Hyppää pääsisältöön

Ukrainan sodan vaikutukset yliopistoon

Hannu Ojala.

Hyvinvointialueiden perustaminen selkeyttää terveydenhoitokulujen raportointia

Ensi vuoden alussa toimintansa aloittavien hyvinvointialueiden myötä terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Uudistus selkeyttää terveydenhuoltokulujen raportointia, toteaa professori Hannu Ojala. Jatkossa terveyspalvelujen valtionrahoitus ohjataan suoraan hyvinvointialueille, jotka myös vastaavat raportoinnista.

Itä-Suomen yliopiston laskentatoimen professorina maaliskuun alussa aloittanut Ojala tutkii parhaillaan kuntien ja sairaanhoitopiirien terveydenhuoltokulujen raportointia yhdessä Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessorin Jani Saastamoisen, Hankenin apulaisprofessorin Jaana Kettusen sekä valtionvarainministeriön finanssineuvos Pasi Leppäsen kanssa.

Terveydenhuoltopalvelujen hinnoittelussa on ollut ongelmia – taseisiin on kerrytetty alijäämää

Käynnissä olevassa tutkimuksessa tarkastellaan yhteiskunnan terveydenhuoltopalvelujen kustannusten raportoinnin ongelmia, jotka syntyvät kuntien ja sairaanhoitopiirien tilivelvollisuuden monimutkaisesta rakentumisesta. Sairaanhoitopiirien tulisi kohdentaa kustannuksensa palvelumaksuina omistajakunnilleen, joille se tuottaa palveluja.

– Laajan tutkimusaineistomme perusteella kaikki sairaanhoitopiirit eivät ole toimineet näin. Osa sairaanhoitopiireistä on laskuttanut tuottamistaan palveluista toteutuneita kustannuksia vähemmän, ja siten kerryttänyt alijäämää omiin taseisiinsa. Tutkimusaineisto kattaa kaikki kunnat ja sairaanhoitopiirit vuosina 2016–2020.

Kunnat eivät myöskään aina merkitse oikea-aikaisesti itselleen kuuluvaa osuutta alijäämistä. Näin kuntien todelliset terveyspalvelujen kustannukset eivät kerry oikein yhteiskunnan tiedonkeruuprosessissa. – Siksi yhteiskunnan terveydenhuollon tuottamiseen liittyvien kulujen toteumat kertyvät osittain virheellisinä, Ojala sanoo.

Sääntely ja valvonta eivät täysin toimi

Alustavien tulosten perusteella kuntien terveydenhuoltokulujen raportointitavat vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin. Ojalan mukaan tutkimusaineiston perusteella näyttää siltä, että kuntien ja sairaanhoitopiirien toisiinsa kietoutunut päätöksentekojärjestelmä synnyttää kuntiin ja kuntayhtymiin raportointiohjeita, jotka ohittavat viralliset raportointinormit, joita tulisi noudattaa.

– Tämä on huolestuttavaa, sillä tällöin kunnan tai kuntayhtymän tilivelvollisuus päärahoittajaa eli veronmaksajia ja valtiovaltaa kohtaan osoittaa heikentymisen merkkejä. Tällöin resurssiallokaation ongelman ratkaisu hankaloituu, tietoa ei jaeta riittävästi rahoittajalle, eikä sääntely ja valvonta näytä täysin toimivan.

Laskentatoimi tarjoaa arvokasta tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi

Itä-Suomen yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen tutkimusryhmä tekee kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta muun muassa ulkoisen laskentatoimen, tilintarkastuksen ja johdon laskentatoimen alueilla. Ojala korostaa, että laskentatoimen tutkimuksesta saadaan arvokasta tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi.

– Laskentatoimen tiedon ja menetelmien avulla voidaan parantaa päätöksentekoa ja seurantaa. Siinä onnistuminen on keskeistä yhteiskunnan verorahojen ja sijoittajien varojen kohdentumisessa parhaille projekteille.

Tärkeitä näkökulmia laskentatoimen tutkimuksessa ovat muun muassa resurssiallokaatio, yksityisen tiedon rooli sekä sääntelyyn liittyvät kysymykset. Resurssiallokaatio liittyy rajallisiin resursseihin ja niiden parhaaseen mahdolliseen kohdentumiseen. Sen tarkastelu tarjoaa ymmärrystä siitä, kuinka rajallisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin.

Yksityisen tiedon ongelma liittyy laajemmin suureen joukkoon päätöksenteon ongelmia. Yksityisen tiedon ongelma viittaa tilanteeseen, jossa tieto on epätasaisesti jakautunut, eikä päämiehen palkkaamalla henkilöllä ole automaattisesti kannustimia jakaa kaikkea tietoa päämiehen kanssa.

– Esimerkiksi kodin remontteja teetetään ulkopuolisilla rakennusammattilaisilla, joilta kysytään näkemyksiä remontin toteutuksesta. Ammattilaiset toimivat samaan aikaan asiantuntijoina ja työn laskuttajina. Taloustieteen agenttiteorian oletus on, että kaikki maksimoivat omaa hyötyään, jolloin osa tiedosta jää kertomatta tai on virheellistä, Ojala havainnollistaa.

Laskentatoimen tutkimuksessa etsitään ratkaisuja myös sääntelyn ongelmiin. Sääntelijällä ei usein ole riittävää tietoa hyvän sääntelyn synnyttämiseksi. Siksi sääntelyn valmisteluun osallistuu alan ammatti- tai toimialaryhmien edustajia, jolloin sääntelytehtävän ja edunvalvontaroolin ero hämärtyy.

– Intressiryhmäteorian mukaan eri asiantuntijaryhmien edustajat pyrkivät muokkaamaan sääntelyä itselleen suotuisaan suuntaan. Heitä ei voi kuitenkaan ohittaa sääntelyprosessissa, sillä heillä on enemmän tietoa kuin sääntelijällä. Näin myös sääntelyn sisään rakentuu yksityisen tiedon ongelma.

Hannu Ojala

  • Professori, laskentatoimi, Itä-Suomen yliopisto 1.3.2022 alkaen.
  • Kauppatieteiden tohtori, Helsingin kauppakorkeakoulu, 2007.
  • Kasvatustieteiden maisteri, Helsingin yliopisto, 2014.
  • Kauppatieteiden maisteri, Turun kauppakorkeakoulu, 1991.

Tärkeimmät tehtävät

  • Apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto, 2019–2022.
  • Professori, Tampereen yliopisto, 2017–2019.
  • Työelämäprofessori, Aalto-yliopisto, 2015–2020.
  • Yliopistolehtori, Tampereen yliopisto 2014–2016.
  • Tutkijatohtori ja yliassistentti, Aalto-yliopisto 2007–2013.
  • Talous- ja yleisjohdon tehtävät, Cultor – konserni ja Nokia Oyj 1990–2006.

Tärkeimmät nykyiset luottamustehtävät

  • Kirjanpitolautakunnan hyvinvointialue- ja kuntajaoksen varapuheenjohtaja.
  • Taloushallintoliiton pätevyysvaliokunnan jäsen.
  • IFRS (kansainväliset tilinpäätösstandardit) käännöstyöryhmän jäsen.
  • Keski-Helsingin Diagoniasäätiön hallituksen jäsen.

Lisätietoja:
Professori Hannu Ojala, puh. 044 329 0604, hannu.ojala(at)uef.fi