Musiikkipedagogi Mea Halonen oivalsi työssään nepsy-lasten ja -nuorten ohjaamiseen tarpeen harrastuksissa.
Kun joensuulainen musiikkipedagogi Mea Halonen aloitti sellonsoiton opettajan työt vuonna 2012, hän ei ollut juuri lainkaan tietoinen neuropsykiatrisista piirteistä. Autisminkirjosta ja ADHD:sta hän oli kuullut, mutta ne eivät koskettaneet suoraan hänen omaa elämäänsä. Tai niin hän luuli.
– Oppilaissani oli monenlaista oppijaa ja persoonaa. Suurimman osan kanssa soittotunnit sujuivat hyvin, ja jos lapsi ei malttanutkaan soittaa koko tuntia vaan halusi välillä käydä piirtämässä taululle tai pelata erän ristinollaa, en osannut ajatella tämän johtuvan sen kummemmin neuropsykiatrisista piirteistä. Ajattelin vain lasten olevan lapsia ja heidän keskittymiskykynsä vasta kehittymässä, Halonen toteaa.
Neuropsykiatristen piirteiden käsitteeseen hän heräsi myöhemmin vetäessään muskaritunteja. Ryhmässä levottomasti käyttäytyvä lapsi aiheutti paljon enemmän haasteita opettamiseen kuin yksilötunnilla luokassa vaelteleva lapsi. Halonen kävin paljon vuoropuhelua varhaiskasvattajaystävänsä kanssa ja kiinnostui yhä enemmän nepsy-piirteistä.
Eräänä syksynä Mea Halosen työpaikalla järjestettiin Perpe-keskuksen koulutuspäivä neuropsykiatrisista piirteistä. Aihe imaisi hänet täysin mukaansa. Vuoden 2020 lopulla hän osallistui ”Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen taide- ja kulttuuriharrastuksessa” -kurssille (4 op), jonka Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus sekä soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto ovat laatineet osana New Cultural Horizons -hanketta. Hankkeen lopputuloksena syntyi muun muassa tietoteos ”Että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua taideopetukseen” (Piispa-Hakala 2022).
– Tykkäsin vetämästänne nepsy-koulutuksesta ihan hurjan paljon, Halonen kiittelee.
Kurssista inspiroituneena Halonen haki ja pääsi neuropsykiatrisen valmentajan koulutukseen (30 op), jonka hän sai päätökseen joulukuussa 2021. Lisäksi hän opiskeli Itä-Suomen yliopistossa erityispedagogiikan perusopinnot (25 op).
Tänä syksynä Halonen aloitti Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot aiheenaan nepsy-lasten ja -nuorten soiton- ja muskariopetus: tuen keinoja opettajille.
”Me kaikki olemme neurokirjolla”
Monissa musiikkiopistoissa ja konservatorioissa on herätty siihen, että opettajilla ei ole riittävästi tietoa tai keinoja toimia nepsy-piirteisten lasten ja -nuorten kanssa. Inklusiivinen ajattelu yltää musiikkiopistoihin asti, ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla on jo luovuttu pääsykokeista, josta seuraa hyvin moninainen joukko erilaisia oppijoita, joiden kanssa opettajat kohtaavat kaikenlaisia uusia haasteita.
Mitä enemmän Mea Halonen on aihetta opiskellut, sitä enemmän hän on ymmärtänyt oppilaittensa käyttäytymistä ja yllättäen myös omaa aivotoimintaansa.
– Opintojeni myötä olen oppinut huomaamaan, että me kaikki olemme vähän neurokirjolla, kuten eräs viisas opettaja meille totesi. Olen tullut myös pohtineeksi, missä kulkee neurotyypillisen ja neuroepätyypillisen raja, ja kuka sen rajan vetää? Tämä yhteiskunta, jossa elämme, antaa loppujen lopuksi melko kapean määritelmän ”normaalille”, Halonen pohtii.
– Uskon, että autisminkirjon ja ADHD:n tuomat piirteet ovat olleet osa yhteisön selviytymistä jo tuhansia vuosia. Herkkyys huomata pienetkin muutokset ympäristössä tai kyky keskittyä täydellisen keihäänterän valmistamiseen ovat olleet hyödyksi koko yhteisölle, kun tänä päivänä niiden saatetaan katsoa olevan osa aivojen häiriötoimintaa.
Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaamisen kurssi alkaa uudistettuna
Aihe on vienyt Mea Halosen mennessään, ja vaikka hän vasta aloittelee tänä syksynä YAMK-opintoja, tulevaisuuden kouluttautuminen on jo vahvasti mielen päällä. Opinnoista ainakin musiikkiterapeutin opinnot ja erityispedagogiikan opintojen jatkaminen houkuttelevat.
– Olisi myös hurjan mielenkiintoista päästä joskus mukaan johonkin tutkimusryhmään, joka tutkisi vaikkapa musiikin vaikutusta tourette-henkilöillä. Aiheesta on jo jonkin verran näyttöä ainakin ulkomailla. Myös musiikkiopistojen inklusiivisuuden kehittäminen kiinnostaa, ja tämä varmasti tuleekin olemaan yhä enemmän ajankohtainen aihe useammallakin musiikkiopistolla ja konservatoriolla. Aika näyttää, mihin elämä vie, mutta uteliaisuus pitänee omalla kohdalla huolen ainakin elinikäisestä oppimisesta.
Harrastusohjaajille suunnattu kurssi, jonka Mea Halonen pari vuotta sitten suoritti Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksella, järjestetään nyt uudestaan tiivistetymmässä ja uudistetussa muodossa. Ilmoittaudu mukaan 25.9.2022 mennessä: Nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen harrastuksissa | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi).
Kuuntele myös Mea Halosen ja Lumi Ollilan podcast-haastattelu erityispedagogisista tuen tarpeista musiikkiharrastuksissa: Erityisen hyviä juttuja: Erityispedagogiset tuen tavat musiikkiharrastuksissa | Itä-Suomen yliopisto (uef.fi)
