Nuoret metsänomistajat kokevat, että vallitsevista metsänkäyttönormeista poikkeaminen on vaikeaa, ilmenee Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa. Siinä haastateltiin 18–30-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria etämetsänomistajia.
Forest Policy & Economics -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että nuoret etämetsänomistajat tekevät arvokompromisseja vallitsevien metsänkäyttömuotojen välillä. Nuorten metsänomistajien arvomaailma erosi heidän vanhempien sukulaistensa ja suomalaisen metsäsektorin arvoista. Omista arvoista joustamalla haluttiin välttää oletetut konfliktit metsäauktoriteettien, kuten sukulaisten tai metsäammattilaisten kanssa. Myös metsäsektorin intressien ympärille syntyneet taloudelliset kannustimet sekä vaihtoehtoiseen metsänkäyttöön liittyvän tiedon vähyys vaikeuttivat vallitsevista normeista irtautumista.
Suomalaiseen metsänomistukseen kuuluu usein ajatus siitä, että metsänomistajalla on vapaus käyttää metsiään parhaaksi katsomallaan tavalla. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että käytännössä tämä pitää paikkansa vain metsien talouskäytön kannalta. Metsänomistajia ohjataan aktiivisesti käyttämään metsiään metsäsektorin intressien mukaisesti.
– Mikäli metsänomistajan oma arvomaailma ei vastannut metsäsektorin arvoja, tarkoitti tämä usein sitä, että he päätyivät käyttämään metsiään joskus jopa täysin omien arvojensa vastaisesti, mikä vaikuttaa metsäomistuksen mielekkyyteen, väitöskirjatutkija Panu Runko kertoo.
Metsien tunnearvo oli nuorille metsänomistajille tärkein
Nuorille metsänomistajille metsien tärkein arvo oli tutkimuksen perusteella usein niiden tuoma tunnearvo.
– Tunnearvoa metsää kohtaan voidaan kokea myös metsäalueista, jotka eivät periydy suvussa vaan ovat esimerkiksi lähimetsiä, marjapaikkoja tai metsiä, joissa on liikuttu lapsina vanhempien sukulaisten kanssa. Ylisukupolvisella tekemisellä ja tiedolla on siis merkitystä, professori Irmeli Mustalahti Itä-Suomen yliopistosta korostaa.
Etenkin perintönä saatu metsä toimi usein muistona edesmenneestä läheisestä, minkä merkitys ohitti metsien taloudelliset sekä luontoarvot. Tunnearvon havaittiin myös joissain tilanteissa polveutuvan vanhempien sukupolvien kanssa jaetusta metsänomistajan identiteetistä.
Metsiin liittyvän tunnearvon havaittiinkin olevan suurin este metsäomaisuudesta luopumiselle. Tutkimuksessa havaittu tunnearvon keskeinen merkitys metsänomistajuudessa voi avata uusia näkökulmia suomalaisen metsäsuhdetutkimuksen saralle.
– Mikäli metsäomaisuudella ei ole tunnearvoa omistajalleen, eikä hän koe metsänomistajuutta mielekkäänä arvopohjaisen päätöksenteon vaikeuden vuoksi, on riskinä metsäomaisuudesta luopuminen. Tästä syystä vallitseviin metsän käytönmuotoihin olisi tärkeää saada mahtumaan entistä laajempi kirjo arvoja, jotta myös tulevaisuuden metsänomistajasukupolvet voisivat kokea metsänomistuksen mielekkäänä. Laajempi arvojen huomiointi ja hyväksyminen voi estää myös suomalaisen pienmetsäomistuksen siirtymisen esimerkiksi yhtiöille ja ulkomaisille sijoittajille, Runko korostaa.
Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa ALL-YOUTH – Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään, Euroopan komission REPowerEU ja Suomen Akatemian VIZAZI- tutkimushankkeita.
Lisätietoja:
Panu Runko, Maaseutu, maankäyttö ja luonnonvarojen hallinta – ryhmä, Luonnonvarakeskus, [email protected], +358 29 532 22 85
Irmeli Mustalahti, vuorovaikutteisen luonnonvarahallinnan tutkimusryhmä, historia- ja maantieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto, [email protected], +358 50 5632 071
Tutkimusartikkeli:
Runko, P., & Mustalahti, I. (2026). Power dynamics and (intergenerational) values: What influences the forest ownership of young translocal forest owners in Finland? Forest Policy and Economics, 186, 103762. https://doi.org/10.1016/j.forpol.2026.103762.
