Farmasian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutumista apteekkien reseptiasiakkaiden ja farmaseuttien näkökulmasta. Tarkemmin tutkittiin neuvonnan sisältöä, lääkevaihdon neuvonnalle säädöksissä asetettujen velvoitteiden toteutumista apteekissa ja lääkärin vastaanotolla sekä neuvontaa edistäviä ja hankaloittavia tekijöitä apteekissa. Lisäksi tutkittiin reseptiasiakkaiden tiedonlähteitä ja tiedontarpeita lääkevaihdosta sekä farmaseuttien näkemyksiä lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän eduista ja ongelmista.
Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2003 ja viitehintajärjestelmä vuonna 2009. Lääkevaihdossa lääkemääräyksellä määrätty lääke vaihdetaan apteekissa edullisempaan vastaavaan vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen. Viitehintajärjestelmä määrittää keskenään vaihtokelpoisille lääkevalmisteille korkeimman hinnan, josta lääkkeestä saatava sairausvakuutuskorvaus voidaan laskea. Ne ovat tuoneet Suomessa merkittäviä säästöjä lääkekustannuksiin niin asiakkaalle kuin yhteiskunnallekin.
Aikaisemmat tutkimukset, jotka käsittelevät lääkevaihdon tiedonsaantia ja neuvontaa, ajoittuvat lääkevaihdon alkuajoille, kun viitehintajärjestelmä ei vielä ollut voimassa. Lääkevaihdon neuvonnan sisältöä ei myöskään ole Suomessa tarkemmin tutkittu ja tutkimustieto ulkomailta on myös vähäistä. Vuosina 2016–2017 lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään tehtiin useita muutoksia, jotka muuttivat lääkevaihdon toimintaperiaatteita ja asettivat uusia vaatimuksia apteekissa annettavaan neuvontaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Apteekki oli tutkimukseen vastanneiden reseptiasiakkaiden yleisin tiedonlähde lääkevaihdon mahdollisuudesta. Valtaosalle apteekissa oli tällä asiointikerralla kerrottu 1–3 reseptilääkkeen vaihtamiseen liittyvästä aiheesta, ja neuvonta lääkevaihdosta koettiin yleensä riittävänä. Yleisimmin reseptiasiakkaalle kerrottiin lääkevaihdon mahdollisuudesta, vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden hintaeroista sekä mahdollisuudesta kieltäytyä lääkevaihdosta. Harvoin keskusteltiin vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden eroista ulkonäössä, koostumuksessa ja pakkauksessa. Tutkimuksen perusteella säädöksissä lääkevaihdolle asetetut neuvontavelvoitteet eivät aina toteudu apteekissa ja lääkärin vastaanotolla. Apteekissa annettu neuvonta lääkevalmisteiden hinnoista ja toimitushetkellä edullisimmasta lääkevalmisteesta vaihtelee eikä aina toteudu. Neuvonta muista lääkkeen valintaan vaikuttavista tekijöistä on apteekissa vähäistä. Potilaat eivät yleensä saa lääkäriltä tietoa lääkevaihdon mahdollisuudesta. Osalle ei myöskään aina kerrota syytä, miksi lääkäri kieltää heiltä lääkevaihdon.
Neuvontaa lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä edistävät farmaseuttien mukaan apteekissa asiakkaaseen liittyvät tekijät, kuten asiakkaan tietämys lääkevaihdosta ja viitehintajärjestelmästä, sekä apteekissa käytettävät tietojärjestelmät. Asiakkaaseen liittyvät tekijät, kuten vaikeus ymmärtää lääkevaihtoa, koettiin myös yleisenä neuvontaa hankaloittavana tekijänä. Lisäksi neuvontaa hankaloittavat lääkkeiden saatavuusongelmat, vaihtokelpoisiin lääkevalmisteisiin liittyvät asiat, kuten pienet hintaerot, erilaiset nimet ja vaihtoehtojen suuri määrä, sekä kiire apteekissa.
Tutkimuksessa farmaseutit kokivat asiakkaalle ja yhteiskunnalle kertyvät säästöt keskeisimpänä lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän etuna. Järjestelmien yleisimpiä ongelmia olivat lääkkeiden saatavuusongelmat sekä muutokset lääkkeiden hinnoissa ja viitehintaputkessa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän sekä niihin liittyvän neuvonnan ja tiedonsaannin kehittämisessä.
Tulosten perusteella apteekeissa edullisimmasta vaihtokelpoisesta lääkevalmisteesta pitäisi kertoa useammin asiakkaalle. Hintaneuvontaa tulisi kuitenkin myös helpottaa ja sujuvoittaa, sillä se voi viedä aikaa varsinaiselta lääkeneuvonnalta apteekissa. Lisäksi neuvonnassa olisi hyvä huomioida enemmän vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden väliset erot pakkauksessa, koostumuksessa ja ulkonäössä. Erot voivat vaikuttaa lääkkeen käytettävyyteen ja olla riski lääkitysturvallisuudelle. Tieto niistä voi olla asiakkaalle tärkeää myös lääkevalmisteen valinnan ja lääkevaihtopäätöksen kannalta.
Neuvonnan osalta voidaan myös pyrkiä ratkaisemaan neuvontaa hankaloittavia tekijöitä ja vahvistamaan neuvontaa edistäviä tekijöitä apteekissa. Esimerkiksi asiakkaan vaikeus ymmärtää lääkevaihtoa ja viitehintajärjestelmää hankaloittaa neuvontaa, kun taas asiakkaan tietämys aiheesta edistää neuvontaa. Apteekin ollessa asiakkaiden yleisin lääkevaihdon tiedonlähde olisikin hyvä laatia apteekeille kirjallista materiaalia lääkevaihdosta, viitehintajärjestelmästä ja vaihtokelpoisista lääkevalmisteista, jota hyödyntää neuvonnassa ja jakaa asiakkaille.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus koostuu kahdesta keväällä 2018 toteutetusta erillisestä kyselytutkimuksesta: Kysely apteekkien reseptiasiakkaille (n=1043, 40 %) ja postikysely apteekkien farmaseuteille (n=498, 51 %).
Väitöskirjatutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopistolla farmasian laitoksella Lääkepolitiikan tutkimusryhmässä. Väitöskirjatutkimus on myös osa laajempaa Kelan rahoittamaa tutkimusprojektia, joka tutki viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutumista apteekeissa ja lääkärin vastaanotolla lääkkeiden käyttäjien, toimittajien ja määrääjien näkökulmasta.
Tutkimusta ovat rahoittaneet myös Suomen Kulttuurirahasto, Emil Aaltosen säätiö, Avohoidon Tutkimussäätiö sekä Savon apteekkariyhdistys.
Proviisori Riikka Rainion väitöskirja Lääkevaihtoon ja viitehintajärjestelmään liittyvän neuvonnan toteutuminen: kyselytutkimus apteekkien reseptiasiakkaille ja farmaseuteille tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jaana Martikainen Lääkkeiden hintalautakunnasta ja kustoksena dosentti Johanna Timonen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Proviisori Riikka Rainio, riikka.rainio(a)uef.fi
