Tieteen päivien monipuolinen ohjelma houkutteli runsaasti yleisöä kuulolle ja keskustelemaan Joensuussa ja Kuopiossa 23.–24. elokuuta. Itä-Suomen yliopiston järjestämiä Tieteen päiviä vietettiin Joensuussa osana Joen yötä ja Kuopiossa osana Kuopio juhlii -tapahtumaa. Molemmilla kampuksilla juontajana oli kirjailija Antti Heikkinen.
Kuopion Lyseon lukiolla ja torilla Tieteen päivien esityksillä oli yhteensä yli tuhat kuulijaa, Joensuun Carelicumissa järjestetyssä tapahtumassa vierailijoita oli reilut 2 000.
Algoritmit ennustavat sairastumista ja hoidon tehoa
Tieteen päivien ajankohtaisiin aiheisiin kuului tekoälyn käyttö lääketieteessä. Tekoälyyn perustuvat menetelmät tekevät terveydenhuoltoon vasta tuloaan, mutta niillä on valtava potentiaali lääketieteellisen diagnostiikan tukena.
– Terveyspoliittinen päätöksenteko on hukassa ilman tietoa hoitomenetelmien vaikuttavuudesta, totesi yleislääketieteen emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen.
Yhden keinon vaikuttavuuden arviointiin tarjoavat Ryynäsen mukaan koneoppimiseen perustuvat Bayes-verkkomallit. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi yksittäisen potilaan hoitotulosten ennakointiin, hoitomenetelmien vertailuun ja satunnaistetun tutkimusasetelman simulointiin.
Olli-Pekka Ryynänen.
Biolääketieteellisen kuva- ja signaalianalyysin apulaisprofessori Jussi Tohka puolestaan valaisi muun muassa, miten muistisairautta voidaan koneoppimisen avulla ennakoida aivokuvista potilailta, joilla on todettu lievä kognitiivinen heikentyminen, MCI. Sen ennuste on eri potilailla hyvin vaihteleva. Syöttämällä koneelle MCI-potilaiden aivokuvia ja seurantatietoja on saatu algoritmi, joka voi ennustaa aivokuvasta myöhemmän sairastumisen.
– Esimerkiksi Alzheimerin taudin diagnoosin ennustaminen kolmen vuoden sisään onnistuu koneoppimisalgoritmeilta kohtuullisen hyvin ja niitä käytetäänkin jo lääketieteellisen päätöksenteon tukena. Kyllä diagnoosin kuitenkin tekee edelleenkin lääkäri eikä algoritmi, ja hyvä niin.
Jussi Tohka.
Miksi on turha etsiä seuraavaa Einsteinia?
Tieteen historia osoittaa, ettei tieteellisiä läpimurtoja voi ennustaa, kosmologi Syksy Räsänen muistutti puheenvuorossaan, jossa hän pureutui rohkeuteen ja tieteen rakenteisiin. Tieteen rahoituksen tavoitteena ei hänen mielestään tulisikaan olla nerojen tunnistaminen ja palkitseminen.
– Tärkeää olisi kehittää tutkimusympäristöjä, joka mahdollistaa kiistanalaisten, vaikeiden ja aikaa vievien asioiden tutkimisen.
Edistys ja läpimurrot syntyvätkin tutkijoiden yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Edes suhteellisuusteorian isä Albert Einstein ei luonut teoriaa yksin, vaikka aikalaiset pitivätkin aikakautensa tiedejulkkista nerona, joka ratkaisee kaikki maailman ongelmat, olivatpa nämä sitten tieteellisiä tai yhteiskunnallisia.
– Einstein oli poikkeuksellisen lahjakas fyysikko, mutta hänkään ei työskennellyt yksin vaan yhdessä muiden alan kärkinimien kanssa, Räsänen muistutti.
Einstein on myös esimerkki siitä, etteivät parhaatkaan tutkijat välttämättä ymmärrä läpimurtojensa merkitystä, ja he voivat olla joskus jopa väärässä omaan ydinosaamisensa kuuluvista asioista. Einsteinkin yritti läpimurtonsa jälkeen osoittaa, ettei maailmakaikkeus laajene. Myöhemmin hän piti tätä uransa pahimpana mokana.
Yhteisö valitsee sankarinsa
Tieteen päivillä pohdittiin myös sankaruutta niin urheilussa, kulttuurissa kuin yhteiskuntaelämässäkin.
