Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Pyöreitä tarroja lasiseinällä.

Nanomuovit tulisi tuoda olemassa olevan sääntelyn piiriin

Kasvava huoli muovisaasteesta on tehnyt muovien sääntelystä yhä merkittävämmän haasteen. Tällä hetkellä katseet kohdistuvat erityisesti nanomuoviin, eli alle 1000 nanometrin kokoisiin muovihiukkasiin.

Kasvava joukko tutkimuksia osoittaa, että pienikokoisten muovihiukkasten biosaatavuus ja haitallisuus on suurikokoisia muovihiukkasia korkeampi, minkä takia ne tulisi sisällyttää olemassa olevan sääntelyn piiriin.

Tällä hetkellä on käynnissä kolme rinnakkaista ja tärkeää politiikka- ja lainsäädäntöprosessia, jotka vaikuttavat muovien tulevaan sääntelyyn yleisesti sekä tarkoituksellisesti tuotettujen mikro- ja nanomuovien sääntelyyn erityisesti. Euroopan komissio puntaroi parhaillaan Euroopan kemikaaliviraston tekemää tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien käytön rajoittamisehdotusta. Lisäksi keskustellaan siitä, miten polymeerit tulisi määritellä Euroopan unionin kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia koskevassa REACH-asetuksessa, jotta polymeerit eivät automaattisesti jäisi terveys- ja ympäristöturvallisuutta koskevien tietojen rekisteröinti- ja toimitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Euroopan komissio on lisäksi tarkistamassa nanomaterialeille ehdottamaansa määritelmää.

Environmental Science & Technology -tiedelehdessä eilen julkaistussa näkökulma-artikkelissa joukko tutkijoita ottaa kantaa tarkoituksellisesti tuotettuihin nanomuoveihin liittyviin sääntelyongelmiin sekä siihen, kuinka edellä mainitut politiikka- ja lainsäädäntöprosessit voivat vaikuttaa nanomuovien tulevaan sääntelyyn. Artikkelissaan tutkijat pohtivat, tulisiko sääntelyn näkökulmasta nanomuovit luokitella mikromuoveiksi, polymeereiksi vai nanomateriaaleiksi.

Tutkijoiden mukaan ei ole tieteellisesti perusteltua olla tuomatta nanomuoveja olemassa olevan sääntelyn piiriin, koska ne täyttävät kaikki kemikaalien ja nanomateriaalien tunnusmerkit. Nanomuovien haitallisuudesta kertyvä tieto on hyvä syy sisällyttää tarkoituksellisesti tuotetut nanomuovit asiaankuuluvan sääntelyn piiriin, koska tiettyihin hiukkasiin liittyvät vaarat voivat olla merkityksellisiä.

Tutkijat huomauttavat, että koska hiukkasen molekyylipaino ja hiukkaskoko ovat keskenään vaihdettavissa, ei ole väliä kumpi niistä valitaan sääntelyn perustaksi.  Kun kuitenkin otetaan huomioon nanomateriaaleihin liittyvään REACH-asetukseen eteen jo tehty valtava valmistelutyö, käytännöllisin ratkaisu olisi sisällyttää nanomuovit nanomateriaalien sääntelyyn.

Lisätietoja:

Professori Jussi Kukkonen, jussi.kukkonen@uef.fi, puh. +358 40 148 5410

Tutkijatohtori Fazel Monikh, fazel.monikh@uef.f, puh. +358 50 528 1646

Artikkeli:

Can Current Regulations Account for Intentionally Produced Nanoplastics?

Fazel Abdolahpur Monikh, Steffen Foss Hansen, Martina G. Vijver, Esther Kentin, Maria Bille Nielsen, Anders Baun, Kristian Syberg, Iseult Lynch, Eugenia Valsami-Jones, and Willie J.G.M. Peijnenburg. Environmental Science & Technology. 2022.

https://doi.org/10.1021/acs.est.2c00965

Avainsanat