Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Juoksevia lapsia

Hyvä kestävyyskunto voi jarruttaa metabolisten riskitekijöiden haittoja valtimoterveydelle jo lapsuudessa

Uuden tutkimuksen mukaan parempi kestävyyskunto saattaa jo lapsuudessa vähentää metabolisten sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden aiheuttamia haittoja valtimoterveydelle. Tulokset antoivat myös viitteitä siitä, ettei rasvakudoksen yhteyttä valtimotautiin vielä täysin ymmärretä. Perinteisesti on oletettu kehon korkeamman rasvapitoisuuden liittyvän huonompaan valtimoterveyteen. Nyt julkaistussa tutkimuksessa parempi valtimoterveys oli kuitenkin lapsilla yhteydessä suurempaan rasvakudoksen määrään.

Itä-Suomen yliopiston sekä Exeterin ja Bristolin yliopistojen toteuttamassa tutkimuksessa käytettiin aineistoa brittiläisestä ALSPAC-tutkimuksesta (The Avon Longitudinal Study of Parents and Children), joka on yksi maailman laajimmista meneillään olevista syntymäkohorttitutkimuksista.

Metaboliset sairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit kuuluvat maailman yleisimpiin kuolinsyihin. Nyt julkaistussa tutkimuksessa näiden sairauksien riskiä tarkasteltiin näkökulmasta, jota ei ole juuri aiemmin tutkittu. Tutkijoiden tavoitteena oli selvittää, onko kestävyyskunnolla merkitystä siinä, miten lapsilta mitatut riskitekijät vaikuttavat valtimoterveyteen. Tarkasteltuja riskitekijöitä olivat ikäryhmään nähden kohonnut verenpaine, poikkeavat veren rasva-arvot ja korkea painoindeksi. Tutkimukseen osallistui yli 5500 iältään 9–11-vuotiasta lasta. Tutkijat havaitsivat, että mitä parempi oli kestävyyskunto, sitä vähemmän riskitekijöihin liittyi valtimoterveyden haitallisia muutoksia eli valtimoiden jäykistymistä ja niiden joustavuuden vähenemistä. Parempaan kestävyyskuntoon liittyi 4–12 prosenttia vähemmän haitallisia muutoksia, kun huomioitiin mahdolliset sekoittavat tekijät. Tutkijoiden mukaan tuloksia voi teoriassa tulkita niin, että sadasta lapsesta, joilla on valtimotaudin riskitekijöitä, 4–12 voisi välttää taudin kehittymisen hyvän kestävyyskunnon ansiosta.

– Kansanterveyden ja terveydenhuollon kannalta on merkittävää, että nämä tulokset koskevat periaatteessa terveitä lapsia. Vielä pitää kuitenkin selvittää, saadaanko vastaavanlaisia tuloksia seurantatutkimuksissa ja riskiryhmissä, joissa lihavuus ja metabolisen oireyhtymän piirteet korostuvat. Jos näyttöä saadaan tällaisistakin tutkimuksista, voitaisiin ajatella, että kestävyyskunnon parantaminen lapsuudesta alkaen voisi ehkäistä metabolisen oireyhtymän haittoja valtimoterveydelle myöhemmin elämässä, sanoo LL Andrew Agbaje, joka toimii kliinisen epidemiologian tutkijana Itä-Suomen yliopistossa.

– Nämä tulokset tukevat kasvavaa tutkimusnäyttöä siitä, miten tärkeää on tarjota lapsille mahdollisuuksia kehittää kuntoaan. Hyvänä ohjenuorana ovat liikuntasuositukset, joiden mukaan lapset tarvitsevat päivittäin ainakin tunnin verran reipasta tai rasittavaa liikuntaa. Heille pitäisikin järjestää tilaisuuksia liikkumiseen pitkin päivää, toteaa apulaisprofessori Alan Barker Exeterin yliopistosta.

