Lääketieteen opiskelijoille räätälöitiin Kuopiossa jakso, jolla pohditaan muun muassa opiskelijan ajankäyttöä, jaksamista ja lääkäri-identiteetin muodostumista.
– Tarkoitus on kohdata rennosti ilman suorituspaineita, sanoo jakson vastuuopettaja, yliopistonlehtori Virpi Tiitu.
Minä – tuleva lääkäri -jakso järjestetään kuluvana lukuvuonna ensimmäistä kertaa, ja sille osallistuvat kaikki lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat. Jaksolla tarjotaan tietoa opiskelun käytänteistä, mutta halutaan samalla myös tukea opiskelijoiden hyvinvointia, elämänhallintaa ja itsetuntemuksen kasvua.
Jaksolla käytetään strukturoitua pienryhmäohjausmallia, joka on kehitetty juuri lääketieteen opiskelijoiden tarpeisiin. Tiitu on ideoinut ja kehittänyt mallin yhdessä valmentavan ohjauksen yrittäjän Leena Ståhlbergin kanssa yliopiston hänelle myöntämällä opetuksen kehittämisrahalla.
Jaksoon sisältyy neljä tapaamista lukuvuoden aikana. Jokaisella tapaamiskerralla käsitellään eri teemaa dialogiringissä ja pareittain, mikä mahdollistaa avoimen keskustelun ja kokemusten jakamisen.
Välineitä keskusteluun
Tiitu on opettanut lääketieteen opiskelijoita Kuopiossa jo 20 vuotta ja toimii myös opettajatuutorina, jolta voi kysyä neuvoa opiskeluun liittyvissä asioissa. – Tuutorin juttusille tulee kuitenkin vain pieni osa opiskelijoista. Olen pitkään miettinyt, että kaikkien pitäisi saada turvallinen keskusteluyhteys johonkin tuttuun opettajaan.
Minä – tuleva lääkäri -jaksolla pienryhmäohjaajina toimivat Tiitun lisäksi yliopistonlehtori Juha Savinainen, yliopistonlehtori Anna Viitasalo ja vanhempi yliopistonlehtori Sanna Pasonen-Seppänen.
Tapaamisissa keskustellaan erilaisten tehtävien ja materiaalien avulla muun muassa omasta opiskelutyylistä ja ajankäytöstä, hyvinvoinnin osatekijöistä, omista tavoitteista ja vahvuuksista lääkärinä sekä vahvistetaan opiskelijoiden ryhmäytymistä.
– Vaikkapa kuvakorttien avulla on helpompi kertoa itsestään ja sanoittaa tuntemuksiaan. Jokainen on myös piirtänyt piirakkadiagrammin siitä, mihin vuorokauden tunnit omassa arjessaan käyttää, Tiitu havainnollistaa.
Hänen mukaansa opiskelijat ovat kiitelleet rentoja juttutuokioita eikä tapaamisista ole ollut kiire pois. – Monella on lääkikseen tullessa kovat suorituspaineet ja opiskelu on tiivistahtista, joten on helpottavaa hellittää välillä. Keskusteluissa on tullut hyvin myös esiin, että lääketieteen opiskelijat ovat moninainen joukko eikä kaikkien tarvitse sopia samaan muottiin – ei myöskään valmiina lääkäreinä.
Muilla jaksoilla Tiitu opettaa lääketieteen opiskelijoille muun muassa tuki- ja liikuntaelinanatomiaa sekä anatomisia ruumiinavauksia. – Niissä opetus on hyvinkin kehollista ja tunteita herättävää, joten vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on aika välitöntä. Toisaalta opeteltavaa on näillä jaksoilla paljon.
– Opettajana koenkin kiinnostavaksi ja mielekkääksi tutustua opiskelijoihin myös näin, ilman että heidän tarvitsee opetella mitään tai osoittaa osaamistaan.
Tiitu toivoo, että jakson jälkeen opiskelijat osaavat entistä paremmin kuulostella hyvinvointiaan ja pyytää matalalla kynnyksellä apua. – Tavoitteena on jaksaa hyvällä mielellä opiskeluaika ja siirtyä sitten akut täynnä kohti uusia haasteita.
Lääketieteen opiskelijoille ei ole ennen järjestetty vastaavaa kurssia Itä-Suomen yliopistossa eikä muissakaan Suomen yliopistoissa. – Onkin jännittävää saada opiskelijoilta lopuksi palaute, oliko kurssista hyötyä ja mitä parannuksia ehkä tarvitaan.
Jakso on jäämässä osaksi ensimmäisen vuoden lääketieteen opintoja, mutta Tiitu miettii sille jo jatkoa. – Eihän keskustelun tarve ensimmäiseen vuoteen lopu. Olisi mukava järjestää vastaavia tapaamisia vielä opintojen edetessä ainakin kerran vuodessa.
