Kokemuksia aineenopettajan opinnoista, Venla Sinkkonen

– Olen Venla Sinkkonen, 26-vuotias nainen Etelä-Karjalasta, Simpeleeltä. Kävin koko peruskoulun ja lukion siellä, josta sitten ensin lähdin Tampereelle töiden ja mahdollisen opiskelupaikan perässä. Muutaman vuoden ehdin tehdä pelkästään töitä ja hakea lääketieteelliseen, mutta paikkaa ei oikein meinannut lohjeta. Palasinkin sitten kotipaikkakunnalle taas uusien parempien töiden perässä. Siellä pääsin kesätöiden loppumisen jälkeen kokeilemaan aineenopettajan työtehtäviä opettajana noin vuoden ajan työntekijäpulan vuoksi.

Miten valitsit Itä-Suomen yliopiston ja fysiikan ja matematiikan aineenopettajakoulutuksen?

– Simpeleen koululla opettajana työskentely herätti mielenkiintoni tätä alaa kohtaan. Päätin hakea yhteishaussa myös fysiikan ja matematiikan aineenopettajakoulutukseen Joensuuhun ja pääsinkin sitten yliopistoon vuonna 2022. Halusin mielummin Joensuuhun opiskelemaan sen takia, että saisin selkeän maisemanvaihdon. Lisäksi olin kuullut Joensuusta positiivisia kommentteja opiskelijakaupunkina omilta tutuiltani, joista moni oli sijoittunut Joensuuhun.

– Olen aina ollut sellainen ihminen, joka haluaa auttaa muita ja pyrkiä selittämään asioita niin kauan, kunnes kuuntelija ymmärtää selittämäni asian. Tämä näkyy ihan jokapäiväisessä elämässäni, normaaleissa kanssakäymisissä ihmisten kanssa.

– Yritin kauan hakea lukion jälkeen lääketieteelliseen koulutukseen, mutta valintasysteemin uusiutumisten, koronavuosien sekä pääsykokeen vaativuuden takia koulupaikkaa en saanut. Aloin miettiä muita koulutusaloja ja aineenopettajalinjan mielekkyys varmistui työskennellessäni aineenopettajana.

– Lopullinen päätös opettajankoulutukseen tulemisesta tapahtui äkkiä ja olin aika varma, että tänne haluan, kun opiskelupaikka minulle napsahti. Opiskelupaikasta olin iloinen, vaikkakin olin hakukriteerien mukaan suhteellisen varma sisäänpääsystä jo haun aikana. Pääsin ensimmäisestä vaiheesta läpi todistuksella ja kävin vain toisen hakuvaiheen haastattelussa.

Mitä tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen?

– Tavoitteeni on oppia uusia lähestymistapoja opettamiseen sekä oppilaiden oppimisvaikeuksiin. Lisäksi haluan lisätä omaa tietoani ja ymmärrystäni opettamistani aineista sekä lisätä pedagogista osaamistani. Rehtoriopinnoista olen kiinnostunut, koska haluan laajentaa osaamistani kouluympäristöissä sekä ymmärtää sekä osata toteuttaa hallinnollisia tehtäviä. 

Onko jokin seikka opinnoissasi jäänyt erityisesti mieleesi?

– Erityisesti mieleeni jääneitä kursseja tai opettajia ei oikein ole, kaikki on ollut aika tasaisen neutraalia. Opettajat meidän alallamme ja laitoksellamme ovat hyviä ja osaaviaa, ja heidän kanssaan on helppoa kommunikoida. Opetusharjoitteluista tietysti jää paljon hyviä kokemuksia, mutta harva opintojakso nousee kuitenkaan muiden yläpuolelle. Tietysti kandidaatin tutkielman tekeminen on hyvin mielessä, sillä sen kanssa on tehty aktiivista, suhteellisen itsenäistä työtä pitkän aikaa.

