Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Verinäytteen otto nuorelta.

Kevyt liikunta voi ehkäistä lapsuuden liikkumattomuudesta johtuvaa kolesterolin nousua

Paikallaanolon lisääntyessä nuoruusvuosina myös kolesterioliarvot nousivat merkittävästi, havaittiin juuri julkaistussa seurantatutkimuksessa. Kevyellä liikunnalla tämän voi kuitenkin estää. Myös reipas tai rasittava liikunta saattaa alentaa kolesteroliarvoja, mutta vaikutus riippuu kehon rasvaprosentista. Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston ja brittiläisten Bristolin ja Exeterin yliopistojen yhteistyönä. Tulokset julkaistiin arvostetussa Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -tiedelehdessä.

Lapsuuden ja nuoruuden poikkeavilla kolesteroli- ja rasva-arvoilla on havaittu yhteys kohonneeseen kuolemanriskiin jo 40 ikävuoden jälkeen sekä valtimonkovettumataudin varhaismuutoksiin ja sydänmuutoksiin jo parikymppisillä. Teini-ikäisistä 20 prosentilla ja parikymppisistä jo 25 prosentilla on kohonnut kolesteroli ja poikkeavia rasva-arvoja ilman sukurasitetta.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden vähentämiseksi on ehdotettu rasva-arvojen seulontaa jo lapsilla ja rokotuskortin tapaista ”nuorten kolesterolipassia”, jonka avulla voitaisiin havaita muutokset ja puuttua niihin ajoissa. 

Terveellisiä elämäntapoja pidetään keskeisinä rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ehkäisyssä. Liikunta on yksi mahdollinen keino kolesterolin alentamiseen.

Liikemittarilla mitatun paikallaanolon, kevyen liikunnan ja reippaan tai raskaan liikunnan pitkäaikaisvaikutusta lapsuuden kolesteroliarvoihin ei ole aiemmin tutkittu. Nyt julkaistussa tutkimuksessa hyödynnettiin aineistoa Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimuksesta.  Tutkimukseen osallistui 792 lasta, jotka seurannan alussa olivat 11-vuotiaita. Lapsia seurattiin noin 13 vuotta eli 24 vuoden ikään saakka. 

Liikemittarin avulla mitattiin lasten paikallaanolon sekä kevyen ja reippaan tai rasittavan liikunnan määrää 11, 15 ja 24 vuoden iässä. HDL- ja LDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot ja kokonaiskolesteroli mitattiin 15, 17 ja 24 vuoden iässä. Lisäksi mitattiin toistuvasti rasva- ja lihasmassa DEXA-mittauksella sekä paastoverinäytteen verensokeri- ja insuliinitasot ja tulehdusarvo CRP. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös mahdollinen tupakointi, sosioekonominen asema ja perinnöllinen alttius sydän- ja verisuonitaudeille.

13 vuoden seurannan aikana paikallaanolo lisääntyi keskimäärin noin kuudesta yhdeksään tuntiin päivässä. Kevyen liikunnan määrä laski kuudesta kolmeen tuntiin päivässä, kun taas päivittäisen reippaan tai rasittavan liikunnan määrä pysyi noin 50 minuutissa. Kokonaiskolesteri nousi seurannan aikana keskimäärin 0,69 mmol/l. Tutkijat totesivat, että lisääntyvä paikallaanolo selitti 67 % kokonaiskolesterolin kasvusta riippumatta kehon rasvaprosentista.

Keskimäärin 4,5 tuntia kevyttä liikuntaa päivässä lapsuudesta alkaen laski kokonaiskolesterolia 0,53 mmol/L, mutta kehon rasvamassa vähensi kevyen liikunnan kolesterolia alentavaa vaikutusta enimmillään kuuden prosentin verran. Noin 50 minuuttia reipasta tai rasittavaa liikuntaa päivässä oli yhteydessä hieman alempaan kokonaiskolesteroliin (-0,05 mmol/L), mutta kehon rasvamassa vähensi reippaan tai rasittavan liikunnan vaikutusta kokonaiskolesteroliin jopa 48 prosenttia. Lisäksi rasvamassan kasvu esti jopa kokonaan reippaan tai rasittavan liikunnan kolesterolia alentavan vaikutuksen. 

– Näemme nyt ensimmäistä kertaa, että lapsuudesta saakka harrastettu kevyt liikunta voi torjua paikallaanolosta aiheutuvaa kolesterolin nousua ja poikkeavia rasva-arvoja rasittavampaa liikuntaa paremmin. Nuoruuden kehitykseen liittyy sekä lihas- että rasvamassan kasvu. Onkin yllättävää, että rasvamassan kasvu vähensi reippaan tai rasittavan liikunnan kolesterolia madaltavaa vaikutusta. Merkittävä lihominen on aina haitallista, ja tehokkaita keinoja sen ehköisyyn onkin syytä tutkia, palkittu lääkäri ja lastentauteihin erikoistuva kliininen epidemiologi Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta toteaa.

– On ennennäkemätön havainto, että kaksi kolmasosaa kolesterolin noususta aikuistuessa selittyi liikkumattomuudella. Olemme hiljattain osoittaneet myös, että kevyt liikunta edistää nuorten sydänterveyttä ja madaltaa tulehdusta reipasta tai rasittavaa liikuntaa paremmin. Nyt julkaistut tuloksemme korostavat kevyen liikunnan roolia kohonneen kolesterolin ja epänormaalien rasva-arvojen varhaisessa ehkäisyssä jo lapsuudesta lähtien. Kevyt liikunta saattaa olla siinä merkittävästi tehokkaampaa kuin reipas tai rasittava liikunta.

– Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut, että lapset ja nuoret harrastaisivat keskimäärin 60 minuuttia reipasta tai rasittavaa liikuntaa päivässä ja vähentäisivät paikallaanoloa, mutta kevyen liikunnan suosituksia nuorille ei vielä ole. Uudet tutkimuksemme tuovat nyt uutta tietoa kevyen liikunnan tärkeästä merkityksestä terveydelle. Kansanterveyden asiantuntijoiden, lastenlääkäreiden ja terveysasiosita päättävien poliitikkojen tulisikin kannustaa lapsia harrastamaan enemmän kevyttä liikuntaa, Agbaje jatkaa.

Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappu Maukosen rahasto, Lastentautien tutkimussäätiö sekä Alfred Kordelinin säätiö.

Paikallaanolon lisääntyminen lapsuudesta varhaisaikuisuuteen saattaa nostaa kolesterolia ja aiheuttaa poikkeavia rasva-arvoja teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa. Kevyt liikunta saattaa kuitenkin merkittävästi ehkäistä näitä muutoksia. Rasvamassan lisääntyminen lapsuudesta alensi huomattavasti reippaan tai rasittavan liikunnan vaikutusta kolesterolin alenemiseen. Kuva: Andrew Agbaje.