Vuosittain järjestettävät dekaanipäivät pureutui tohtorikoulutuksen ja opiskelijavalintojen kehittämiseen.
Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen alan dekaanipäivät järjestettiin Joensuussa 7.–8. helmikuuta. Dekaanien yhteiset tapaamiset tarjoavat foorumin, jossa voidaan tunnistaa mahdollisia yhteistyön tekemisen paikkoja, joilla voidaan vastata ajankohtaisiin yliopistoille asetettuihin odotuksiin, Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani Janne Pietarinen sanoo.
– Yhä lisääntyvä tohtoritutkintojen tarve on tunnistettu Suomessa valtakunnallisesti osana kansallista TKI-keskustelua. Paljon yhteistä keskustelua tarvitaan siitä, miten alojemme tohtoritutkinnot nähdään tulevaisuudessa sekä kansallisesti että osana kansainvälistä keskustelua esimerkiksi Euroopan unionin sisällä, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan dekaani Sari Rissanen kertoo.
Tohtorikoulutus ja opiskelijavalintojen kehittäminen sekä niihin liittyvä yhteistyö olivatkin vuoden 2023 kokoontumisen keskeisiä teemoja. Muun muassa yliopistojen yhteisistä alakohtaisista valintakokeista on Janne Pietarisen mukaan saatu hyviä kokemuksia.
– Tohtorikoulutuksen osalta olennaisia kysymyksiä ovat, mitä valmistuneen tohtorin pitää osata ja miten tohtorikoulutuksen lisäykset rahoitetaan, Rissanen toteaa.
Dekaanipäivien teemoiksi pyritään valitsemaan aiheita, jotka ovat valtakunnallisessa kehittämistyössä ajankohtaisia ja mahdollisesti muuttavat yliopistojärjestelmää. Dekaanipäivien aikana järjestettävissä pienryhmissä puolestaan voidaan keskittyä myös aiheisiin, jotka nousevat osanottajille tehdyssä ennakkokyselyssä esiin. Tämä vuonna pienryhmissä pohdittiin muun muassa opetusyhteistyön kehittämistä.
Valtakunnantason terveiset dekaanipäiville toivat valtakunnallisen opiskelijavalintojen kehittämishankkeen projektipäällikkö Tanja Juurus ja opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Atte Jääskeläinen. Jääskeläinen nosti esiin osaamisvajeen ja muistutti, että lähes 80 prosenttia vuoteen 2035 syntyvistä uusista työpaikoista edellyttää korkeakoulutusta.
Keskimäärin noin 40 prosentilla suomalaisista on korkeakoulututkinto, mutta määrä vaihtelee merkittävästi maakunnittain ja sukupuolten välillä. Osaamistason nousu onkin Jääskeläisen mukaan mahdollista saavuttaa vain, jos koulutustaso nousee voimakkaasti aliedustetuissa ryhmissä ja matalan koulutustason alueilla.
Janne Pietarisen ja Sari Rissasen mukaan kollegiaalinen tuki sekä dekaanien että hallinnon asiantuntijoiden kesken on äärimmäisen tärkeää, sillä kaikissa yliopistoissa on usein samat aihiot kehittämisen alla.
– Yhteisen keskustelun kautta on myös mahdollista löytää yhteistä strategista näkymää ihmistieteiden osalta valtakunnallisiin ja kansainvälisiin korkeakoulupolitiikkakeskusteluihin ja näin korostaa näiden alojen tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttavuutta.