Ylilääkäri Liisa Sailaksen mukaan syöpähoito on Suomessa maailman parasta, mutta siihen kohdistuu epärealistisiakin odotuksia. – Medialla on tässä aika iso valta, totesi Sailas Karjalan teologisen seuran järjestämässä VALTA-symposiumissa Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Tero Sarkkisen esittämä syöpäpotilas (vas.) antoi myös palautetta keskustelijoille. Kuuntelemassa Minna Kiljunen (toinen vas.), Liisa Sailas, Merja Mäkisalo-Ropponen, Tapani Tölli ja Krista Mikkonen.
12.–13. helmikuuta järjestetyssä symposiumissa pohdittiin avointa ja piilevää vallankäyttöä yhteiskunnassa, kirkossa ja terveydenhuollossa. Ensimmäisen symposiumipäivän eettinen teemailtapäivä keskittyi ajankohtaisiin terveydenhuollon kysymyksiin potilaiden, lääkärien ja hoitajien sekä poliittisten päätöksentekijöiden näkökulmasta.
”Rahat vai henki?”-teemaa alusti näyttelijäohjaaja Tero Sarkkinen monologilla levinnyttä suolistosyöpää sairastavan potilaan kokemuksista. Esitys perustui todelliseen potilastapaukseen. Viive syövän toteamisessa, syövän uusiutuminen ja syöpähoitojen lopettaminen tuntuivat potilaan näkökulmasta epäoikeudenmukaisilta. Oli vaikeaa ymmärtää, miksei tautiin voitu kokeilla vielä jotakin uutta hoitoa – sellaista, joista uutisissa ja netissäkin kerrotaan. Eikö tavallisen ihmisen hoitamiseen riitä rahaa?
Ylilääkärit Liisa Sailas ja Minna Kiljunen Siun sotesta kertoivat, että tarina on syövän hoidossa tuttu. – Ihmisen psyyke toimii niin, että hän haluaa ajatella paranevansa, vaikka sairaus ei olisi parannettavissa. Lääkärit keskustelevat paljon siitä, miten antaa tietoa viemättä potilaalta toivoa, Sailas totesi.
– Uutiset uusista hoidoista voivat antaa ihmisille illuusion, että kaikki voidaan parantaa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kuitenkin kuolee syöpään 400 ihmistä vuosittain, Kiljunen lisäsi.
Sailaksen mukaan raha kyllä riittää kaikkeen rationaaliseen, näyttöön perustuvaan ja vaikuttavaan hoitoon. – Se että tehdään kaikki mahdollinen ei tarkoita, että annetaan mahdollisimman paljon hoitoja. Erityisesti levinneen syövän hoidossa lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset.
Kansanedustajat Krista Mikkonen, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Tapani Tölli pohtivat pyynnöstä muun muassa, miten yhteiskunnan kustantamista kalliista hoidoista pitäisi päättää. – Lääkärit ovat ammattilaisia arvioimaan näitä vaikuttavuus huomioiden. Poliitikot ja lainsäätäjät luovat puitteet, mutta heidän ei pidä lähteä priorisoimaan, Tölli tiivisti.
– Vastuu näissä on selvä: tutkimuksista, hoidoista ja myös niiden lopettamisesta päättää lääkäri, totesi myös keskustelun juontanut johtajaylilääkäri Juha Mustonen Siun sotesta.
– Onko potilaalla tällä hetkellä riittävästi valtaa omassa hoidossaan, kysyi hoitotieteen laitoksen apulaisprofessori Tarja Kvist yleisöltä. Kaksi kolmasosaa arvioi, että on – ja samansuuntaisia tuloksia on Kvistin mukaan saatu myös tutkimuksissa, joissa asiaa on kysytty terveydenhuollon asiakkailta.
Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen koordinoimassa INEXCA-hankkeessa on kartoitettu suomalaisten syöpäpotilaiden näkemyksiä. Alustavien tulosten mukaan suurin osa potilaista kokee, että heidän näkemyksensä huomioidaan hoidosta päätettäessä ainakin jossain määrin. Luottamus lääkäreihin ja hoitajiin on suurta.
Eettisen teemapäivän juonsi johtajaylilääkäri Juha Mustonen Siun sotesta.
Toiminnanjohtaja Timo Lappalainen Kehitysyhteistyön kattojärjestöstä Kepa ry:stä toi eettiseen teemailtapäivään kansainvälisen näkökulman, äärimmäisen köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen tavoitteet. Lappalaisen mukaan jokaisella on valtaa edistää niitä: ostos- ja palveluvalinnoilla, tukemalla esimerkiksi kansalaisoikeuksia edistäviä järjestöjä sekä vaikuttamalla julkisten hankintojen kestävyyteen ja lakien säätämiseen äänestäjänä ja luottamustoimissa.
– Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain miljardeja, joten on suuri merkitys, jos niissä huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet.
Kansanvaltaa ja pakkokeinoja
– Sata vuotta sitten valta oli absoluuttista oikeutta määrätä, ei mitään horisontaalista verkostoitumista tai neuvottelua. Suomalainen yhteiskunta ei ollut tasa-arvoinen, eikä sitä sellaiseksi koettu, totesi professori Pertti Haapala Tampereen yliopistosta.
Haapala tarkasteli esityksessään vallan ja instituutioiden keskinäistä riippuvuutta historiallisin esimerkein.
