Oppilaan ohjaaminen S2-opetukseen tapahtuu Suomessa usein automaattisesti väestötietojärjestelmään merkityn äidinkielen tai koulun arvioiman kielitaidon tason perusteella, vaikka perusopetuslain mukaan päätös S2-opetuksen valinnasta on lapsen huoltajalla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että oppilaalle annetaan herkästi ”S2-status”, jos hänen äidinkielensä on muu kuin koulun opetuskieli.
Tämä selvisi professori Jenni Alisaaren johtamassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin valtakunnallisen kyselyaineiston pohjalta, miten oppilaita ohjataan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) -oppimäärän opetukseen. Lisäksi tarkasteltiin, millä tavoin esimerkiksi kyselyyn vastanneiden opettajien taustat, työskentelypaikkakunnan koko, opettajien työkokemus ja muut ominaisuudet ovat yhteydessä opetukseen ohjaamisen tapoihin.
– Tuloksemme osoittavat, että S2-oppimäärään ohjaamisen taustalla on monenlaisia tekijöitä ja kirjavia käytänteitä. Vaikka monet opettajat hoitavat ohjaamisen erinomaisesti, ei kaikilla kuitenkaan näytä olevan riittävästi tietoa siitä, että äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän valinta kuuluu huoltajille, Alisaari kertoo.
Oppilas voi opiskella suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärää, jos hänen äidinkielensä ei ole suomi, ruotsi tai saame. S2-opetuksen tavoitteena on auttaa oppilasta saavuttamaan riittävä suomen kielen taito opiskelua varten.
Kielen käyttö ja opetus aina osa laajempaa sosiopoliittista kontekstia
Alisaaren mukaan saadut tutkimustulokset vahvistavat, että aihetta pitää tarkastella kriittisesti. Sekä S2-oppimäärään ohjaamista että huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä varten tarvitaan lisää kansallista ohjausta, yhtenäisiä käytänteitä ja toimintamalleja. Myös tiedonkulun sujuvuutta pitäisi parantaa.
– Tämä on tärkeää, jotta kaikille oppilaille taataan tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä.
Perusopetusikäisiä oppilaita koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä on ilmennyt, että maahanmuuttotaustaisten oppilaiden suomen tai ruotsin kielen taitotasot vaihtelevat huomattavasti, mutta suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelleiden oppilaiden osaamistaso suomen kielen ja kirjallisuuden osaamista mittaavissa tehtävissä on selvästi matalampi kuin muiden oppilaiden.
S2-oppimäärää opiskelleiden kielitaito ei perusopetuksen päättyessä riitä läheskään kaikilla oppilailla toisen asteen opintojen optimaaliseen opiskeluun. Toisaalta S2-opetuksessa pidetään oppilaita, joiden osaaminen ylittää kansallisen keskitason suomen kielen taidoissa myös valtaväestöön verrattuna.
Alisaari muistuttaa, että kielen käyttö ja kielen opettaminen ovat aina osa laajempaa sosiopoliittista kontekstia.
– Käytännön kouluarjessa jako näihin kahteen oppimäärään aiheuttaa usein pohdintaa ja ristiriitatilanteita. Tutkimustuloksemme tukevatkin ajatusta siitä, että käytäntöjä tulee muuttaa.
Parhaillaan Alisaari tutkii tutkimusryhmänsä kanssa kielitaidon arviointia koskevia käytänteitä. Näin saadaan parempi käsitys siitä, miten kielitaidon arviointi tapahtuu ja kuinka paljon siinä on hajontaa eri koulujen ja kuntien kesken.
Artikkelin tiedot:
Alisaari, J., Latomaa, S., Heikkola, L. M., Harju-Autti, R., & Bergroth, M. (2025). Koulutusta ohjaavien asiakirjojen ja arkitodellisuuden rajapinnoilla: Suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään ohjaamisen käytänteet. Kasvatus & Aika, 19(2), 44–64. https://doi.org/10.33350/ka.148849
