Kokemuksia psykologian opiskelusta, Ruusu Kukkurainen

–  Olen Ruusu Kukkurainen, ja kotoisin Lahdesta, jossa kävin myös lukion. Lukioaikana kiinnostuin psykologiasta oppiaineena ja erityisesti siitä, millaisia syitä ihmisten toiminnan taustalla on. Opiskelu tuntui lukiossa kokonaisuutena ajoittain hyvin haastavalta, ja silloin pelkäsin, etten välttämättä pääsisi haluamaani yliopistoon.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan tekniikan alaa, mutta ajatus psykologian opiskelusta jäi kuitenkin mieleeni. Lopulta uskaltauduin hakemaan psykologialle ja pääsin sisään valintakokeen kautta. Jälkikäteen vaan kiitän itseäni, että uskalsin kuunnella itseäni ja lähteä hakemaan. Pääsykoekevään ajaksi jätin aiemmat opintoni tauolle ja keskityin täysillä valintakoetta kohti. Samalla tämä tuntui isolta riskiltä myös taloudellisesti, kun opinnot olivat tauolla ja viikot kuluivat pitkälti kokeisiin harjoitellessa.

Mikä motivoi sinua valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja psykologian?

– Psykologian opiskelu oli ollut haaveeni jo lukiossa, mutta olin silloin melko varma, etten tulisi pääsemään opiskelemaan sitä yliopistoon. Ajattelin, että psykologialle pääsevät vain L:n kirjoittajat, enkä itse ollut kirjoittanut ainuttakaan L:ää.

Lukion jälkeen aloitin tekniikan alan opinnot ja tavallaan pidinkin niistä, mutta samalla tuntui, että jotain puuttui. En myöskään oikein nähnyt itseäni niissä työtehtävissä, joihin opinnot olisivat valmistaneet.

Yksi merkittävä hetki tapahtui, kun olin töissä Studia-messuilla kannustamassa lukiolaisia hakemaan opiskelemaan sinne, minne he aidosti halusivat. Samalla tajusin, että minunkin pitäisi uskaltaa tehdä niin. Olin lisäksi jo päässyt valintakokeella sisään yhteen opiskelupaikkaan ja pärjännyt tekniikan alan opinnoissa, mikä oli vahvistanut uskoa omiin mahdollisuuksiini. Samoihin aikoihin aloin ylipäätään pohtia, kuinka paljon omat uskomukseni vaikuttivat siihen, mihin ajattelin pystyväni ja mitä uskalsin edes yrittää. Päätin, etten ainakaan itse seisoisi oman opiskelupaikkani tiellä himmailemalla sitä kohti pyrkimistä tai olemalla turhan kriittinen itseäni kohtaan. Päätös tehdä töitä tavoitteen eteen tuotti lopulta tulosta.

Muistan edelleen hyvin hetken, jolloin sain tietää opiskelupaikasta. Olin juhannuksen jälkeen todella pahasti kipeänä ja luulin ensin kuumeen takia näkeväni Opintopolun palkin vihreänä. :D Kyseessä ei kuitenkaan ollut houre, vaan olin oikeasti päässyt opiskelemaan alaa, jolle en vielä lukiossa olisi voinut kuvitellakaan pääseväni. Se oli aivan uskomaton tunne.

Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?

– Lähden tulevana keväänä vaihtoon Saksaan Konstanziin, mikä tuntuu itselleni isolta hyppäykseltä. Olen kuitenkin todella innoissani mahdollisuudesta opiskella kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, oppia paikallista kieltä ja saada uudenlaisia kokemuksia.

Opintojen aikana olen huomannut oman ammatillisen identiteettini kehittyvän ja saanut lisää varmuutta omaan osaamiseeni. Toivon tämän kehityksen jatkuvan myös tulevina vuosina. Tällä hetkellä opiskelu tuntuu hyvältä: seuraavaksi suuntaan vaihtoon, ja sen jälkeen edessä on jälleen iso etappi, gradun kirjoittaminen.

Onko jokin kurssi, opettaja tai projekti jäänyt erityisesti mieleen?

– Erityisesti mieleeni ovat jääneet ammatillisen vuorovaikutuksen kurssit, joilla harjoitellaan ammatillista vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Kurssilla tarkastellaan sitä, mitä asiakkaan ja terapeutin välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu sekä omaa tapaa olla vuorovaikutuksessa ja sitä, miten se voi näyttäytyä asiakkaalle. Harjoittelu on haastavaa, mutta samalla todella opettavaista ja palkitsevaa, kun huomaa itse kehittyvänsä.

Hieman yllättäen myös evoluutiopsykologian kurssi jäi vahvasti mieleeni. Olen aina pitänyt myös biologiasta, joten oli kiinnostavaa nähdä, miten psykologia ja biologia yhdistyvät. Oli kiehtovaa tarkastella sitä, miten ihminen on kehittynyt evoluution myötä ja miten evoluution näkökulma voi auttaa ymmärtämään myös nykyajan ihmisen käyttäytymistä.

Mikä on ollut tähän mennessä parasta opinnoissasi?

– Parasta on ollut tunne siitä, että olen löytänyt itselleni oikean alan. Kaikki kurssit eivät tietenkään voi olla omia suosikkeja, mutta kokonaisuutena opintojen aikana on vahvistunut luottamus siihen, että olen juuri siellä, missä minun kuuluukin tällä hetkellä olla.

