Kouluvalmentajalla on aina aikaa oppilaille

– Minä olen se, joka sammuttaa tulitikun, ennen kuin se leimahtaa ja sytyttää suuremman palon, kuvailee Tulliportin normaalikoulun kouluvalmentaja Inkeri Tiitinen työtään.

Hän on toinen Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun yläkouluihin palkatuista kouluvalmentajista, jotka aloittivat työnsä UEFissa reilu vuosi sitten. 

– Kouluvalmentajien rekrytointien taustalla oli huoli perusopetuksen oppilaiden poissaolojen lisääntymisestä. Valmentajien tehtävänä on ollut tukea oppilaiden myönteistä tunnesuhdetta kouluun, kavereihin ja itseensä, ja edistää näin kouluun kiinnittymistä, kertoo perusopetuksen rehtori Jyrki Korkki. 

Tiitisen työ sisältää oppilaiden kohtaamista eri tavoin sekä kasvokkain että somessa. Monelle nuorelle on luontevampaa viestiä vaikeista ja luottamuksellisista asioista sosiaalisen median kautta kuin kasvotusten. Ja se sopii Tiitiselle oikein hyvin.

– Työni on ennakoimista muodossa ja toisessa – jos kukaan ei ole sammuttelemassa ja ennalta ehkäisemässä niitä pieniä palon alkuja, ehtivät ongelmat kasvaa suuremmiksi, ja pian ollaankin isojen haasteiden edessä. 

Työtä aloitellessaan Tiitinen epäili, että oppilaiden hyväksyntä ja luottamus rakentuisi pikkuhiljaa ensimmäisen syksyn aikana.

– Mutta toisin kävi: sain oppilaita saman tien konkreettisesti kainalooni ensimmäisistä päivistä lähtien!

Tapahtumia oppilaiden kanssa

Myös Rantakylän normaalikoulussa on oma kouluvalmentajansa, mutta valmentajien työnkuvat eivät ole täysin identtiset. Molemmat ovat saaneet vaikuttaa työnkuvaan itsekin.

– Tehtävämme rakentuu toki koulun antamissa raameissa, mutta saan vastata tarpeisiin myös omana itsenäni. Olen voinut muokata työtäni paljon persoonani, vahvuuksieni ja aiemman työkokemukseni mukaan, Tiitinen kertoo.

Hänen aiempi työkokemuksensa liittyy muun muassa teatteriin, sirkukseen ja liikuntaan. Tämä yhdistelmä onkin näkynyt sittemmin norssin arjessa. Esimerkiksi uusi lukuvuosi polkaistiin käyntiin tänä vuonna Tiitisen ideoimilla karnevaalimaisilla avajaisilla.

– Tarjolla oli muun muassa pomppulinnaa, askartelua, pop corn -piste ja erilaisia yhteisiä pelejä. 

Myös normaaliarjessa Tiitinen suunnittelee yläkoululle yhteisiä tapahtumia sekä välituntitoimintaa. Moni asia on lähtenyt liikkeelle oppilaiden pyynnöistä tai ideoista.

– Meillä on esimerkiksi läksykerho, hiljaisia välitunteja, ja kerran kuussa pidämme koko koulun yhteisen hyvinvointituokion eri teemalla. 

Spontaaneita keskusteluita ja läsnäoloa

Sirkushuvien rinnalla toki tärkeintä on ajan antaminen oppilaille. Siitä Tiitinen ei tingi.

– Minun kanssani voi tulla keskustelemaan spontaanisti kahdeksi minuutiksi tai kahdeksi tunniksi, eikä erillistä ajanvarausta tarvita. Näillä keskusteluilla ole kirjaamisvelvollisuutta, joten myöskään paperin pyörittely ei haukkaa työ- tai läsnäoloaikaani. 

Keskustelut voivat esimerkiksi toimia ensimmäisenä askeleena kohti oppilashuoltoa, jos oppilaan kanssa tullaan siihen tulokseen, että keskusteluja olisi hyvä jatkaa vielä vaikkapa kuraattorin kanssa. 

– Ja voinpa olla mukana ensimmäisellä vastaanotollakin, jos oppilas niin haluaa.

Nuorten mielenterveyshaasteet sekä paha olo ovat lisääntyneet viime vuosina todella paljon, ja tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi juuri koulupoissaoloina.

– Siksi meitä ”matalan kynnyksen aikuisia” tarvitaan. Pyrin olemaan koulussa päivän aikana aina läsnä ja näkyvillä, ja iltaisinkin minua voi tavoitella vaikkapa Snapchatissa. 

Norssissa on Tiitisen mukaan hyvä tilanne siinä mielessä, ettei nuorten tarvitse odottaa jonoissa viikkokausia silloin kun avun tarvetta on. 

– Mutta toki meitä ”arkiaikuisia” saisi olla koulussa enemmänkin. Silloin saataisiin purettua jonoja ja paineita oppilashuollon päässä vielä nopeammin. 

Tukena myös luokkahuoneissa

Opettajille Tiitisestä on ollut suuri apu. Jos luokassa on levoton tunnelma, voi Tiitinen mennä mukaan tunnille rauhoittelemaan tilanteita ja auttamaan opiskelussa. Näin opettaja voi keskittyä omaan työhönsä eli opettamiseen. 

– Olisikin kohtuutonta, jos opettajan pitäisi pystyä kantamaan vastuuta sellaisista asioista, joihin hän ei ole saanut koulutusta tai johon hänen aikaansa ei ole resursoitu. Jos jatkuvasti joutuu venymään perustyön ulkopuolelle, tulee helposti uupumisia. 

– Toki opettajilla on myös kasvatustehtävä, mutta koska nuorten pahoinvointi on lisääntynyt niin paljon, eivät aiemmat resurssit näytä enää yksinään riittävän.

Aiemmin yrittäjänä toiminut Tiitinen on itse oppinut säätelemään palautumistaan erilaisilla keinoilla. Vaikka nuoret ottavat välillä yhteyttä iltaisinkin, tasapainottavat koira ja kuusi marsua elämää kotona.

– Omat lapseni ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, joten saan pidettyä vapaa-aikani tällä hetkellä hyvin tasapainossa. Tällainen työ on minulle kuin tehty, ja kun tasapaino säilyy, olen onnellinen näin.