– Parasta opinnoissani on ollut oman taitotason selkeä kasvaminen sekä sen huomaaminen niin pääaineessa, kuin sivuaineissa. Lisäksi opiskeluaikana ystävien kanssa tulee tehtyä paljon, ja esimerkiksi tuutorointitoiminta tai hallitustoiminta sekä vapaa-aikana vietetyt illat ovat olleet mielekkäimpiä kokemuksia itse virallisten opintojen ulkopuolelta. Lisäksi ohjaustoiminnan hyödyntäminen oman opiskelun tukemisessa on ollut isossa roolissa varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina. Opintoihin kuuluvat laboratoriokurssit ovat olleet hauskoja ja mukavaa vaihtelua normaaliin luentotyyliseen opiskeluun.

– Yksi tämän alan lohduttavimmista ajatuksista on ollut se, että myös tunnetut tieteilijät, jotka ovat kehittäneet tiedettä eteenpäin, ovat monesti aloittaneet tutkimuksensa tietyn asian suhteen jonkin tekemänsä virheen takia. Eli siis vaikka alan aineet tuntuvat vaikeilta, ja itsekin tekee paljon virheitä, ei tämä poissulje vielä oikeastaan mitään. On helpompaa todistaa jokin asia vääräksi, kuin todistaa se todeksi ja päteväksi missä tahansa tilanteessa. Tämä motivoi paljon itseänikin jatkamaan aineiden opettelua ja kartuttamaan omaa ymmärrystä.

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

– Kuten monilla opettajaopiskelijoilla, unelmatyöni sijoittuu suurimmaksi osaksi opettajan rooliin. Kuitenkin pienenä unelmana olisi sijoittua opettamaan yliopistoon omaa pääainettani ja tekemään samalla jotakin tutkimustyötä yhdessä kollegoiden kanssa esimerkiksi pedagogiikasta. Myös esimerkiksi rehtorina toimiminen olisi minulle mielekästä työtä kouluympäristöissä.

– Toivon tulevaisuuden työelämältä sitä, että pääsen tietoisesti hyödyntämään koulussa oppimiani taitoja. Toivoisin, että opettamisen toteuttamiseen olisi tulevaisuudessa tarpeeksi aikaa ja resursseja, jotta opettaminen ja sitä kautta oppiminen olisi mahdollisimman monimuotoista.

– Opintoni vievät minua nyt alustavasti ainakin peruskoulu/lukiotasolle aineenopettajaksi, sekä rehtoriopinnot mahdollistavat rehtorina toimimisen tulevaisuudessa.

Miten olet kotiutunut Joensuuhun?

– Joensuuhun kotiutuminen on ollut helppoa alusta alkaen. Omat tuutorit olivat todella taitavia hommassaan ja saivat meidät ryhmäytymään mukavasti, mikä lisäsi paljon yhteisöllisyyden tunnetta uudessa ympäristössä. Sain heti paljon uusia opiskelukavereita, joista moni on varmasti loppuelämän ystäviä. Lisäksi Joensuussa oli paljon omia vanhoja tuttuja jo valmiiksi.

– Joensuu on vielä sen verran pieni kaupunki, että opiskelijaelämä on aika tiivistä. Monet opiskelijat tuntevat toisensa yli oppiaine- ja koulutuspolkurajojen. Monet myös tutustuvat ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä helposti erilaisten opiskelijatapahtumien kautta. Joensuussa on mukavaa, kun miltei missä tahansa tapahtumassa käykään, on siellä aina vähintään yksi tuttu naama.

– Oma ainejärjestö ja sen koko vaikuttavat myös paljon siihen, miten mukavaa täällä on opiskella. Epsilonissa jokainen on otettu aina hyvin vastaan ja järjestö pyrkii toteuttamaan kaikkien saavutettavissa olevia tapahtumia. Ilmapiiri on hyvä ja rento, eikä kiusaamista ole näkynyt ainakaan omana opiskeluaikanani. Lisäksi se, että osallistuu paljon illanviettoihin sekä esimerkiksi ainejärjestön hallitustoimintaan lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta. Hallitustoiminnan kautta pääsee tutustumaan yhä useampiin ihmisiin ja verkostoitumaan lisää. Kampuksella Metrialla on mukavaa opiskella sen hyvien itseopiskelutilojen takia.

