Rekisteripohjainen tutkimus osoittaa, että työntekijöiden tuottavuuden menetykset ortopedisten leikkausten yhteydessä kasaantuvat pääosin toipilasaikaan. Noin neljäsosa menetyksistä syntyy jo ennen hoitoon pääsyä ja vain hyvin pieni osuus sairaalahoidon aikana. Tulokset korostavat tarvetta nopeuttaa hoitoon pääsyä ja tehostaa paluuta työhön toipilasaikana. Tulokset julkaistiin BMC Health Services Research -lehdessä.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat toiseksi yleisin pitkien sairauspoissaolojen syy Suomessa mielenterveyden häiriöiden jälkeen. Itä-Suomen yliopiston, Turun yliopiston, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja australialaisen Monashin yliopiston yhdessä toteuttamassa rekisteritutkimuksessa analysoitiin ortopedisten potilaiden sairauspoissaoloja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Mukaan valittiin seitsemän yleisintä elektiivistä toimenpidettä eli kiertäjäkalvosimen korjaukset, polven ja lonkan tekonivelleikkaukset, polven nivelsidetoimenpiteet, rannekanavatoimenpiteet sekä lannerangan välilevytoimenpiteet ja luudutukset. Aineisto kattoi 770 työikäistä, työssäkäyvää potilasta vuosina 2020–2022.
Tutkimuksessa mitattiin sairauspoissaolot ennen toimenpidettä, sairaalahoidon aikana ja toimenpiteen jälkeisenä toipilasaikana sekä arvioitiin niistä aiheutuvat tuottavuuden menetykset työkykypainotettujen elinvuosien avulla. Työkykypainotettu elinvuosi (PALY) kuvaa vuotta täydellisessä työkyvyssä ilman sairauksista johtuvia töistä poissaoloja. Tieto poissaoloista saatiin Kelan korvaamista sairauspäivärahakausista.
Tutkimuksen keskeinen havainto on sairauspoissaolojen ajallinen jakauma: Sairaalassa vietetty aika muodostaa vain marginaalisen osan sairauspoissaoloista ja tuottavuuden kokonaismenetyksistä. Menetyksistä noin 27 prosenttia kertyy jo ennen toimenpiteeseen pääsyä. Vain noin kaksi prosenttia kertyy sairaalahoidon aikana, ja valtaosa, noin 71 prosenttia, toimenpiteen jälkeisenä toipilaskautena. Sairaalassa vietetty aika oli keskimäärin 1–5 päivää potilasryhmästä riippuen. Pisin yhtäjaksoinen sairauspoissaolo ennen toimenpidettä, keskimäärin 37 päivää, oli lannerangan luudutusleikkauksissa. Pisin toipilasaika, 114 päivää, oli olkapäätoimenpiteiden jälkeen.
Tutkitulla ajanjaksolla tarkasteltujen 770 potilaan joukossa Varsinais-Suomen hyvinvointialueella menetettiin sairaalahoitoa edeltävän vuoden aikana yhteensä 74 työkykypainotettua elinvuotta, sairaalassaolon aikana 4 työkykypainotettua elinvuotta ja toipilasvuoden aikana 190 työkykypainotettua elinvuotta. Rahallisena menetyksenä tämän potilasjoukon vuotuinen työstä poissaolon yhteiskunnallinen kokonaiskustannus oli yhteensä noin 8 miljoonaa euroa sisältäen sairauspoissaolot sekä ennen toimenpidettä että sekä sairaalassaolo- ja toipilasaikana. Sairaalahoidon osuus tästä oli vain 195 000 euroa.
– Tulokset kertovat, että sairaalassa vietetty aika on jo huomattavan lyhyt. Sen sijaan hoitoon pääsyn sujuvoittamisella ja systemaattisella työhön paluun tukemisella voidaan vähentää hoidon kokonaiskustannuksia ja parantaa tuottavuutta, toteaa projektipäällikkö Jari Heiskanen Itä-Suomen yliopistosta.
– Tämä on toteutettavissa hyödyntämällä olemassa olevia malleja, kuten kansallista TYÖOTE-toimintamallia, ja ottamalla käyttöön valtakunnallinen rekisteripohjainen, työkykypainotettuihin elinvuosiin nojaava seuranta, joka ohjaa resurssien kohdentamista sinne, missä vaikutus on suurin, sanoo Itä-Suomen yliopiston dosentti, yliopistotutkija Piia Lavikainen.
– Rekisteripohjainen seuranta mahdollistaisi sekä alueiden kansallisen vertailun että alueellisen tietopohjaisen toiminnan kehittämisen, toteaa Turun yliopistollisen keskussairaalan palvelualuejohtaja Ville Äärimaa. – Työstä poissaolot ja niistä aiheutuvat kustannukset tulisi saada näkyväksi hyvinvointialueen toimintaan, muutoinkin kuin erillisen tutkimushankkeen kautta.
Tutkijoiden mukaan työkykypainotettujen elinvuosien käyttö tuo sairauspoissaolojen seurannan yhteiskunnalliseen kontekstiin ja mahdollistaa potilasryhmäkohtaisten pullonkaulojen tunnistamisen. Työkykypainotettu elinvuosi laskee menetetyn työpanoksen tarkastelujaksoilla ja sille voidaan laskea rahallinen arvo hyödyntämällä Suomessa raportoitua yhden sairauspoissaolopäivän keskimääräistä arvoa, joka oli 344 euroa vuonna 2022.
Tutkimus kohdistui julkisen terveydenhuollon toimenpiteisiin Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, ja rekisteriaineisto kattoi pitkät sairauspoissaolot, mutta ei sairaudesta johtuvaa työssä suoriutumisen heikkenemistä. Myös osa lyhyistä poissaoloista ja yksityissektorin toimenpiteistä jäi tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimusta rahoitti Kela.
Lisätietoja:
Projektipäällikkö, FT Jari Heiskanen, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, [email protected], https://uefconnect.uef.fi/jari.heiskanen/
Yliopistotutkija, dosentti Piia Lavikainen, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, [email protected], https://uefconnect.uef.fi/piia.lavikainen/
Professori Janne Martikainen, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, [email protected], https://uefconnect.uef.fi/janne.martikainen/
Palvelualuejohtaja Ville Äärimaa, Tyks Orto, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala, [email protected]
Tutkimusartikkeli: Heiskanen J, Lehtimäki AV, Martikainen J, Ademi Z, Kostensalo J, Äärimaa V, Lavikainen P. Sickness absences and losses in productivity-adjusted life years before, during and after the most common orthopedic surgical procedures among employed individuals in Finland. BMC Health Serv Res 25, 1474 (2025). https://doi.org/10.1186/s12913-025-13647-z
