Urheiluseuroissa toimivat vapaaehtoiset ovat keskeisessä asemassa ulkoilureittien suunnittelussa, kunnossapidossa ja hallinnassa eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Itä-Suomen yliopiston ja kanadalaisen Lakeheadin yliopiston tutkijoiden tuore tutkimus osoittaa, kuinka ilmastonmuutos ja vapaaehtoisten uupuminen uhkaavat reiteillä tapahtuvan talviulkoilun – erityisesti läskipyöräilyn – kehittymismahdollisuuksia.
Läskipyörä on leveärenkainen maastopyörä, joka on suunniteltu lumen ja hiekan kaltaisille pehmeille alustoille. Läskipyöräilyssä pyöräilyreittejä on mahdollista käyttää ympärivuotisesti. Laji onkin nopeasti nousemassa suosituksi talviliikunta- ja matkailumuodoksi niin Pohjois-Amerikassa kuin Pohjoismaissa.
Journal of Outdoor Recreation and Tourism -lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka läskipyöräily on yllättäen osoittautunut ilmastoon sopeutuvaksi lajiksi, joka mahdollistaa ulkoilun, matkailun ja tapahtumien järjestämisen ympärivuotisesti Kanadan Luoteis-Ontariossa ja Yhdysvaltain Koillis-Minnesotassa. Tutkimuksessa haastateltiin läskipyöräilijöitä ja vapaaehtoisia sekä kartoitettiin kyselyllä heidän näkemyksiään molemmilla alueilla.
– Vaikka läskipyöräily on suhteellisen uusi laji, se kohtaa samoja ilmastonmuutoksen aiheuttamia säämuutoksia kuin monet muutkin talviurheilulajit. Sellaisia ovat esimerkiksi muutokset lumimäärissä sekä yleistyvät yksittäiset rajut sääilmiöt, sanoo professori Harvey Lemelin Lakeheadin yliopistosta Kanadasta.
Lemelinin mukaan arvaamattomat sääilmiöt kuormittavat vapaaehtoisia. Ne vaikuttavat suoraan vapaaehtoisten kokemaan uupumukseen, mikäli käytössä ei ole toimivia johtamismalleja, joilla voidaan vastata kasvavaan kysyntään, infrastruktuurin laajentumisen sekä reittien kunnossapitoon ja huoltoon liittyviin paineisiin.
Tutkimus osoittaa, että vapaaehtoisille tarjottava tuki laahaa jäljessä, vaikka läskipyöräilyn suosio kasvaa. Haastellut vapaaehtoiset kertoivat, että runsaslumisina vuosina kuormitus lisääntyi. Silloin paineet reittien avoinna pitämiseksi olivat suuremmat ja aikaa kului enemmän. Haastatteluissa nousi esiin myös toimivien rekrytointi- ja sitouttamisstrategioiden puute vapaaehtoisille. Vaikka läskipyöräilijät arvostavatkin vapaaehtoisten tekemää reittihuoltoa ja tapahtumien järjestämistä, yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti, etteivät he todennäköisesti osallistuisi paikallisten urheiluseurojen vapaaehtoistoimintaan tulevaisuudessa. Vapaaehtoisten uupuminen on siis kasvava riski. Ilman uudenlaisia johtamisstrategioita ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt uhkaavat ylikuormittaa reittiverkostojen ylläpidosta vastaavan pienen ja omistautuneen vapaaehtoisjoukon.
Tutkimuksen perusteella vapaaehtoisvoimin pyörivien urheiluseurojen kannattaa kehittää kausiluonteisia strategioita reittihuollon järjestämiseksi ja vapaaehtoisten rekrytoimiseksi. Vapaaehtoisten kuormitusta voitaisiin vähentää jakamalla tapahtumien järjestämisvastuuta sekä luomalla maiden välisiä tai kahden vuoden välein järjestettäviä tapahtumia reittien esittelyyn. Lisäksi olisi hyvä ottaa käyttöön keinoja vapaaehtoisten panoksen tunnustamiseksi. Seuraajasuunnittelun avulla puolestaan voidaan varmistaa toiminnan jatkuvuus pitkällä aikavälillä.
Tutkijoiden mukaan edellä mainitut strategiat ovat elintärkeitä, jotta voidaan varmistaa turvalliset ja hyvin hoidetut reitit sekä tukea läskipyöräilyn suosion kasvua alueilla, joilla ilmastonmuutos muuttaa säätä.
– Vaikka tutkimus tehtiin Pohjois-Amerikassa, sen tuloksilla on merkitystä myös alueilla, joiden ilmasto ja talviurheiluperinne ovat vastavanlaisia, kuten Järvi-Suomessa sekä Jämtlandin ja Västerbottenin lääneissä Ruotsissa ja Nordlandin ja Tromssan lääneissä Norjassa, tutkijatohtori Kelsey Johansen Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
– Vapaaehtoisvoimin toimivien urheiluseurojen kannattaa hyödyntää suosituksiamme riippumatta siitä, missä ne toimivat. Suositusten avulla seurat voivat tuottaa laadukkaita talviliikunta- ja matkailukokemuksia, joihin kuuluvat turvalliset, hyvin hoidetut reitit ja säännöllisesti järjestetyt tapahtumat.
Tutkimus on saanut tukea Itä-Suomen yliopiston vesitutkimusohjelmasta, jota rahoittavat Saastamoisen säätiö, Jenny ja Antti Wihurin säätiö ja Olvi-säätiö.
Lisätietoja:
Tutkijatohtori Kelsey Johansen, Itä-Suomen yliopisto, p. +358 50 431 2360, kelsey.johansen(at)uef.fi
Tutkimusartikkeli (open access):
Kelsey M. Johansen & Raynald Harvey Lemelin. (2025). Is winter coming? Outdoor recreation voluntary associations and fat biking in Northwestern Ontario and Northeastern Minnesota. Journal of Outdoor Recreation and Tourism, Article 100914. https://doi.org/10.1016/j.jort.2025.100914
