Pianonsoittoa opetellaan yleensä yksin opettajan johdolla. Opettajankoulutuksessa päätettiin kuitenkin tehdä toisin ja opettaa pianonsoittoa kerralla kokonaiselle ryhmälle – ja nyt uudesta opetustavasta on saatu hyviä tuloksia.
Jokaisen luokanopettaja- sekä varhaiskasvatuksenopettajaopiskelijan on opiskeltava tietty kokonaisuus soittoa ja musiikkikasvatusta.
– Olemme aiemminkin opettaneet luokanopettajaopiskelijoita kolmen–neljän hengen pienryhmissä, mutta tällainen kokonaisen, yli 20 hengen ryhmän, opettaminen on aivan uutta, kertoo soiton yliopisto-opettaja Henna Martikainen.
Hän myöntää, että näin suuren ryhmän yhteisopetus tuntui aluksi hullulta.
– Kampussiirron ja resurssien vähenemisen myötä jouduimme tekemään muutoksia opetuksessa. Emme halunneet tinkiä opetuksen määrästä ja laadusta, vaan halusimme tarjota edes alkeet kaikille sellaisille opiskelijoille, jotka eivät ole musiikkia aiemmin harrastaneet.
Pianonsoiton alkeisopetusta päätettiin siis testata isommissa ryhmissä. Samalla soitonopetuksen alkeisiin yhdistettiin musiikinteoria. Alkeisopetus on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, joille piano on vieras soitin tai jotka muuten kokevat kaipaavansa alkuun tukea soitossa.
– Näiden ”alkeisdemojen” jälkeen opiskelijat siirtyvät valitsemansa instrumentin opetukseen, joko pianoon, kitaraan tai koulusoittimiin. Instrumenttiopinnot kestävät koko toisen opiskeluvuoden ajan.
Musiikkikasvatuksen opintoihin ja instrumenttiopetukseen osana musiikkikasvatusta osallistuvat kaikki Monialaisten opintojen opintokokonaisuuden suorittavat opiskelijat. Heissä on luokanopettajaopiskelijoita ja aineenopettajia ja lisäksi muita työelämässä jo vuosia olleita kasvatusalan ihmisiä, jotka täydentävät ammattiaitoaan Monialaisten opintojen kokonaisuudella. Lisäksi varhaiskasvattajaopiskelijoille on oma, hieman suppeampi paketti, joka sisältää myös musiikkikasvatusta ja instrumenttiopintoja.
– Aikamoinen epäilys kalvoi mieltä kun tätä ryhmäopetusta vuosi sitten ensimmäistä kertaa kokeiltiin. Siirryimme suuren ryhmän takia samalla myös soitonopettajien kesken yhteisopettajuuteen niin, että tunneilla on aina mukana vähintään kaksi opettajaa.
Positiivista palautetta
Soiton yliopisto-opettaja Terhi Pippuri kertoo, että tuntien suunnitteluun meni aluksi todella paljon aikaa, kun koko opetus piti miettiä aivan uudesta näkökulmasta.
– Koska kaikki opiskelijat soittavat yhtä aikaa, ovat opetuksen selkeys ja johdonmukaisuus ehdottomat vaatimukset. Meidän pitää pystyä siirtämään vastuuta lennosta työtoverille, joten on ollut hyvä huomata, että työtapamme menevät yksiin.
Nyt kun ryhmäopetuksen toinen kokeilukerta on jo ohi, ovat opettajat sitä mieltä, että kokonaisuudesta saatiin lopulta erittäin toimiva.
– Emme enää halua palata entiseen, vaan olemme vakuuttuneita siitä, että tämä opetustapa sopii juuri meille, sanoo soiton yliopisto-opettaja Pasi Karjalainen.
Opettajat jatkavat yhteisopettajuuden ja suurryhmien opetuksen kehittämistä ja uskovat, että uudessa opetustavassa on potentiaalia esimerkiksi jatkuvan oppimisen parissa.
– Olemme joutuneet miettimään asioiden opettamista ja esittämistä uudella tavalla, kun kaiken pitää mennä kerralla oikein. Tämän jälkeen osaamme ainakin jäsentää opettamiamme asioita paremmin.
Siitä kertoo myös opiskelijoilta saatu palaute.
– Palaute on ollut lähes pelkästään positiivista. Opiskelijat ovat kiitelleet erityisesti turvallista tunnelmaa. Isossa ryhmässä muutkin ovat aloittelijoita, joten soittaminen jännittää paljon vähemmän kuin opiskelu opettajan kanssa kaksin.
Työelämässä on varmasti hyötyä siitä, että kykenen säestämään pianolla.
Opiskelija Janne Moilanen
Pätevyyttä työelämään
Toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Julia Lautala ja kolmannen vuoden aineenopettajaopiskelija Janne Moilanen kaipasivat molemmat tukea soiton opiskeluun ja halusivat aloittaa sen alkeisdemoista. Moilanen opiskelee matematiikan ja fysiikan opettajaksi, mutta haluaa myös hankkia luokanopettajapätevyyden.
– Työelämässä on varmasti hyötyä siitä, että kykenen säestämään pianolla. Tiedän, että on monia opettajia, jotka eivät halua työssään soittaa mitään soitinta. Siksi koen tämän eduksi ja pätevyydeksi töitä hakiessani.
Lautala myöntää, että pianon soittaminen tulevissa töissä tuntuisi paljon haastavammalta itse opiskeltuna.
– Tuntuu, että soitonopiskelun jälkeen voin oikeasti pitää musiikin tunteja, eikä niitä tarvitse jännittää. Olen jopa harkinnut musiikin sivuaineopintoja.
Pianonsoiton alkeita on opiskeltu yhdessä sen ryhmän kanssa, jonka kanssa opintoja suoritetaan muutenkin.
– Siksi näillä tunneilla ei jännitä. Kaveria autetaan ja kannustetaan yhdessä.
