Koronapandemian aiheuttama äkillinen koulujen sulkeminen ja hätäetäopetus koetteli etenkin sellaisten perheiden hyvinvointia, joihin kuuluu tehostettua tai erityistä tukea saavia lapsia. Silti suurin osa vanhemmista koki, että heillä oli kykyä tukea lastensa oppimista ja etäkoulunkäyntiä. Vanhemmat myös pitivät lisääntyneestä vapaudesta sekä autonomiasta, sillä ne helpottivat rakentamaan juuri omalle perheelle sopivaa arkea. Toisaalta vanhemmat olivat myös samaan aikaan huolissaan lastensa oppimisesta, hyvinvoinnista ja vertaissuhteista.
Etäopetusaika toi siis peruskouluikäisten lasten perheiden eteen uudenlaisen tilanteen, jossa toimintamallit oli luotava nopeasti uudelleen. Vanhemmat tasapainoilivat työelämän vaatimusten ja lasten etäkoulunkäynnin tukemisen välissä parhaaksi katsomallaan tavalla. Itä-Suomen ja Turun yliopistojen kasvatustieteiden tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessa vanhempien kokemuksia sekä voimavaroistaan että huolenaiheistaan lastensa hätäetäopetuksen aikana. Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan yliopistotutkija Kaisa Pihlaisen tutkimusnäkökulmana olivat erityisesti tukea saavien lasten vanhempien psykologiset perustarpeet eli kyvykkyys, autonomia ja yhteisöllisyys.
Vanhemmat kaipasivat enemmän vuorovaikutusta opettajien kanssa
Vanhempien hyvinvointi on tärkeää myönteiselle lapsi–vanhempi-vuorovaikutukselle sekä lapsen hyvinvoinnin tukemiselle. Siksi tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota vanhempien kokemiin vahvuuksiin ja haasteisiin hätäetäopetuksen alussa suhteessa heidän tehostettua tai erityistä tukea tarvitseviin lapsiinsa.
– Jo aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että hätäetäopetus ja koronasulut vaikuttivat suuresti tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä elämään. Esimerkiksi terapiapalvelut, kuntoutuspalvelut ja mielenterveyden tuki vähenivät. Lapset reagoivat muutoksiin käyttäytymisellään, sillä aika haastoi myös lasten perustarpeiden täyttymistä, kuten sosiaalista vuorovaikutusta, nukkumista ja syömistä, Pihlainen kuvailee.
Tuen tarpeessa oleville lapsille keskeistä ovat rutiinit sekä ihmissuhteiden ylläpito. Rutiinien rikkominen aiheuttikin korona-aikaan joissakin lapsissa pelokkuutta, masennusta ja aggressiivista käyttäytymistä sekä sääntöjen rikkomista.
– Hätäetäopetusjakson alussa vanhemmat kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tukea koulusta tai opettajilta, eikä koulun ja kodin välinen vuorovaikutus ollut riittävä etenkään erityisopetuksen palveluita saavien lasten kohdalla. Vanhempien mukaan opettajat eivät kysyneet vanhempien näkemyksiä asioihin tai tiedustelleet kotiopetuksen aiheuttamaa työmäärää.
Pihlaisen mukaan vaikuttaakin siltä, että tukimuotojen ylläpito ja tarjoaminen vaikuttavat sekä lasten oppimiseen, mutta myös vanhempien hyvinvointiin.
Etäopetuksen alussa vanhemmat kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tukea koulusta tai opettajilta, eikä koulun ja kodin välinen vuorovaikutus ollut riittävä etenkään erityisopetuksen palveluita saavien lasten kohdalla.
Kaisa Pihlainen
Yliopistotutkija
Kiireisen arjen tilalle rauhallisempi kotiopiskelu
Vaikka suurin osa vanhemmista kertoi pystyneensä tukemaan lastaan oppimisessa ja etäkoulunkäynnissä, tarvittiin sitä varten työnantajilta erityistä joustoa. Osa vanhemmista kokikin, että oman työn tekeminen jäi osin lasten tukemisen jalkoihin. Jotkut lapsista kun kaipasivat oppimisessaan jatkuvaa aikuisen tukea.
– Yhteisöllisyyden näkökulmasta ajateltuna etäkoulu toisaalta lähensi lasten ja vanhempien välejä. Kiireisen kouluarjen sijaan vanhemmat saivat luotua kotiin omanlaiset rutiinit, ja lapset esimerkiksi söivät paremmin. Kahden vanhemman perheessä myös jaettu vastuu tuki aikuisten hyvinvointia uudessa tilanteessa.
Kotiopiskelu mahdollisti myös opiskelun jakamisen pienempiin osiin ja etenemisen omaan tahtiin.
Kohti yksilöllisempää oppimista?
Pihlainen kertoo, että saadut tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia. Pandemia ei kohdellut perheitä tasa-arvoisesti, vaan vanhempien korkeampi koulutustaso näytti suojaavan lasten oppimista, ja korkeasti koulutetut vanhemmat pystyivät antamaan paremmin tukea lapsilleen.
– Jatkossa olisi hyvä pohtia, kuinka koulut voisivat osana perustehtäväänsä tukea lasten oppimista vahvistamalla vanhempien kyvykkyyttä lastensa oppimisen tukemiseen.
Pihlaisen mukaan myös etäopetuksen myönteiset puolet olisi hyvä käyttää hyödyksi. Perinteinen kouluympäristö voi olla meluisa ja levoton, kun taas kotona voi olla rauhallista. Omaan tahtiin eteneminen ja rauhallinen keskittyminen tukevat hyvinvointia ja edistävät oppimista.
– Tulosten pohjalta voitaisiin miettiä, kuinka näitä havaintoja voitaisiin hyödyntää koulun arjessa sekä mahdollisilla tulevilla etäopetusjaksoilla. Voidaanko kouluissa tulevaisuudessa tarjota rauhallisempia ympäristöjä oppimiselle ja mahdollistaa nykyistä joustavampaa ja yksilöllisempää oppimisen rytmittämistä? Myös teknologiaa voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin hyödyksi esimerkiksi matkustelun tai pitkäaikaissairauden aikana.
Artikkeli:
