Lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjan aihe on oksidatiivinen ja nitrosatiivinen stressi vatsaontelon sisäisessä kirurgiassa. Oksidatiivinen ja nitrosatiivinen stressi sekä niitä aiheuttavat vapaat radikaalit ovat tärkeä osa elimistömme toimintaa. Kuitenkin niillä on pahimmillaan myös haitallisia vaikutuksia terveyteen. Vapailla happiradikaaleilla on huomattava rooli monien patologisten tilojen kehittymisessä, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista syöpään sekä hermostoa rappeuttaviin sairauksiin. Myös kirurgia aiheuttaa elimistöön oksidatiivista stressiä, joka voi vaikuttaa potilaan toipumiseen.
Oksidatiivisen stressin vaikutuksia voidaan tälläkin hetkellä ehkäistä esimerkiksi leikkaustekniikan valinnalla. Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa oksidatiivisesta stressistä kirurgisen potilaan hoidossa sekä sen yhteydestä potilaan leikkauksen jälkeiseen kipuun.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöskirjatutkimuksessa löydettiin yhteys oksidatiivisen stressin merkkiaineiden plasmapitoisuuksien ja leikkauksen jälkeisen kivun välillä. Tutkimuksen perusteella plasman kohonnut katalaasipitoisuus näyttää olevan yhteydessä vähäisempään kipulääkkeiden käyttöön leikkauksen jälkeen. Kohonnut plasman nitrotyrosiinipitoisuus on yhteydessä vähäisempään potilaan kokemaan kipuun leikkauksen jälkeen. Suoran vatsalihaksen lihastupen sisään asetettu puudutus (RSB) ei vaikuttanut merkitsevästi potilaan kokemaan kipuun eikä myöskään plasman katalaasi- tai nitrotyrosiinipitoisuuksiin. Sen sijaan se paransi potilaan tyytyväisyyttä leikkaukseen. Leikkaustyytyväisyys korreloi myös käänteisesti plasman nitrotyrosiinipitoisuuden kanssa. Sappirakon poistoon käytetyllä tekniikalla ei ollut merkittävää vaikutusta plasman katalaasi- tai nitrotyrosiinipitoisuuksiin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Oksidatiivisen stressin merkkiaineiden pitoisuuksien tutkiminen kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä auttaa ymmärtämään, miten leikkaukset vaikuttavat elimistön antioksidanttijärjestelmään. Tällainen tutkimus voi edistää kirurgisten tekniikoiden ja hoitomuotojen kehittämistä. Tutkimalla leikkauksen jälkeistä kipua, voidaan tukea kivunhoitokäytäntöjen kehittymistä ja parempaa toipumista leikkauksesta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirja perustuu kolmella eri leikkaustekniikalla hoidettuihin potilaisiin. Ensimmäisessä ja kolmannessa tutkimuksessa potilasryhmä koostui 114 sappirakonpoistoleikkauksen läpikäyneestä potilasta, joista 54 potilasta oli leikattu tähystystekniikalla ja 60 potilasta miniviiltotekniikalla. Lisäksi syöpäverrokkina toimi 29 potilasta, joille oli tehty keskiviiltolaparotomia. Toisen ja neljännen tutkimuksen potilaat koostuivat 57 hyvänlaatuisen sairauden tai syövän vuoksi keskiviiltolaparotomiasta leikatuista potilaista.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin oksidatiivisen ja nitrosatiivisen stressin merkkiaineita ja niiden plasmapitoisuutta verrattiin potilaan kokemaan kipuun ja leikkaustyytyväisyyteen. Merkkiaineiden plasmapitoisuudet mitattiin kolmena eri ajankohtana: ennen leikkausta, heti leikkauksen päätyttyä ja 6–24 tuntia leikkauksen päättymisen jälkeen.
Lääketieteen lisensiaatti Iina Saimasen väitöskirja Oxidative stress in intra-abdominal surgery (Oksidatiivinen stressi vatsaontelon sisäisessä kirurgiassa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Esko Kemppainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta.
