Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Haavanompelu leikkauksessa.

Kestävä kehitys ei vielä näy leikkausosastojen hoitotyössä

Leikkausosastojen perioperatiiviset hoitajat ja osastonhoitajat tuntevat kestävän kehityksen periaatteet vielä huonosti eivätkä juuri tunnista mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen työssään, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus.

Kestävä kehitys on huomioitu jo pitkään valtioiden päätöksenteossa sekä yritysmaailmassa. Kestävä kehitys tarkoittaa sekä sosiaalisen ja kulttuurisen yhdenvertaisuuden että pitkän aikavälin taloudellisen ja ekologisen ajattelun huomioimista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Nämä ulottuvuudet sopivat myös terveydenhuollon päätöksenteon perustaksi. Terveydenhuollon päätöksenteossa ja päivittäisen toiminnan järjestelyissä kestävää kehitystä ei ole kuitenkaan juuri huomioitu tai ohjeistettu, ja kestävää kehitystä on varsin vähän tutkittu niiden näkökulmasta.

Väestön ikääntyminen kuormittaa terveydenhuoltoa entisestään. Siltä odotetaan vaikuttavuutta, johon liittyy myös toiminnan taloudellinen kestävyys. Taloudelliset ja ekologiset näkökulmat korostuvat leikkausosastoilla, joilla käytetään kalliita laitteita ja runsaasti kertakäyttöisiä välineitä, vettä ja energiaa.

– Hoidon saatavuus, potilaiden tasapuolinen kohtelu ja potilasturvallisuus voidaan puolestaan nähdä osana toiminnan sosiaalista kestävyyttä, toteaa terveystieteiden maisteri Taava Leppänen.

Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella väitöskirjaa tekevä Leppänen tutkii, miten kestävän kehityksen eri alueet tunnetaan erikoissairaanhoidossa ja millaisia vaikutuksia niiden huomioiminen tuottaa erikoissairaanhoidon päätöksenteossa.

Tiedon puute estää kestävän kehityksen toteutumista leikkausosastojen hoitotyössä

Leppänen haastatteli tutkimuksessaan leikkausosastoilla työskenteleviä perioperatiivisia sairaanhoitajia sekä heidän esimiehiään siitä, miten kestävän kehityksen periaatteet tunnetaan ja millä tavoin ne näkyvät heidän päivittäisessä työssään. Kaikkiaan haastateltavana oli 26 perioperatiivista hoitajaa ja heidän esimiestään. Haastatteluissa käsiteltiin taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemoja, esimerkiksi, miten taloudelliset kysymykset näkyvät työssä. Ekologista kestävyyttä tarkasteltiin muun muassa leikkaussalijätteen vähentämisen ja energiansäästön kannalta, sosiaalista kestävyyttä potilaiden yhdenvertaisen kohtelun ja työtiimin tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Kulttuurista kestävyyttä käsiteltiin esimerkiksi kysymällä, miten potilaiden ja työntekijöiden erilaiset taustat huomioidaan.

Tulosten perusteella leikkausosastojen hoitohenkilökunta tuntee kestävän kehityksen periaatteet melko heikosti. Sairaanhoitajat ja osastonhoitajat olivat tietoisia taloudellisesta ja ekologisesta kestävyydestä, mutta eivät aktiivisesti pitäneet sitä osana työtään. Hoitajien mukaan vastuu kestävän kehityksen valinnoista kuului muille kuin hoitajille. Osastonhoitajat katsoivat myös jäävänsä paljolti osaston taloutta koskevan tiedon ja päätöksenteon ulkopuolelle.

Kestävän kehityksen osa-alueista sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys olivat heikoiten tunnettuja. Niitä ei mielletty osaksi leikkaushoitotyötä. Kulttuurista kestävyyttä hoitajien oli vaikea mieltää kestävän kehityksen periaatteeksi. Kieleen liittyvät haasteet mainittiin suurimmaksi kulttuurista kestävyyttä estäväksi tekijäksi. Kulttuuriseen kestävyyteen liittyen mainittiin myös vierasmaalaiset kollegat ja perehdyttämiseen liittyvät haasteet.

Sosiaaliseen kestävyyteen liitettiin tiimityö eri ammattiryhmien välillä ja sosiaalisen kestävyyden esteenä koettiin olevan päätöksentekoon liittyvä hierarkia erityisesti kirurgien ja hoitajien välillä.

Resurssien käytön optimointi leikkauslistasuunnittelussa ja hoitajien vakanssien täytössä korostui hoitotyön esimiesten päätöksenteossa. Kirurgien vaatimat yksilölliset tarvikkeet ja hoitajien varautuminen kirurgien toiveisiin korostuivat sairaanhoitajien päätöksenteossa perioperatiivisessa työssä, mikä oli erityisesti ekologisen kestävyyden este.

Leppäsen mukaan tutkimus osoitti, että taloudellinen ymmärrys ei ohjaa hoitotyön päätöksentekoa leikkausosastoilla eikä ekologisten valintojen hyötyjä mietitä laajasti perioperatiivisessa hoitotyössä. Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä ei liitetty osaksi perioperatiivista hoitotyötä.

– Sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä on kehitettävä edelleen perioperatiivisen työn päätöksenteossa huomioimalla vieraasta kulttuurista tulevien potilaiden erityispiirteet. Työyhteisössä olisi hyvä keskustella tavoista tukea vieraasta kulttuurista tulevia kollegoita. Myös leikkausosastolla esiintyvää hierarkiaa eri työntekijäryhmien välillä tulisi madaltaa. Perioperatiiviset sairaanhoitajat ja heidän esimiehensä pitivät tärkeänä kehittää kestävän kehityksen periaatteita myös hoitotyön päätöksenteossa.

– Leikkausosastoille voidaan asettaa määrällisiä ja mitattavia kestävän kehityksen tavoitteita. Tavoitteisiin sitouttamalla voidaan myös saada hoitohenkilökunta näkemään omat mahdollisuutensa vaikuttaa kestävän kehityksen toteutumiseen yhteiskunnassa, Leppänen toteaa.

Lisätietoja:

Taava Leppänen, taavar (at) student.uef.fi

Artikkeli on luettavissa:

Leppänen, T., Kvist, T., McDermott-Levy, R. & Kankkunen, P. (2021). Nurses´and nurse managers´ perceptions of sustainable development in perioperative work: A qualitative study. Journal of Clinical Nursing, 00(June 2021), 1-12. https://doi.org/10.1111/jocn.15970