Urheilun sankaruus on pitkän työn tulosta, mutta sidottu hetkeen, muistutti liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkanen. Sankarilla voi olla taito tai ominaisuus, joita muilla ei ole – tai sitten on, mutta sankariksi tullaan käyttämällä sitä oikealla hetkellä.
– Sekä onni että epäonni näyttelevät merkittävää osaa.
Koripallon, jalkapallon ja yleisurheilun maajoukkueiden lääkärinä toimiessaan Tikkanen on nähnyt sankaruuteen liittyvää surua. – Häviö voi tulla, vaikka pelaaja yltää sankarilliseen suoritukseen.
Urheilusankaruus tiivistyy Tikkasen mukaan oivallisesti Lasse Virénin 10 000 metrin juoksun voittoon Münchenin olympialaisissa: valinta mukaan viime tingassa, dramaattisesta kaatumisesta huolimatta olympiakulta ja uusi maailmanennätys.
Kirjallisuuden professori Risto Turusen mukaan tarinoiden ja reaalimaailman sankareita on kautta vuosituhansien yhdistänyt sama sankarin ideaali. – Sankari seisoo järjestäytyneen yhteiskunnan ja pohjattomien syvyyksien rajalla ja estää yhteisöä putoamasta.
Tämä on nähtävissä aina sumerien Gilgamesh-eepoksesta jopa Donald Trumpin rooliin kannattajiensa silmissä. Myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan taustalla vaikuttaa Turusen mukaan antiikin sankarimytologia, vaikka Linna purki juhlapuheiden sankaruusihanteita. – Hän teki kansanmiehistä sankareita ja loi uutta sankaruuden mytologiaa.
Turunen tähdensi, ettei sankaruus ole ominaisuus vaan jotain, mitä yhteisö myöntää yksilöille, joissa se näkee jotain erinomaista ja rohkeaa.
Tietokirjailija Antti Heikkisen mukaan suomalaisessa populaarikulttuurissa sankaruus edellyttää usein julmaa kohtaloa ja arvonnousu koittaa vastan taiteilijan kuoltua.
– Juice Leskinen, Jaakko Teppo ja Heikki Turunen ovat poikkeuksia, koska he ovat saavuttaneet sankaruuden jo eläessään.
– Heitä yhdistää kieli. Kaikki ovat itämaan viisaita miehiä, heissä kuuluu itäsuomalaisuus. Länsisuomalainen tietää, mitä pitää sanoa, mutta itäsuomalainen tietää, miten, Heikkinen sanaili.
Voimakkaasti politisoitunut kosketus
Kosketus aiheuttaa aina tunteita. Se voi tuntua joko hyvältä tai pahalta, ja sen kautta voi siirtää tunnetiloja helposti toiseen. Näillä sanoilla alkoi Tieteen päivien Rohkeus koskettaa -paneelikeskustelu.
– Kosketus on myös aina ensimmäinen tapa kommunikoida. Hoivaamme pientä vauvaa koskettamalla. Usein kosketus on myös se viimeinen aisti, jolla viestittää tunteita ennen kuolemaa, tiivisti dosentti, yliopistonlehtori Taina Kinnunen aloituspuheenvuorossaan.
Kosketuksesta on silti vaikeaa puhua, ja sitä on tutkittu kovin vähän. Kinnunen itse on tutkinut suomalaisten henkilökohtaista kosketushistoriaa ja sitä, selittääkö kosketuksen välttelemisen perinteemme monenlaista pahoinvointia.
– Tutkimukseni pohjalta syntynyt kirja ”Vahvat yksin, heikot sylityksin” kertoo jo nimellään siitä, että meillä on aina arvostettu vahvaa, yksilökeskeistä kulttuuria, johon ei kuulu heikkous tai toisen tarvitseminen. Tämä kävi ilmi kauttaaltaan tekemissäni tutkimushaastatteluissa.
Kinnusen mukana oli joukko muitakin kosketuksen tutkijoita. Professori Liisa Tainio Helsingin yliopistosta on tutkinut kosketusta luokkahuoneissa – miten opettaja koskettaa lapsia ja miten lapset koskevat toisiaan.
– Tutkimuksissani on selvinnyt, että luokkahuoneissa on hyvin samankaltaisia tapoja koskettaa. Alkuopetus on täynnä erilaisia kosketuksia. Mitä lähemmäs murrosikää mennään, sitä vähemmän luokissa kosketellaan – ja sitä enemmän myös opettajat miettivät, miten oppilaita on soveliasta koskettaa.
