Kuluvana syksynä Pohjois-Savon hyvinvointialueen Harjulan sairaalassa pilotoitiin uudenlaista, ääntä ja liikettä yhdistävää kuntoutusmenetelmää, sonifikaatiota. Fysio- ja toimintaterapiassa kokeiltiin liikeharjoitteita, joissa esimerkiksi kättä liikuttamalla kuntoutuja sai aikaan veden solinaa ja jalkaa nostamalla käen kukuntaa.
– Viime vuosina kiinnostus sonifikaation soveltamiseen neurologisessa kuntoutuksessa on lisääntynyt erityisesti subakuutin aivohalvauksen yhteydessä. Tästä on jo hyvää tutkimusnäyttöä maailmalta, kertoo yliopistotutkija, dosentti Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopiston teknillisen fysiikan laitokselta.
– Tässä yhteistyössä meille oli keskeistä kokeilla sonifikaatiota paitsi aivohalvauksen jälkeisessä kuntoutuksessa, myös muissa sairauksissa, ja yhdistää erilaisia sonifikaation menetelmiä.
Käyttäjäkokemukset innovatiivisesta lähestymistavasta olivat kannustavia. Uudenlainen kuntoutustapa lisäsi kuntoutujien keskittymiskykyä, motivaatiota ja huomattavasti liiketoistojen määrää. Lisäksi sonifikaation soveltaminen osaksi fysio- ja toimintaterapiaa herätteli aisteja monipuolisesti, sekä oli luonteeltaan luovaa ja leikittelevää.
Pilottiin osallistuneiden fysio- ja toimintaterapeuttien mukaan sonifikaatio on erityisen hyvä kuntoutumisen menetelmä juuri siksi, että siinä yhdistyvät liikkeen lisäksi kognitiivisten taitojen ja muistin harjoittaminen.
– Tämänkaltainen kuntoutus voisi sopia käytettäväksi esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden ja selkäydinvamman yhteydessä, kertoo toimintaterapeutti Amanda Kröger.
– Lisäksi se voisi sopia myös muistisairaille, amputoiduille sekä erilaisissa sisätaudeissa. Koen, että tätä menetelmää voidaan laajentaa vielä paljonkin, täydentää fysioterapeutti Noora Puranen.
Harjulan sairaalan pilotissa kokeiltavana oli kaksi erilaista sonifikaation menetelmää. Kamerapohjaisessa yläraajan liikkeen tunnistamisessa pöydän ääressä istuen tehtyjä käden liikkeitä kuvattiin kahdella kameralla, jotka oli yhdistetty kannettavaan tietokoneeseen.
Toisessa kuntoutusmenetelmässä kehoon kiinnitettiin liikeantureita, jotka välittivät tietoa kehon liikkeistä tietokoneelle. Menetelmässä tulitikkurasian kokoinen liikeanturi kiinnitettiin esimerkiksi ranteeseen, nilkkaan tai rintalastaan, jolloin liikeharjoitteita tehtiin joko seisten tai istuen. Lisäksi liikkeitä pystyttiin yhdistämään toisiinsa, joka mahdollisti koordinaation harjoittamisen.
Menetelmien kehitystyön kannalta yhteistyössä oli keskeistä suunnitella helppokäyttöiset ohjelmistot, jotka soveltuivat sairaalassa toteutettavaan kuntoutukseen. Tällöin fysio- tai toimintaterapeutti pystyy itse käyttämään laitteistoa ja ohjaamaan harjoitteet itsenäisesti, ilman tekniikasta vastaavaa henkilöä.
– Liikeantureiden osalta käytössä olivat samat laitteet ja ohjelmistot kuin aiemmassa projektissa, Tanssiteatteri Minimin kanssa yhteistyössä toteutetussa Biodatasonaatti-tanssiteoksessa, kertoo väitöskirjatutkija Aku Sinokki.
– Sovelsimme niitä edelleen tässä pilotissa ja toimme mukaan myös kamerapohjaisen menetelmän. Testasimme molempia menetelmiä ja logiikan säätöä ensin HUMEA-laboratoriossamme teknillisen fysiikan laitoksella. Sen jälkeen siirsimme laitteiston Harjulan sairaalaan käytettäväksi.
Ohjelmistosuunnittelun kulmakivinä pilotissa olivat rauhallisen ja yksilöllisen äänellisen vastineen mahdollistaminen, sekä monipuolisesti soveltuvien liikeharjoitteiden valitseminen. Liikeharjoitteet valittiin fysio- ja toimintaterapeuttien toiveiden mukaan, ja he saivat myös ehdottaa liikkeistä syntyviä ääniä.
Ääniksi valittiin rauhoittavia luonnonääniä, vastapainoksi kuntoutusosaston hälylle. Äänimaailma suunniteltiin osin myös muuttuvaksi liikkeen toistojen myötä. Äänimaailman suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasivat äänisuunnittelijat Eduard Tampu ja Josu Mämmi.
– Luonnonäänet olivat kuntoutujille tuttuja ja herättivät positiivisia mielikuvia. Esimerkiksi veden äänestä usealle tuli mieleen uiminen, melominen, saunominen tai lätäkössä hyppiminen. Nämä mielikuvat innostivat tekemään enemmän toistoja kuin tavallisessa toimintaterapiassa, kertoo Kröger.
Fysio- ja toimintaterapeutit toivovatkin kokeilun jatkuvan tulevaisuudessa, ja kuntoutusmenetelmän kehittyvän vielä lisää.
Sairaalamaailmassa fysio- ja toimintaterapian pitäisi olla sellaista, että sen pystyisi helposti viemään osastolle.
Noora Puranen
Fysioterapeutti
– Potilaan vointi voi vaihdella päivittäin, ja välillä voi olla, että ei päästäkään lähtemään omalta osastolta. Olisi ihanaa päästä kokeilemaan tätä kuntoutusmenetelmää myös vuoteessa oleville, miettii Puranen.
Pilotti toteutettiin hankekokonaisuudessa RRF - Sonic Move - Creative and Expressive Sonification of Human Movement, jonka päärahoittaja oli Business Finland (NextGeneration EU), ja osarahoittajat Genelec Oy ja Taustamarkkinat BGMT Oy.
Hankekokonaisuuden kolme toteuttajaorganisaatiota olivat Teknologian tutkimuskeskus VTT, Aalto-yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Lisäksi Biocenter Kuopio on tukenut työssä käytetyn sensoriteknologian kehittämistä ja ylläpitoa.