– Vapaa-aikanani käyn urheilemassa yksin tai kavereiden kanssa, harrastan ainejäjestötoimintaa, pelailen kavereiden kanssa videopelejä, katson elokuvia ja sarjoja tai sitten vietämme muuten vain iltaa ystävieni kanssa. Useasti olemme kavereiden kesken istuneet iltaa joko jonkun luona tai jossakin paikallisessa ravintolassa lautapelejä pelaillen.

Miten olet löytänyt oman porukkasi tai yhteisön yliopistossa?

– Oma porukka yliopistossa muodostui nopeasti jo ensimmäisillä orientaatioviikoilla, kun tuutorit vetivät meitä ympäri kaupunkia ja pitivät meille iltaohjelmaa. Tutustuttiin monen kanssa hyvinkin nopeasti ja uudet ystävyyssuhteet olikin silloin jo luotu. Pitkin ensimmäistä opintovuotta tutustuin yhä useampaan ainejärjestön henkilöön ja kaveriporukka vain kasvoi entisestään. Hallitukseen liityttyä tuli sitten laajennettua omaa yhteisöä hallitusporukan puolelle ja toiminnan kautta yhteisö myös poikkitieteellistyi. Erilaisissa tapahtumissa käydessä tulee aina uusia ihmiskontakteja ja se on jopa yllättävää, kuinka nopeasti voit ystävystyä jonkun uuden ihmisen kanssa näiden aikana. Kaikki kurssit, harjoittelut, vapaaehtoistoiminta, tapahtumissa käyminen tutorointi yms. lisäävät yhteisön kokoa.

– Varmaan hauskimmat ja ikimuistoisimmat hetket ovat jokavuotiset perinnetapahtumat, joissa ystävien kanssa tulee käytyä. Parhaimpia muistoja ystävien kanssa ovat kuitenkin opiskeluelämässä yhteiset vaikeudet ja niistä yli pääseminen (toisin sanoen kurssistressi ja osaamattomuuden tunne), vertaistuki ja yleisesti kannustava ilmapiiri ovat minulle parhaiten mieleen jääneitä asioita omassa opiskelijaelämässäni.

– Ihaninta opintojen pariin tullessa oli huomata, kuinka samanhenkistä porukkaa meidän alallamme on. On ollut tosi helppoa löytää kavereita sekä tulla kouluun, kun ei tunnu ollenkaan ulkopuoliselta. Pelkäsin alussa, kun tein ensimmäisen vuoden opiskelujen aikana töitä koko syksyn, että jään porukasta ulkopuolelle. Näin ei missään vaiheessa käynyt meidän järjestössämme.

Venlan vinkit aineenopettajan opinnoista kiinnostuneelle hakijalle

– Yleisesti fysiikan ja matematiikan aineenopettajia tarvitaan varmasti aina. Jos tykkäät itse näistä aineista ja pidät toisten auttamisesta, niin tämä ala todellakin antaa sinulle mahdollisuudet päästä toteuttamaan itseäsi. Älä stressaa aineiden vaikeudesta tai siitä, kuinka osaisit opettaa aineita toisille. Sinulle annetaan enemmän kuin hyvät valmiudet ymmärtää oppilaiden vaikeuksia matemaattisten aineiden suhteen, sekä toteuttaa opetusta mieleisellä ja monipuolisella tavalla. Alalla saat myös kattavat pohjatiedot aineen aihepiireistä, ja harjoittelujaksojen aikana stressi itse opettamisesta kaikkoaa varmasti.

– Itse sain tarvittavat tiedot ennen alan opintojen aloitusta opinto-ohjaajalta sekä työkokemuksen kautta. Ehkä se, että opettaminen on juuri se oma ala sinulle, varmistuukin vasta tätä alaa kokeillessa. Kuitenkin eniten merkkaa mielenkiinto kasvatusalaa sekä opetettavia aineita kohtaan.

Mitä sanoisit itsellesi, jos voisit palata aikaan ennen opintoja?

– Sanoisin itselleni, että älä stressaa! Jokainen opettaja on aloittanut opintonsa samasta pisteestä kuin sinäkin, ja jokainen opettaja kehittyy ammattilaisena koko työuransa ajan. Niin sanotusti täysin valmista opettajaa ei ole varmaan olemassakaan, sillä tietoa voi aina sisäistää lisää elämän aikana.