1900-luvun alun Suomessa vallinneessa sääty-yhteiskunnassa ajatus kansanvallasta oli mullistava ja lankesi Haapalan mukaan hedelmälliseen maaperään. – Siitä tuli tavallaan uusi uskonto ja se on pitänyt yllä uskoa yhteiskuntaan, sen legitiimisyyteen. Vallan kuuluminen kansalle on niitä asioita, joita perustuslaissa ei ole edelleenkään muutettu.
Ensimmäisen symposiumipäivän puhujiin kuului myös Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, joka valaisi, miten pakkokeinoja Suomessa käytetään ja säännellään. Hänen mukaansa sääntelyssä on myös aukkoja esimerkiksi sen suhteen, miten muistisairaiden toimintaa saa hoitolaitoksissa rajoittaa.
– Mutta sääntelyssäkin on vaaransa. Hoitotilanteista ei saa tulla pienoisoikeudenkäyntejä – se vaara on oikeasti olemassa. Potilaan keskeisin oikeus on saada hoitoa ja siinä pakkokeinot ovat tietyllä tavalla sivuseikka.
Tolvanen tähdensi, että ihmisten vapautta saa rajoittaa vain perustellusta syystä, ja oikeusvaltioon kuuluu myös oikeus kyseenalaistaa. – Kansalaisilla ja muillakin tällä alueella oleskelevilla ihmisillä tulee olla oikeus kyseenalaistaa viranomaisten toimintaa. Ei ole väärin valittaa viranomaisten päätöksistä ja keskustella niistä vaikka somessa.
Medialla on agendavaltaa
VALTA-symposiumin toisena päivänä Itä-Suomen yliopiston sukupuolentutkimuksen professori Jaana Vuori pohti esityksessään sukupuolen mahdollisuuksia ja rajoja. Vuoren mukaan yhä useampi kysyy, voiko olla jotain muuta kuin tyttö tai poika, nainen tai mies. – Tai voinko olla nainen tai mies omalla tavallani, onko pakko mahtua jompaankumpaan kahdesta lokerosta?
Vuori herätteli myös pohtimaan, voiko olla muutakin kuin hetero tai homo, pitääkö homon olla tietynlainen ja onko koko elämän ajan pysyttävä samanlaisena.
Piispa Jari Jolkkonen ja yliopistotutkija Pekka Metso kuuluivat symposiumin puhujiin.
Piispa Jari Jolkkonen pohdiskeli vallankäyttöä teologian ja filosofian näkökulmasta ja eksegetiikan professori Lauri Thurén kristityn suhdetta esivaltaan. Thurénin mukaan suomalaisen yhteiskunnan perustaan kuuluu ajatus esivallan tottelemisesta. – Se nousee kristinuskosta ja alkujaan varhaisesta juutalaisuudesta. Yllättäen kyse ei ole kriittisestä kuuliaisuudesta esivallalle vain silloin, kun se toimii oikein.
Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen puhui symposiumissa vallankäytöstä toimittajan työssä. Median valta on Meriläisen mukaan yhteiskunnallista agendavaltaa: media vaikuttaa siihen, mistä yhteiskunnassa keskustellaan ja mikä jää piiloon. Nyt keskustelunaiheita tarjoaa myös sosiaalinen media.
Demokratian ja median suhde on Meriläisen mukaan symbioottinen. – Toimiva demokratia tarvitsee vapaata mediaa, mutta onko medialle siirtynyt pikkuhiljaa lisää tuomiovaltaa julkisuuden määrän lisääntyessä ja laadun vaihdellessa, kyseli Meriläinen.
Seurakuntapastori, teologian tohtori Teemu Kakkuri tarkasteli vallan käyttöä luterilaisessa kirkossa, dosentti Teuvo Laitila puolestaan ortodokseja ja erityisesti arkkipiispa Johannesta vallankäyttäjänä. Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispana vuosina 1987–2001 toiminut Johannes omaksui Laitilan mukaan vallankäyttönsä mallit ja perusteet bysanttilaisesta ortodoksisesta traditiosta. – Hän käytti niitä puolustaakseen ja pitääkseen yllä tuota traditiota niin ortodoksien omassa piirissä kuin suhteessa toisuskoisiin. Hänen vallankäyttönsä muoto ja tavoite voidaan pelkistää hänen eräässä haastattelussa sanomaansa: ortodoksien ei tarvitse pohtia traditiolleen vieraita asioita.
Karjalan teologisen seuran puheenjohtaja, Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Hannu Mustakallio kertoi, että vuodesta 2005 alkaen järjestetyistä, kaikille kiinnostuneille avoimista symposiumeista on tullut seuralle jo eräänlainen tavaramerkki. Nyt sen osana oli jo toista kertaa teologien ja terveystieteiden yhteinen eettinen teemapäivä. – Toivon, että tämä yhteistyö saa tulevina vuosina edelleen jatkoa.
VALTA-symposiumissa oli noin 230 osallistujaa, muun muassa teologian ja terveystieteiden opiskelijoita ja asiantuntijoita sekä seurakuntien työntekijöitä. Ohjelmaa oli mahdollisuus seurata videoyhteydellä myös Kuopion kampukselta. Tapahtuman yhteistyökumppaneina ja tukijoina olivat Itä-Suomen yliopisto, Joensuun seurakuntayhtymä, Kuopion ja Mikkelin luterilaiset hiippakunnat, Kuopion ja Karjalan ortodoksinen hiippakunta, Pohjois-Karjalan rovastikunnan teologit, Joensuun kaupunki ja Korhonen Yhtiöt.