Kahdella kolmesta painoindeksin mukaan ylipainoisesta lapsesta oli vyötärö-pituussuhteen mukaan normaali rasvaprosentti

Brittiläisaineistosta tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että painoindeksi luokitteli lapsia ylipainoisiksi lähes kolme kertaa todennäköisemmin kuin vyötärön ja pituuden suhteeseen perustuva mittari. Itä-Suomen yliopiston sekä Bristolin ja Exeterin yliopistojen yhteistyöhön perustuvat tulokset julkaistiin Obesity and Endocrinology -tiedelehdessä.

Painoon ja pituuteen perustuvia mittareita kuten painoindeksiä käytetään yleisesti lasten lihavuuden määrittelyyn. Painoindeksi ei kuitenkaan erottele lihasmassaa rasvamassasta ja se saattaa luokitella lapsia myös virheellisesti ylipainoisiksi.

Lancet-tiedelehden asettama asiantuntijapaneeli ja Euroopan lihavuustutkimusyhdistys EASO ovat suositelleet, ettei aikuisten lihavuutta diagnosoitaisi pelkän painoindeksin perusteella, vaan diagnoosi tulisi vahvistaa myös toisella mittarilla, kuten vyötärön ja pituuden suhteella. Vyötärö-pituussuhdetta käytetään lisätyökaluna terveydelle haitallisen keskivartalolihavuuden arviointiin myös lapsilla.

Nyt julkaistu tutkimus on tähän mennessä laajin, jossa on verrattu lasten painoindeksiä sekä vyötärön ja pituuden suhdetta. Aineisto on Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimuksesta, jossa kaikkiaan 7 600 lasta seurattiin 9 vuoden iästä 24-vuotiaiksi. 

Yhdeksänvuotiaana 1431 lasta oli painoindeksin perusteella ylipainoisia. Heistä 25 prosentilla kehon rasvaprosentti oli tutkimuksessa käytettyjen vyötärö-pituussuhteen raja-arvojen perusteella kohonnut, 11 prosentilla liiallinen ja 64 prosentilla normaali. Vyötärö-pituussuhteen mukaan 517 lapsella oli kohonnut rasvaprosentti. Heistä lähes 70 prosenttia oli myös painoindeksin mukaan ylipainoisia, 24 prosenttia lihavia ja vain 6 prosenttia normaalipainoisia.

DEXA-mittausta pidetään tarkimpana menetelmänä kehon rasvan mittaamiseen, mutta se on kallis eikä yleisesti käytössä perusterveydenhuollossa. Samasta brittiläisaineistosta tehty tutkimus osoitti aiemmin, että vyötärö-pituussuhteesta voi arvioida kehon rasvaprosentin 85 prosentin tarkkuudella DEXA-tuloksiin verrattuna. Nyt julkaistussa tutkimuksessa käytetyt vyötärö-pituussuhteeseen perustuvat raja-arvot määriteltiin samasta aineistosta saatujen aiempien tulosten perusteella. Ne eivät kuitenkaan ole virallisia suosituksia. 

Osana tutkimusta samoja vyötärö-pituussuhteen raja-arvoja sovellettiin myös 3329 yhdysvaltalaista aikuista käsittävään aineistoon, jossa tarkasteltiin niiden yhteyttä tyypin 2 diabeteksen riskiin. Vyötärö-pituussuhteen perusteella kohonnut rasvaprosentti oli yhteydessä suurempaan esidiabeteksen riskiin ja liiallinen rasvaprosentti suurempaan diabetesriskiin.

– Vyötärön ja pituuden suhde on edullinen ja helposti saatavilla oleva, tarkka ja täsmällinen työkalu kohonneen ja liiallisen rasvaprosentin havaitsemiseen lapsilla ja nuorilla, sanoo lääkäri, kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta. Hän on aiemmin osoittanut, että vyötärön ja pituuden suhde ennustaa sekä kehon kokonaisrasvan määrää että keskivartalolihavuutta.

Agbajen tutkimusta ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappi Maukosen rahasto, Lastentautien tutkimussäätiö, Alfred Kordelinin säätiö sekä Novo Nordisk -säätiö.