Ortodoksisen teologian, erityisesti kirkkomusiikin alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Selvitän väitöskirjassani, mitä auditiivisen rituaalisen toiminnan avulla kuolinrituaaleissa sekä ilmaistaan että saadaan aikaan. Tarkastelen tätä rajakarjalaisissa kuolinitkuissa arkistoaineiston perusteella, kreikkalaisissa kuolinitkuissa ryhmähaastattelutilanteen perusteella ja ortodoksisen hautaustoimituksen liturgisessa kokemuksessa kanttorin (osin autoetnografisesta) näkökulmasta.
Laulaminen ja itkien laulaminen tarkoittavat tutkimuksessani sekä kirkollisen liturgisen perinteen mukaista laulamista että itkuvirsien esittämistä ortodoksisen kirkon vaikutusalueella esiintyvien kansanperinteiden kuolinrituaaleissa. Tutkimani kuolinitkuperinteet kuuluvat samaan Itä-Euroopassa juuri idän kirkon vaikutusalueella säilyneeseen ikivanhaan itkuvirsivyöhykkeeseen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimukseni tuo uutta tietoa Arnold van Gennepin (1873–1957) kehittämän siirtymäriittiteorian uusista käyttömahdollisuuksista erityisesti etnografisesti tuotettujen aineistojen analysoinnin osalta: arkistoaineistojen analyysissä korostuu siirtymien kolmivaiheisuus, kun taas havainnointiin perustuvissa aineistoissa nousee esille erityisesti rituaalisen itkemisen ja laulamisen ja sosiaalisen kinesiksen yhteys. Hautajaisten laulamisen kokemuksen autoetnografinen tarkastelu paljastaa, miten kanttori kokee vaikuttavansa rauhattomasti liikehtivään saattoväkeen hidastamalla laulamisen tempoa.
Sekä rituaalinen itkeminen että laulaminen muodostavat kuolinrituaaleissa muutoksen auditiivisen kuvan, joka seuraa van Gennepin siirtymäriittiteoreettista ajattelua siirtymän kolmivaiheisuudessa; rituaalinen itkeminen ja laulaminen tekevät ”näkyväksi” muutoksen vaiheet laulamisen aloittamisen ja lopettamisen lisäksi myös laulamisen tempon säätelemisen kautta. Itkuvirsissä kuolemassa rikki menevä yhteisö ja yksilö saa auditiivisen kuvansa myös tunteenilmaisun kautta rikkoontuvana äänenä.
Kreikkalaisten kuolinitkujen perinnetieteellinen performanssianalyysi taas paljastaa miten kuolinitkut tunnistetaan paikallisesti omaksi genrekseen juuri oikean esitystempon kautta – sanoilla itkien laulamisen ja kyläkohtaisen itkuvirsimelodian lisäksi. Rituaalinen itkeminen ja laulaminen toimivat siirtymäriittinä erityisesti niiden aikaansaaman ja kuulijoille yhtä aikaa muodostuvan resonanssikokemuksen kautta. Siksi juuri laulu voi erityisellä tavalla vaikuttaa siirtymäriittien yhteisölliseen läpikäymiseen, sosiaaliseen kinesikseen ja sen rytmiin.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Siirtymäriittiteorian testaaminen rituaalista itkemistä ja laulamista käsittelevässä tutkimuksessani muistuttaa siitä, että vanha teoria tarjoaa edelleen uusia käyttömahdollisuuksia. Tästä tutkijan oman kokemuksen havainnointiin perustuva tutkimus toimii yhtenä esimerkkinä.
Tutkimuksessani merkitystä on myös sillä, että olen itse ortodoksi, sillä pääosa kulttuurintutkijoista edustaa kansainvälisesti protestanttista tai katolista taustaa. Tutkijoitten vähemmistön näkökulman mukaan tuominen tutkimukseen voi paljastaa muuten näkymättömäksi jääviä tutkimusasetelmia, ja tiede voi kehittyä. Ortodoksista perinnettä sen omista lähtökohdista tutkittaessa ymmärretään, että kirkon teologia välittyy monilla muillakin keinoilla kuin sanallisesti ja että juuri jumalanpalvelus on kirkon opetuksen ja ortodoksisen identiteetin muotoutumisen keskus. Tämä tutkimus on ollut yksi yritys ymmärtää tuota osin sanatonta toimintaa, joka kaikkia ortodokseja niin kirkollisessa kuin kansanperinteissäkin yhdistää.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Olen tehnyt väitöstutkimukseni pääosin ortodoksisen kanttorin työni ohessa ensin Ilomantsin ja sittemmin Turun ortodoksisissa seurakunnissa. Tutkimukseni perustuu pitkälti haastatteluihin, joko muitten toteuttamiin (arkistoaineistot) tai itse toteuttamiini (ryhmähaastattelut, vertaishaastattelut). Etnografinen tutkimusotteeni perustuu siihen, että tutkijan oma vaikutus syntyviin aineistoihin kirjoitetaan näkyväksi. Tämä on myös tärkeä eettinen valinta – tutkimukseni ei ole syntynyt tyhjiössä vaan osana tutkittavien ja tutkijan välistä vuorovaikutusta, johon molemmat osapuolet ovat vaikuttaneet.
Olen ollut tutkimukseni aikana tutkijavaihdossa Ateenan Kapodistrisen yliopiston laografian osastolla (suom. folkloristiikka, perinteentutkimus). Nämä yliopistokontaktit olivat suurena apua haastatteluun sopivien kuolinitkuperinteen osaajien löytymiseksi Kreikasta. Olin myös yksi Koneen Säätiön rahoittaman, vuosina 2021–2024 toimineen Kyynelkanavat-hankkeen suunnittelijoista ja tutkijoista.
Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä, josta haluat kertoa tiedotteessa?
Väitöstutkimuksessani yhdistetään kahta eri oppialaa: kulttuurintutkimusta sekä ortodoksista teologiaa. Kulttuurintutkimuksessa erityisesti perinteentutkimusta ja ortodoksisessa teologiassa erityisesti kirkkomusiikin oppialaa.
Väitöskirja julkaistaan eRepo-tietokannassa
Lisätietoja: Riikka Patrikainen, [email protected]