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

– Näen itseni tulevaisuudessa työssä, jossa saan työskennellä ihmisten parissa. Nautin ihmiskontakteista ja aidosta vuorovaikutuksesta, joten ne olisivat varmasti tärkeä osa unelmatyötäni. Haluaisin myös pystyä tekemään työtä omana itsenäni ja hyödyntämään omaa persoonaani. Minua kiinnostaisi monipuolinen työnkuva, jossa yhdistyisivät esimerkiksi asiakastyö ja asiantuntijatyö. Vielä en osaa sanoa tarkasti, mille alueelle haluaisin suuntautua. Lasten kanssa työskentely kiinnostaa, mutta voisin nähdä itseni myös esimerkiksi työterveyden parissa. Toistaiseksi haluan pitää ovet avoinna erilaisille mahdollisuuksille.

Mitä toiveita tai odotuksia sinulla on tulevaisuuden työelämästä?

– Toivon työelämältä ennen kaikkea sitä, että työ olisi innostavaa ja merkityksellistä, mutta samalla tasapainossa muun elämän kanssa. Haluaisin päästä toteuttamaan omaa osaamistani ja itseäni sekä tekemään työtä, jolla voin aidosti auttaa ihmisiä.

Onko sinulla jokin unelma tai visio, jota kohti opintosi vievät?

– Minulle olisi tärkeää auttaa ihmisiä pitämään huolta omasta jaksamisestaan ja mielenterveydestään. Haluaisin välittää ajatusta siitä, että mielenterveyteen liittyy paljon taitoja, joita jokainen voi oppia ja kehittää. Olemme kaikki erilaisia ja toiset meistä ovat esimerkiksi herkempiä kuin toiset, mutta näistä taidoista voi olla hyötyä ihan jokaiselle. Yksi tärkeä tavoitteeni olisi myös osata tuoda psykologista tietoa ja ihmisten arjessa kohtaamia ilmiöitä helposti ymmärrettävään muotoon. Sen sijaan, että asioista puhuttaisiin vain vaikealla ammattikielellä, haluaisin auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksi he mahdollisesti kokevat tiettyjä asioita ja miten ne voivat vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa.

Tämän lisäksi haluaisin olla kehittämässä työelämää kestävämpään suuntaan, kiinnittämällä huomiota työntekijöiden jaksamista liikaa kuluttaviin rakenteisiin ja kehittämällä uusia, toimivampia ratkaisuja tilalle.

Mitä vinkkejä antaisit hakijoille, jotka harkitsevat psykologian opintoja?

– Kannustaisin miettimään, mitä itse toivoo tulevaisuuden työelämältä ja voisivatko psykologian opinnot viedä lähemmäs näitä haaveita. Suosittelen myös juttelemaan rohkeasti psykologian opiskelijoiden kanssa ja kysymään heidän kokemuksistaan. Ainakin itse jaan todella mielelläni omaa tarinaani ja koen tärkeäksi rohkaista tulevia psykologian opiskelijoita.

Ennen kaikkea kannustaisin valitsemaan alan, joka tuntuu sillä hetkellä itselle aidosti oikealta. Kyse on sinun opinnoistasi ja elämästäsi, ei läheisten, ystävien tai kenenkään muun. Psykologia on hakupaineala, joten hakeminen voi tuntua pelottavalta. Itselleen kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus ja uskoa omiin kykyihinsä. Sisään pääseminen ei ole helppoa, mutta se on täysin mahdollista. Töitä täytyy tehdä, mutta niitäkään ei tarvitse tehdä yksin, vaan apua ja tukea kannattaa ottaa vastaan.

Mitä itse olisit halunnut tietää ennen kuin aloitit opinnot?

– Itselleni tuli aluksi yllätyksenä, kuinka nopeasti joidenkin yhteiskunnallisesti vaiettujen aiheiden kanssa mentiin niin sanotusti syvään päätyyn. Välillä pohdin, olenko jotenkin liian herkkä, vaikka todellisuudessa kyse oli siitä, etten ollut aikaisemmin tottunut keskustelemaan tällaisista asioista niin avoimesti.
Olisin halunnut tietää myös sen, että erilaiset uudet aiheet, kuten ihmisen kärsimys, voi herättää tunteita hyvin laidasta laitaan ja tämä ei haittaa mitään. On todella ok, että esim. kärsimys herättää alkuun erityistä epämukavuutta, mutta uusiin aiheisiin ja näiden herättämien tunteiden käsittelyyn kuitenkin tottuu ajan myötä. Jos jokin tuntuu raskaalta, yksin ei tarvitse jäädä. Esimerkiksi opintopsykologin kanssa voi keskustella siitä, miltä opiskelu tai opinnoissa käsiteltävät aiheet tuntuvat.

Mitä sanoisit itsellesi, jos voisit palata ajassa taaksepäin ennen opintojen alkua?

– Sanoisin itselleni, että älä vähättele itseäsi tai omia mahdollisuuksiasi. Sinusta on paljon enempään kuin ehkä itse vielä uskotkaan. Anna itsellesi mahdollisuus, uskalla yrittää ja ota myös muiden tarjoama tuki vastaan. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

Opiskelupaikan saaminen sekä opiskelu tavoitteiden saavuttaminen vaativat välillä paljon työtä ja sitoutumista, mutta haluaisin muistuttaa, ettei yksin tarvitse pärjätä. Yksikään pääsykoe, tentti tai kurssi ei ole sen arvoinen, että sen vuoksi ajaa itsensä uupumukseen tai että muu elämä alkaa kärsiä kohtuuttomasti. Apua ja tukea kannattaa ottaa vastaan ja myös uskaltaa pyytää silloin, kun sitä tarvitsee.