Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitosta vieraili Suomessa enemmän muusikoita kuin yhdessäkään toisessa länsimaassa. Sosiokulttuurisen muistamisen professori Simo Mikkosen tuoreessa Äänirautaa rajalle -kirjassa paneudutaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin taiteen näkökulmasta. Keskiössä ovat musiikki ja vilkkaan musiikkivaihdon ympärille syntyneet verkostot ja suhteet. Kirjassa tarkastellaan kulttuurivaihtoja valtioiden tasolta yksittäisten taiteilijoiden kokemuksiin.
Kirja pohjautuu laajaan arkistotyöhön erityisesti Venäjällä ja Suomessa, mutta lisäksi Virossa ja Latviassa. Mikkonen teki kirjaa varten tutkimusta vuodesta 2010 lähtien. Julkaisua viivästytti koronapandemian lisäksi Venäjän hyökkäyssota, minkä jälkeen arkistotyön tekeminen Venäjällä on ollut mahdotonta.
– Kädenvääntö venäläisten viranomaisten kanssa ehti kyllä tulla tutkimuksen aikana tutuksi, mutta viimeiset arkistotyöhön liittyvät matkat korvasin lopulta Suomesta löytyvällä aineistolla, kuten kirjeenvaihdolla neuvostoliittolaisten virkamiesten ja taiteilijoiden kanssa.
Arkistoaineiston ohella kirjaan on haastateltu lukuisia vaihtoihin osallistuneita muusikoita ja kulttuurialalla työskennelleitä henkilöitä.
Vierailut molemminpuolisia
Siinä missä ulkomaiset muusikot esiintyivät viime vuosisadalla Suomessa lähinnä Helsingissä, tekivät neuvostoliittolaiset kiertueita ympäri Suomea rikastuttaen näin merkittävästi pientenkin paikkakuntien musiikkielämää.
Vaikka Neuvostoliitosta saapui Suomeen jatkuvasti enemmän taiteilijoita kuin Suomesta Neuvostoliittoon, kirjassa tarkastellaan myös useita Neuvostoliitossa toteutettuja suomalaisprojekteja, kuten Aulis Sallisen Punaisen viivan esitystä Moskovan Bolsoi-teatterissa.
– Suomalaiset veivät myös esimerkiksi jazzia Neuvostoliittoon, mikä ei useimpien muiden länsimaiden kanssa ollut mahdollista, Mikkonen kertoo.
Musiikin lisäksi pala erilaista historiaa
Vaikka kirjassa kuvailtujen vierailujen keskiössä oli musiikki, hankkivat neuvostoliittolaiset muusikot Mikkosen mukaan Suomessa käydessään paljon kaikenlaista kulutustavaraa, jota Neuvostoliitosta ei saanut.
– Kuulin muun muassa tarinan, että erään kiertueen päätyttyä neuvostoliittolaiset olivat kantaneet junaan selässään valtavia vaahtomuovipatjoja. Ihmettelen yhä, miten ne saatiin kyytiin mahtumaan.
Suomessa vierailevilla muusikoilla olikin usein mukanaan ystävien ja tuttavien laatimia listoja, joiden perusteella tavaroita hankittiin. Neuvostoliittoon palatessaan muusikoilla oli mukanaan kassikaupalla kulutustavaraa, autojen varaosia sekä nuotteja ja levyjä, joita Neuvostoliitosta oli mahdoton hankkia.
Kirja onkin suunnattu kaikille musiikista, mutta myös historiasta kiinnostuneille. Teos rakentaa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista varsin toisenlaisen kuvan kuin politiikkaan ja valtioiden välisiin suhteisiin keskittyneet tutkimukset.
– Tutkijoiden ohella kirja kiinnostaneekin erityisesti ajan itse kokeneita ja eläneitä henkilöitä, Mikkonen summaa.
Äänirautaa rajalle – Musiikki, Suomi ja Neuvostoliitto 1960–1985 (Suomalaisen kirjallisuuden seura 2025) -teoksen julkaisutilaisuus 29.10.2025 klo 14.15 Itä-Suomen yliopiston Agora-rakennuksessa salissa AT100. Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita paikalle!