Valtimoterveydellä ja rasvakudoksen määrällä onkin kaksisuuntainen yhteys

Tutkimuksessa tehtiin myös tärkeä havainto rasvakudoksen määrän yhteydestä valtimoterveyteen. Tutkimuksissa on perinteisesti tarkasteltu yksisuuntaisesti rasvakudoksen vaikutusta valtimoterveyteen, mutta nyt julkaistujen tulosten perusteella yhteys näyttääkin kaksisuuntaiselta eikä niin selvältä kuin on ehkä luultu. Tutkijat nimittäin havaitsivat, että lisääntynyt valtimoiden jäykistyminen oli yhteydessä pienempään kehon kokonais- ja vyötärörasvan määrään. Parempi endoteelin eli verisuonen sisäpinnan toiminta puolestaan oli yhteydessä suurempaan rasvakudoksen määrään. Tuloksissa otettiin huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, kuten ikä, sukupuoli, verenpaine, sosioekonominen tausta, rasvakudoksen kokonaismassa, kestävyyskunto, LDL-taso ja olkavaltimon halkaisija.

Tutkijoiden mukaan voi vaikuttaa ristiriitaiselta, että terveisiin valtimoihin näyttää lapsilla liittyvän suurempi rasvakudoksen määrä, joka tosin oli valtaosalla normaalipainon rajoissa. Vain viisi prosenttia tutkimukseen osallistuneista oli liikapainoisia. – Onkin tärkeää selvittää, säilyykö nyt havaittu yhteys, kun lapsia seurataan aikuisikään saakka, Agbaje toteaa.

Yliopistojen yhteistyö mahdollisti ALSPAC-aineiston tutkimisen uudesta näkökulmasta. Analyysit tehtiin Itä-Suomen yliopistossa. – Tämä tutkimus on mainio esimerkki tutkimusaineistojen tehokkaasta hyödyntämisestä kansainvälisessä yhteistyössä, Itä-Suomen yliopiston epidemiologian professori Tomi-Pekka Tuomainen toteaa.

Tulokset julkaistiin elokuussa Medicine and Science in Sports and Exercise -lehdessä ja niitä on esitelty myös useissa kansainvälisissä tutkimuskongresseissa.

Tutkimusta ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto sekä Itä-Suomen yliopiston kliininen tohtoriohjelma. ALSPAC-tutkimuksen keskeisiä rahoittajia ovat brittiläinen Medical Research Council (MRC), Wellcome-säätiö ja Bristolin yliopisto.

Lisätietoja:

Andrew Agbaje, MD, MPH, Cert. Clinical Research (Harvard), Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, andrew.agbaje (at) uef.fi, +358 46 896 5633

https://uefconnect.uef.fi/en/person/andrew.agbaje/

Tutkimusartikkeli:

Agbaje AO, Barker AR, Tuomainen TP. Cardiorespiratory Fitness, Fat Mass, and Cardiometabolic Health with Endothelial Function, Arterial Elasticity, and Stiffness. Med Sci Sports Exerc. 2021 Aug 12. doi: 10.1249/MSS.0000000000002757. Epub ahead of print. PMID: 34334718.

ALSPAC-tutkimuksen verkkosivut:

http://www.bristol.ac.uk/alspac/

Metabolisen syndrooman riskitekijöiden kertyminen lapsuudessa voi edistää valtimoiden jäykistymistä ja niiden joustavuuden vähenemistä, jotka ennakoivat valtimotaudin kehittymistä. Hyvä kestävyyskunto voi kuitenkin vähentää riskitekijöihin liittyviä haitallisia muutoksia 4-12 prosentin verran.
Metabolisten riskitekijöiden kertyminen lapsuudessa voi edistää valtimoiden jäykistymistä ja joustavuuden vähenemistä, mikä ennakoi valtimotaudin kehittymistä. Hyvä kestävyyskunto voi vähentää riskitekijöihin liittyviä haitallisia muutoksia 4-12% verran.