Kokonaisvaltainen tuki ja tunne kohdatuksi tulemisesta ovat merkki laadukkaasta ikääntyville tarjottavasta palvelusta, todetaan palveluohjauksen toimintamallia kehittäneen tutkimusryhmän politiikkasuosituksessa.
Kun yksinasuvien ikäihmisten palvelutarpeita kartoittanut PROMEQ-osahanke käynnistyi, tutkijat halusivat kehittää yksilöiden tarpeista lähtevän toimintamallin, jossa annetaan tilaa ikäihmisten omille toiveille ja ajatuksille.
– Alun perin suunniteltiin kotiin vietävää mallia, mutta fokusryhmissä kävi nopeasti ilmi, että ikääntyvät halusivat useammin pois kotoa ja mielekästä tekemistä kodin ulkopuolella, Elisa Tiilikainen kertoo.
– Kuulimme viestiä siitä, että ikäihmiset kokevat palvelujen saamisen ja tiedon löytämisen vaikeaksi. He myös tuntevat, että heidät kohdataan sotepalveluissa epätasa-arvoisesti. Ikääntyville palveluita järjestävien alueen toimijoiden parissa taas on ollut vahvana halu kehittää palveluohjausta, Hanna Ristolainen jatkaa.
– On ollut upeaa päästä yhteyteen ikäihmisten kanssa – kuulla, mitä he miettivät tästä hetkestä ja mitä toivovat tulevalta, Sirpa Kannasoja iloitsee.
– Meille kaikille, jotka olemme saaneet olla mukana ryhmissä, on ollut merkityksellinen kokemus nähdä, mitä ikäihmiset saavat, kun voivat olla mukana suunnittelemassa, Elisa Tiilikainen säestää.
Tutkijat ovat päätyneet aiheensa äärelle eri reittejä.
– Olen taustaltani sairaanhoitaja, ja opintojen aikana ikäihmisten asiat koskettivat minua. Suuntauduin työtehtäviin, joissa pääsin toimimaan heidän kanssaan. Teema säilyi luontevasti mukana, kun lähdin opiskelemaan sosiaalityötä, Hanna Ristolainen selittää.
– Minulla taas ei ole käytännön työkokemusta ikääntyvien kanssa toimimisesta, vaan olen tehnyt urani tutkijana. Tutkimusaiheet ovat kuitenkin liittyneet juuri iäkkäiden yksinäisyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin, Elisa Tiilikainen kertoo.
Sirpa Kannasoja puolestaan aloitti nuorisotutkijana.
– Tutkin nuorten sosiaalista toimintakykyä, joten ilmiöt ovat pysyneet jossain määrin samanlaisina, vaikka tarkastelen niitä nyt eri käsitteillä. Ikäihmisten maailmaan hyppääminen on ollut virkistävää.
Ikäihmisten palvelut kulminoituvat itsenäisesti selviytymiseen. Toimivien palveluiden tuottamiseen tarvitaankin eri toimijoiden saumatonta yhteistyötä.
– Järjestelmä on pahoin siiloutunut. Puhutaan moniammatillisesta työstä, mutta käytännön työssä ja järjestöissä mukana olevat ihmiset kertovat, että monet toimivat omissa lokeroissaan ja aidon yhteistyön rakentaminen on haastavaa, Elisa Tiilikainen harmittelee.
– Asiakkaat puolestaan toivovat, että heidän elämäntilanteensa hahmotettaisiin laajasti, eikä heidän itsensä tarvitsisi pohtia, mistä mitäkin tukea saa.
– Ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon asia. Eri hallinnon aloilla ja palveluissa pitäisi pyrkiä rakentamaan luottamuksellista ilmapiiriä, yhteiskuntaa, jossa asioista ja ihmisistä pidetään huolta. Tällä tavalla voimme edistää yhteistä hyvää, Sirpa Kannasoja uskoo.
Monet haastatelluista ikäihmisistä ilmaisivat pelkäävänsä tulevaisuutta, koska eivät voineet luottaa siihen, että heillä olisi palveluja saatavilla toimintakyvyn heiketessä. He myös kokivat, etteivät heidän tarpeensa ja palvelut kohtaa. Tuohon kohtaamattomuuteen tutkijat haluavat vaikuttaa palveluohjauksellisella ulottuvuudella.
– Yleensä palveluohjauksessa on painotus kotona asumisen tukemisessa, mutta me keskitymme politiikkasuosituksessamme ennaltaehkäisevään, sosiaaliseen toimintaan painottuvaan tukeen, Hanna Ristolainen toteaa.
PROMEQ-interventiossa testattiin ryhmämuotoista palveluohjausta. Ikääntyneitä kutsuttiin ryhmiin, joiden tapaamisissa keskusteltiin, saatiin tietoa ja tehtiin asioita yhdessä. Ryhmissä päästiin pureutumaan myös syrjään jäämisen pelkoon ja yksinäisyyden kokemukseen.
– Usein väitetään, ettei yksinäisyyteen voida vaikuttaa virkamiestoimin tai poliittisella päätöksenteolla, ja ongelma sysätään kolmannen sektorin vastuulle. Meidän viestimme on, että yksinäisyyden vähentämiseksi voidaan työskennellä myös nykyisissä palveluissa. Tarjoamalla kokonaisvaltaisempaa, paremmin tarpeisiin vastaavaa tukea, voidaan vähentää yksinäisyyttä, sanoo Elisa Tiilikainen.