Suomen itä valokuvissa – Kuinka valokuvaajat ovat idän nähneet ja halunneet sen kertoa
Näyttely aukeaa Kuopion korttelimuseossa 12. kesäkuuta
– Näen entistä selkeämmin, että Suomessa itä muodostaa saman tyyppisen käsitteen kuin Amerikan Yhdysvalloissa Länsi. Itä on erilainen, alkuperäinen ja arvaamaton. Se kätkee rikkauksia, mutta myös köyhyyttä, ja äärimmäinen herkkyys yhdistyy siellä äärimmäisiin koettelemuksiin.
Näin kertoo visuaalisen kulttuurin tutkija Riitta Raatikainen väitöstutkimuksensa ohessa syntyneestä valokuvanäyttelystä ja -kirjasta. Suomen itä valokuvissa -näyttely kartoittaa myyttisen Savon, Karjalan ja Kainuun kuvastoa 1860-luvulta alkaen. Kokonaisuus paljastaa, miten Suomen itää on haluttu 150 viimeksi kuluneen vuoden aikana esittää.
– Näyttely on hauska ja haikea tarina ihmisistä, luonnosta ja rajoista. Se kertoo idän sankareista – kehrääjäneidoista, tukkijätkistä, metsästäjistä ja evakkoäideistä, mutta myös varhaisesta teollistumisesta, nykyaikaisen elämäntavan rakentumisesta ja arvojen muuttumisesta.
Ben Kaila: Sarjasta Siirtosuomalainen. Tuupovaara, 1973.
Raatikaisen mukaan tunnemme idän sinertävien vaarojen, suurten metsien ja vuolaiden vesien maana, jonka maisema ja ihmisten olemus vaihtuvat vähitellen etelästä pohjoiseen kuljettaessa.
– Historian kestävimmät valokuvat eivät kerro enemmistöjen tavallisuudesta vaan poimivat esiin marginaaleja, joihin itään liittyvät aatteet tihentyvät. Näyttelyn jokainen yksittäinen kuva avaa pienen kappaleen idän tarinaa. Ne eivät ole koko Suomen kuva, mutta ilman itää Suomi olisi jotain aivan muuta kuin millaisena se nyt tunnemme.
Toistuvat aiheet ja näkökulmat
Riitta Raatikainen on työskennellyt pitkään valokuvataiteen parissa. Hän kiinnitti huomiota Itä-Suomessa kuvatun aineiston runsauteen sekä siinä toistuviin aiheisiin ja näkökulmiin.
– Halusin selvittää tarkemmin, miten valokuvat ovat konstruoineet käsityksiämme idästä. Näyttely ja kirja tekevät suurelle yleisölle näkyväksi sen, mitä tutkimukseni lähestyy teoreettisesti. Kokonaisuuden rakentaminen oli helppoa, mutta vaati paljon aikaa, sillä kävin läpi satoja tuhansia valokuvia.
Raatikainen sanoo tarkastelevansa aineistoja näyttelyssä eräänlaisena kuvakudoksena, jossa ovat läsnä sekä alue että aika 1860-luvulta näihin päiviin. Mukana on ikonisia, monille tuttuja kuvia ja paljon aiemmin tuntemattomia löytöjä.
– Ne rikastuttavat käsityksiämme idän kuvastoista ja kuvaajista.
Raatikainen mieltää Suomen idän olevan käsitteenä saman tyyppinen kuin Amerikan villi länsi.
– ”Villi itä” on kuitenkin vain toinen puoli valokuvien tarinaa. Rinnalla näkyy selkeästi toinen linja, joka keskittyy 1800-luvulta lähtien kertomaan modernisaation nopeasta etenemisestä, varhaisesta teollistumisesta ja elämäntapojen ja arvojen muuttumisesta. Kehityksen ja alkuperäisyyden kuvastot käyvät keskenään jatkuvaa dialogia.
Kim Borg: Pommituksessa kuollut 11-vuotias Anni. Nurmoila, Aunuksen Karjala, 1942. SA-kuva
Näyttely on esillä Kuopion korttelimuseossa 12.6.–25.10.2020. Sieltä se jatkaa Lappeenrantaan, ja siitä eteenpäin Joensuuhun ja Kajaaniin. Samassa yhteydessä ilmestyy Mustan Taiteen kustantama Suomen itä valokuvissa -julkaisu. Aineisto on koottu julkisista arkistoista ja nykyvalokuvaajien omista kokoelmista. Kokonaisuus on syntynyt osana tutkija Riitta Raatikaisen Itä-Suomen yliopiston humanistisessa osastossa tehtävää väitöstutkimusta ja Kuvattu Karjala -hanketta.
Suomen itä valokuvissa on toteutettu Kuopion kulttuurihistoriallisen museon, Etelä-Karjalan museon, Pohjois-Karjalan museon ja Museoviraston yhteistyönä. Rahoittajina hankkeen ovat mahdollistaneet Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, Koneen säätiö, Finnfoto – Suomen valokuvajärjestöt ry ja Patricia Seppälän säätiö.
Riitta Raatikaisen ehdoton suosikki näyttelyn kuvista on Ari Jaskarin kesällä 1989 kuvaama otos Puumalan Lietvedeltä. ”Kuvassa on asennetta, mutta siihen tiivistyy myös valtava määrä symboliikkaa ja kulttuurihistoriallisia viitteitä.”