Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Pyöräileviä lapsia.

Maaseutujen elinvoimaisuutta tulee tarkastella kokonaisuutena

Väestön väheneminen maaseutualueilta on jatkunut jo pitkään. Maaseutualuiden, työllisyyden, yritystoiminnan ja hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että erityisesti väestöltään vähenevät ja ikääntyvät maaseutualueet pystyvät sopeutumaan muutokseen innovatiivisten elinvoimaa tuottavien ratkaisujen avulla.

Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamassa Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut -tutkimuksessa tehtiin kaikkia Suomen maaseutukuntia koskeva kestävän elinvoimaisuuden indikaattoritarkastelu. Sen perusteella valittiin kymmenen esimerkkikuntaa, joista tehtiin tilastokartoitus ja kuntastrategioiden analyysi. Kuntien dokumenttiaineistojen perusteella arvioitiin, miten maaseutualueilla on sopeuduttu väestön vähenemiseen ja ikääntymiseen, ja onko sopeutuminen tuottanut uutta elinvoimaa. Hankkeessa myös nostettiin esille tapausesimerkkejä kestävää elinvoimaisuutta edistävistä innovatiivisista toimista, joita kunnissa oli toteutettu väestön vähenemiseen sopeutumiseksi.

– Kuntien elinvoima muodostuu kunnan ja sen alueella toimivien yritysten kilpailukyvystä sekä kuntalaisten hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Kunnan elinvoima ei määräydy pelkästään kovista yritystoimintaan ja talouteen liittyvistä muuttujista, vaan myös pehmeistä tekijöistä kuten hyvinvoinnista, osallisuudesta, yhteisöllisyydestä ja kulttuurista, toteaa professori Teemu Makkonen.

Elinvoimaan sisältyvät myös kestävän kehityksen eri ulottuvuudet: taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen ja elinvoiman tilanteen perusteella maaseutualueet voidaan jakaa neljään ryhmään: kestävästi sopeutuvaan, kestävään, sopeutuvaan ja haasteelliseen maaseutuun. Ryhmittelyn perusteella voidaan tunnistaa ne kunnat, jotka ovat onnistuneet sopeutumaan taloudellisesti väestön vähentyessä sekä pärjäävät hyvin myös muilla elinvoimaisuuden ja kestävän kehityksen mittareilla.

Innovatiiviset ratkaisut tuottavat kestävää elinvoimaisuutta

Tutkimus osoitti, että ydinmaaseudun, harvaan asutun maaseudun ja kaupungin läheisen maaseudun kuntia koskeva kestävän elinvoimaisuuden indikaattoritarkastelu on tehokas keino nostaa esille kuntia, jotka pärjäävät hyvin supistuvasta väestöstään huolimatta, kun mitataan talouden kehitystä, elinvoimaisuutta ja kestävää kehitystä suhteessa toisiin saman maaseututyypin kuntiin.

Jokainen esimerkkikunta pärjäsi hyvin talouden, työllisyyden ja elinkeinotoiminnan, hyvinvoinnin tai kestävän kehityksen näkökulmasta joillakin elinvoimaisuuden osa-alueilla. Esimerkkikuntien vahvuuksia ovat suotuisa sijainti, yritysten hyvä kilpailukyky, teollisuuden keskittymät, erikoistunut alkutuotanto ja asuinympäristöjen turvallisuus.

Tutkimuksessa tarkasteltujen esimerkkikuntien elinvoimaisuuden tekijöitä ovat muun muassa tuulivoimapuistot, kiinteä valokuituverkko, uudet maaseudun asumismuodot ja -kokeilut sekä uudenlaiset yhteistyömallit palvelujen tuottamisessa. Uudenlainen lähestymiskunta on myös luova kohdennettu markkinointi, jota kunnat ovat käyttäneet etätyöntekijöiden, vapaa-ajanasukkaiden ja maahanmuuttajien houkuttelemiseksi.

SOMA-hankkeen kymmenen esimerkkikuntaa olivat Leppävirta, Vieremä, Pyhäntä, Hailuoto, Halsua, Maalahti, Närpiö, Taivassalo, Luhanka ja Pyhtää.

Tutkimusraportti: Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut

Hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikan neuvoston asettaman hankeryhmän esityksestä Makeran valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin suunnatuista varoista.

Lisätietoja:
professori Teemu Makkonen, Itä-Suomen yliopisto, Alue- ja kuntatutkimuskeskus SPATIA, puh. 050 525 8942, Sopeutuvat innovatiiviset maaseudut -tutkimushanke