Suomen murteita on tallennettu monien muiden kielten murteisiin verrattuna runsaasti, mutta murteiden lauseopin tutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Uutuuskirja Sanovat syntaksiksi tuo esiin tuoretta murteiden syntaksin tutkimusta ja kertoo, mitä murteiden tutkija voi ammentaa vanhoista murreaineistoista. Yksi kirjan artikkeleista käsittelee myös Suomessa puhuttua karjalan kieltä.
Suomen murteista on kerätty poikkeuksellisen laajat aineistot, joita on tutkittu 1800-luvulta alkaen. Murteiden lauseopin tutkimus painui kuitenkin 1900-luvulle tultaessa vuosikymmeniksi taka-alalle ja koki uuden tulemisen vasta vuosituhannen vaihteessa. Murteiden välisiä syntaktisia eroja tunnetaankin yhä edelleen hajanaisemmin kuin äänteellisiä tai sanastollisia eroja.
Uutuusteos Sanovat syntaksiksi. Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista esittelee tuoretta murteiden syntaksin tutkimusta ja tarjoaa hyödyllistä tietoa tutkimusalan historiasta ja käytettävissä olevista puhutun kielen aineistoista. Murresyntaksin tutkimus selittää nykykielen ilmausten vaihtelua ja lisää ymmärrystä niiden historiallisesta taustasta. Samalla paljastuu myös sellaisia ilmaustyyppejä tai niiden käyttötapoja, jotka ovat standardoidulle kielelle kokonaan vieraita. Termejä syntaksi ja lauseoppi käytetään kirjassa varsin laajassa merkityksessä; puhe on sanoja, äänteitä ja morfeemeja laajemmista kokonaisuuksista eli lauseista, lausumista, niiden merkityksistä ja käyttökonteksteista.
Kokoomateoksen kirjoittajat tarkastelevat eri näkökulmista suomen murteissa tavattavaa syntaktista variaatiota ja täydentävät kuvaa ilmiöiden rakenteellisista, semanttisista ja kontekstuaalisista erityispiirteistä. Suomen murteiden rakenteita verrataan myös lähisukukieliin, erityisesti Suomessa puhuttuun karjalaan.
Kirjasta selviää muun muassa, missä murteissa suositaan lohkeamarakenteita (Kyllä se tuo Kekkonen oli hyvä mies), monikon 3. persoonaa passiivin sijasta (sanovat/ne sanoo vs. sanotaan), rakennetta kahvi tuli hyvää (vs. kahvista tuli hyvää) tai tarkistuskysymystyyppiä Liisa vai? (vs. Liisako?). Kirjan tutkimuksia yhdistää aineistopohja, joka koostuu pääosin 1800-luvun puolella syntyneiden puhujien haastatteluista, sekä tämän aineiston erityisluonteen kriittinen tiedostaminen. Analyysissa kiinnitetään huomiota myös meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen, murrehaastatteluun.
Kokoomateoksen kirjoittajat ovat suomen kielen tutkijoita Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistoista. Suuresta osasta kirjan esimerkkejä on tehty äänileikkeet, jotka ovat avoimesti kuunneltavissa kirjassa olevista linkeistä.
Milla Uusitupa, Hannele Forsberg ja Maria Vilkuna (toim.)
Sanovat syntaksiksi. Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista
SKST 1505
ISBN 978-951-858-988-7
SKS 2025
Sisällysluettelo
Tilaa arvostelukappale: [email protected]
Teos on luettavissa myös avoimesti oa.finlit.fi -sivustolla
Toimittajien yhteystiedot:
Milla Uusitupa, [email protected]
Hannele Forsberg, [email protected]
Maria Vilkuna, [email protected]
Lisätiedot:
SKS:n tiedekustantamo, [email protected]
