannin- ja saksankielisissä käännöksissä. Dynaamisen ekvivalenssin teoriaan perustuvat käännökset käyttävät yleensä selkeää ja modernia kieltä, kun taas formaaliset, muodolliseen vastaavuuteen pyrkivät käännökset ovat usein vaikeammin ymmärrettäviä. Väitöstutkimuksessa mukana olleet käännökset onnistuivat yleensä välittämään alkuperäisen viestin kohdeyleisölleen, mutta joissain tapauksessa käännöksen kieli oli monimutkaista, joten viesti saattoi jäädä lukijalle epäselväksi. Joissain tapauksissa taas kääntäjä oli halunnut yksinkertaistaa käytettyä kieltä, mikä on johtanut siihen, että alkuperäinen viesti ei välttämättä välittynyt lukijalle.

Teologiset termit saavat usein Raamatun teksteissä useita eri merkityksiä riippuen kontekstista. Raamattua käännettäessä on luovuttu sanakonkordanssista, mikä tarkoittaa sitä, että saman lähtökielen sanan vastineena ei aina ole sama kohdekielen sana. Kieli on toisaalta näin ymmärrettävää ja elävää, mutta toisaalta sillä tapaa teologisten termien osalta lukija ei saa kokonaiskäsitystä siitä, mitä nämä termit oikeastaan tarkoittavat. Tämä voi johtaa siihen, että Raamatun kielen rikkaus latistuu ja osa teologisesta sanastosta menetetään.

Raamatunkäännöksiä tutkittaessa ja vertailtaessa pitää huomioida, että erityyppiset raamatunkäännökset ovat usein suunnattu eri yleisöille. Varsinkin radikaalit dynaamiset käännökset, kuten Uusi testamentti nykysuomeksi, on suunnattu ihmisille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan uskonnollisia tekstejä tai ihmisille, joilla ei ole yhteyksiä hengellisiin yhteisöihin.

TM Leena Hartuksen eksegetiikan alaan kuuluvan väitöskirja Dynamic Equivalence and Theological Terms in Bible Translations. With Special Reference to ‘Righteousness’, ‘Flesh’, and ‘in Christ’ tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Antti Laato (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Lauri Thurén (Itä-Suomen yliopisto).

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37733?encoding=UTF-8 

Väitöskirja verkossa