Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Tuure Kinnunen.

Immunologian näköalat laajenevat

Ihmiskunta käy jatkuvaa taistelua infektiotauteja vastaan, mutta aina vain paremmin asein. – Immunologinen tutkimus on viime vuosina tuonut paljon uutta myös syövän ja autoimmuunisairauksien hoitoon, toteaa professori Tuure Kinnunen.

Kinnunen aloitti Itä-Suomen yliopiston kliinisen mikrobiologian ja immunologian professorin tehtävässä kuluvan vuoden alussa. Kyseessä ei ehkä ole maallikoille tutuin lääketieteen ala, vaikka alan tutkimus on mullistanut monin tavoin sairauksien hoitoa aina antibioottien ja rokotteiden keksimisestä alkaen. – Viime vuosikymmeninä karttunut tieto mahdollisti myös koronavirusdiagnostiikan pystyttämisen reilussa viikossa ja rokotteiden kehittämisen alle vuodessa, Kinnunen sanoo.

Infektiotauteja aiheuttavat mikrobit ovat olleet ihmiskunnan riesana aina ja ovat vastakin. – Uhkaan pystytään kuitenkin vastaaman entistä paremmin uudella teknologialla, kuten RNA-rokotteilla, joita voidaan tuottaa nopeammin kuin perinteisiä rokotteita.

– Haasteet eivät tutkijoilta lopu, esimerkiksi antibioottiresistenssi pakottaa tulevaisuudessa etsimään uusia ratkaisuja bakteeri-infektioiden hoitoon.

Immunologian tutkimus on viime aikoina laajentunut infektiotaudeista muihinkin sairauksiin, joissa immuunijärjestelmä toimii poikkeavasti tai joissa se voitaisiin valjastaa taistelemaan sairautta vastaan. – Syöpiin on saatu lääkkeitä, jotka ohjaavat immuunijärjestelmää tuhoamaan syöpäsoluja. Autoimmuunisairauksissa taas voidaan nykyisillä vasta-ainelääkkeillä hillitä immuunijärjestelmän hyökkäystä omaa kehoa vastaan. Ne ovat olleet iso edistysaskel esimerkiksi nivelreuman hoidossa.  

– Vasta-aineilla hoidetaan nyt myös sairauksia, joihin niitä ei olisi aiemmin ajateltukaan, kuten migreeniä. Immuunijärjestelmän säätelyssä riittää kuitenkin vielä paljon tutkittavaa ja haasteena on löytää juuri ne oikeat immuunijärjestelmän komponentit, joihin hoidot tulisi kulloinkin kohdistaa.

T-soluista etsitään keinoja tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn

Omassa tutkimuksessaan Kinnunen keskittyy tällä hetkellä tyypin 1 diabetekseen, joka on Suomessa poikkeuksellisen yleinen sairaus. Se on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat beetasolut. Tutkimusryhmää kiinnostavat erityisesti T-solut, joiden ajatellaan ohjaavan immuunihyökkäystä elimistön omia kudoksia kohtaan. Niitä tutkitaan suomalaisen DIPP-tutkimuksen osallistujien verinäytteistä. Tutkimuksessa on seurattu tyypin 1 diabeteksen kehittymistä syntymästä asti lapsilla, joilla on perinnöllisesti korkea sairastumisriski, joten tutkijat voivat tarkastella näytteitä sairauden kehittymisen eri vaiheista.

– Uudet teknologiat, kuten virtaussytometria ja yksittäisten solujen geeniekspressioanalyysit, mahdollistavat immunologisten muutosten analysoinnin tarkasti ja solukohtaisesti. Olemme löytäneet T-solujen eri alaluokista kiinnostavia muutoksia, jotka näyttävät liittyvän tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Jatkossa tarkoitus on selvittää, voisiko niiden perusteella arvioida luotettavasti sairastumisriskiä ja voisiko tiettyihin T-solutyyppeihin kohdistuvalla hoidolla estää taudin puhkeamisen, Kinnunen kertoo.

Suomessa on hiljattain alettu testata diabetesrokotetta, jonka ideana on antaa suoja enterovirusta vastaan. Enterovirusinfektio voi nimittäin käynnistää tyypin 1 diabetekseen johtavan autoimmuuniprosessin. – Enterovirus ei selitä kaikkia sairastumisia, mutta monilla rokote voisi estää autoimmuniteetin kehittymisen. Lisäksi tarvitaan kuitenkin keinoja pysäyttää immunologiset muutokset niillä, joilla ne ovat jo käynnistyneet.

USA:ssa on jo kehitetty T-soluihin kohdistuva vasta-ainehoito, jolla on voitu ainakin hidastaa tyypin 1 diabeteksen kehittymistä autoimmuniteetin käynnistyttyä. Kinnusen mukaan kaikille sopivaa hoitoa on kuitenkin vaikea löytää, koska tauti on monimuotoinen ja saattaa eri ihmisillä kehittyä erilaisten immunologisten mekanismien kautta.  Autoimmuuniprosessin käynnistymisestä sairastumiseen kuluva aika voi myös vaihdella kuukausista jopa vuosikymmeniin.

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on muissakin länsimaissa kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta syitä taudin puhkeamiselle ei vieläkään täysin tunneta. – Vahvan geneettisen alttiuden lisäksi elämäntavoilla ja sattumallakin näyttää olevan vaikutusta. Esimerkiksi ympäristökemikaalien, ravitsemustekijöiden, varhaislapsuuden bakteerialtistuksen ja suoliston mikrobien merkitystä tutkitaan edelleen.

Parantavaa hoitoa tyypin 1 diabetekseen ei toistaiseksi ole. Kehitteillä on kuitenkin esimerkiksi solukorvaushoitoja, joissa tuhoutuneet haiman beetasolut korvattaisiin kantasoluista erilaistetuilla, insuliinia tuottavilla beetasoluilla. – Myös kantasoluhoidon rinnalle tarvittaisiin immunologinen hoito, joka estäisi immuunijärjestelmää tuhoamasta beetasoluja uudestaan, Kinnunen toteaa.

Tuure Kinnunen

  • Itä-Suomen yliopiston kliinisen mikrobiologian ja immunologian professori 1.1.2021-
  • Ylilääkäri, ISLAB 1.1.2021-
  • Filosofian maisteri Kuopion yliopisto 2000
  • Lääketieteen lisensiaatti, Kuopion yliopisto 2005
  • Lääketieteen tohtori, immunologia, Kuopion yliopisto 2007
  • Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, Itä-Suomen yliopisto 2012
  • Immunologian dosentti, Itä-Suomen yliopisto 2013

Tärkeimmät tehtävät

  • Akatemiatutkija, Itä-Suomen yliopisto 2016–2020
  • Erikoislääkäri, ISLAB 2012–2020
  • Kliininen opettaja, Kuopion yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto 2007–2008 ja 2012–2016
  • Tutkijatohtori, Yalen yliopisto 2010–2011
  • Suomen Akatemian tutkijatohtori, Kuopion yliopisto 2009
  • Tutkija, Kuopion yliopisto 2000–2006

Lisätietoja:

Professori Tuure Kinnunen, tuure.kinnunen (a) uef.fi, p. 050 562 9349,   https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tuure.kinnunen/