Kosketus onkin Kinnusen mukaan politisoitunut voimakkaasti viime aikoina. Tämä tarkoittaa sitä, että joudumme yhä useammin miettimään, missä tilanteessa ja ketä voimme koskettaa.
Vanhempi tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta kertoi, että myös teknologia muuttaa osaltaan kosketuskulttuuriamme.
– Parhaillaan tutkitaan, miten ihmisiin vaikuttaa se, ettei esimerkiksi hoitotyössä heitä enää kosketakaan toinen ihminen vaan hoivarobotti.
Väitöskirjaa hoivaavasta kosketuksesta tekevä Pirkko Tolmunen Åbo Akademista kertoi yllättyneensä miten taidokkaasti sairaanhoitajat analysoivat koskettamista hoivatyössä.
– Hoitajat haluaisivat välttää niin sanottua pahaa kosketusta, joka syntyy velvollisuudesta ja kiireestä. Kosketuksen kohteena oleva vaistoaa, milloin kosketus on aito ja milloin se on vain osa työtä. Oman tutkimukseni perusteella haluaisinkin muistuttaa, ettei hoivaava kosketus koske vain sairaanhoitajan työtä, vaan jokainen meistä voi hoivata koskettamalla.
Rohkeampaa tulevaisuutta ja populaarikulttuuria
Joensuussa mielenkiintoinen puheenvuoro kuultiin myös tapahtuman avanneelta sosiaalipedagogiikan apulaisprofessorilta Arto O. Saloselta. Hän kysyi esitelmässään, millaista rohkeutta tarvitaan, jotta tulevaisuus hymyilee sinulle, minulle ja meille.
– Tulevaisuutta voidaan tehdä. Hyvä tulevaisuus perustuu sen kuvittelemiseen, mitä ei vielä ole olemassa. Kun vielä olematon otetaan rohkeasti puheeksi, on mahdollista päättää, aletaanko sitä tehdä todellisuudeksi.
Vaikka olemmekin Suomessa rakentaneet maailman parhaimmistoon kuuluvan hyvinvointiyhteiskunnan, vaivaa meistä monia merkityksettömyys ja tarkoituksettomuus.
– Emme saa tuudittautua siihen, että yhteiskuntamme olisi nyt valmis. Sivistymiselle on tyypillistä jatkuva keskeneräisyys, sillä valmiiksi tuleminen tarkoittaa sivistymisprosessin pysähtymistä.
Joensuussa kuultiin myös kulttuuri- ja sukupuolentutkija Aino Tormulaisen esitelmä tyttöenergiasta populaarikulttuurissa. Esitelmä pohjautui hänen väitöskirjaansa, joka käsitteli 1990-luvun tyttöenergia-ilmiötä.
Tormulainen kertoi, että tyttöenergia popularisoi 90-luvulla feminismiä, vaikkei sanaa ”feminismi” missään yhteydessä käytettykään.
– Tyttöenergia oli myös viimeisiä sukupolvikokemuksia, jokainen tunnisti ja tiesi sen jollain tapaa. Nykyisin populaarikulttuuri on paljon lyhytkestoisempaa ja pirstaloituneempaa.
Tormulaisen esitelmä pidettiin Pohjois-Karjalan museossa esillä olevassa valokuvaaja Stefan de Batselierin Excuse me, are you a pop star -valokuvanäyttelyssä, joka esittelee 1990-luvun valovoimaisimpia pop- ja rockmaailman tähtiä.
Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskus ja matematiikan ja fysiikan laitos järjestivät Joensuussa koko perheille yhteisiä tiedepajoja. Ilta päättyi äänimaisematutkijoiden Noora Vikmanin ja Eeva Pärjälän vetämään Joen yön äänimaisemakävelyyn. Kuopiossa lapsiperheille oli tarjolla kasvatustieteilijöiden sadutustyöpaja.
Tieteen päivät on suurelle yleisölle suunnattu, kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat laaja-alaisesti tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista. Kahden vuoden välein järjestettävien Tieteen päivien päätapahtuma on Helsingissä. Myös muissa yliopistokaupungeissa järjestetään Tieteen päiviä Suomen Kulttuurirahaston ja Tieteen tiedotus ry:n tuella.
Lisää tiedeohjelmaa on luvassa koko perheelle sekä Joensuussa että Kuopiossa perjantaina 27. syyskuuta, jolloin vietetään Euroopan laajuista Tutkijoiden yötä. Tutustu ohjelmaan: https://www.uef.fi/fi/web/tiedetapahtuma/etusivu
