Harri Kokkola aerosoli-pilvivuorovaikutusten professoriksi

Ilmastomallien avulla arvioidaan miten muuttuva ilmasto vaikuttaa meihin tulevaisuudessa 

Itä-Suomen yliopiston teknillisen fysiikan laitoksen uusi professori Harri Kokkola jakaa työaikansa puoliksi yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen kesken. Molemmat työpaikat sijaitsevat Kuopion kampuksella samassa rakennuksessa, joten työtehtävästä toiseen siirtyminen on sujuvaa.  

Yliopiston Aerosolifysiikan tutkimusryhmä on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kanssa. 

– Meillä on ollut hyvä yhteistyö jo tähän mennessä, mutta aion tiivistää sitä vielä lisää, Kokkola kertoo. 

– Mukaan voisi linkittää vielä paremmin myös muita yliopistomme tutkimusryhmiä ja yksiköitä. Koneoppimisen ja tekoälyn puolella olemme jo tehneet yhteistyötä Laskennallisen fysiikan ja inversio-ongelmien tutkimusryhmän kanssa. 

Kokkolan tutkimusalaa ovat aerosoli- pilvivuorovaikutukset globaalilla skaalalla, muuttuvassa ilmastossa. Entisen Kuopion yliopiston ympäristöfysiikan koulutusohjelmasta aikoinaan valmistuneen Kokkolan uraan mahtuvat monenlaiset vaiheet. 

– Ympäristöfysiikan koulutusohjelmaa veti aikoinaan etänä professori Markku Kulmala Helsingin yliopistosta. Tein pro gradu -työnkin etänä, Kokkola muistelee. 

– Valmistumisen jälkeen työskentelin hetken aikaa Pohjois-Savon ympäristökeskuksella maa-ainesnäytteiden parissa. Sitten siirryin Kuopion Työterveyslaitokselle tekemään melu-, tärinä- ja säteilymittauksia. 

Kokkola vaihtoi aerosolifysiikan työryhmään, väitteli vuonna 2003 ja työskenteli yliopistolla, kunnes siirtyi Ilmatieteen laitokselle. Gradusta lähtien hän on tehnyt pienhiukkasiin ja niiden prosesseihin liittyvää tutkimusta molemmissa paikoissa. 

– Vuodesta 2006 saakka olen toiminut ilmanlaatua kuvaavan SALSA-mallin pääkehittäjänä. SALSA on ilmastomalleja varten kehitetty pienhiukkasmalli, jolla voidaan arvioida pienhiukkasten vaikutusta ilmakehään saapuvaan auringon säteilyyn sekä ilmakehän pilviin, ja sitä kautta maapallon ilmastoon.
 

Ilmastonmuutoksen vauhti ei yllätä tutkijoita 

Vuosien mittaan tutkimuksen fokus on laajentunut luonnontieteelliseksi ilmastotutkimukseksi. Ilmakehätutkimus on kehittynyt valtavan nopeasti – alkuaikojen teknisenä haastavuutena ollut tietokoneiden vähäinen laskentakapasiteetti on parantunut huimasti supertietokoneteknologian kehittyessä. 

Kokkola muistelee, että hänen tutkimusuransa alussa tavoitteena oli tehdä ilmastomallit laskennallisesti kevyiksi. Nykyään datan määrä on valtava, joten tallennustilan riittävyys alkaa olla suurempi haaste kuin laskentanopeus. 

– Viime aikoina mukaan ovat tulleet tekoäly ja tietokoneoppiminen, mikä on tosi kiinnostavaa, ja vaatii itseltäkin paljon uuden oppimista. Kvanttitietokone tulee aiheuttamaan taas uuden hyppäyksen kehityksessä. Siihen siirtymään menee kuitenkin vielä aikaa, Kokkola sanoo. 

Kun ilmakehään liittyvät laskutoimitukset voidaan tehdä nopeammin, saadaan vielä tarkemmin laskettua mitä ilmakehässä tapahtuu.  

 – Ilmastomallit ovat ainoa menetelmä, jolla voidaan arvioida, miten ilmasto tulee vaikuttamaan meihin tulevaisuudessa. Näitä malleja tehdään laajasti yhteistyössä kansainvälisten tutkimusryhmien kassa, joten pääsemme aidosti tekemään työtä verkostoissa. Ilmastomallit ovat niin isoja, että niitä ei pysty yksi henkilö käyttämään kokonaisvaltaisesti. 

Ilmastonmuutoksen vauhti ei ole yllättänyt tutkijoita, koska se on ollut tiedossa jo pitkään. 

– Olen optimistinen sen suhteen, miten poliittiset tahot ja elinkeinoelämä ovat ottautuneet asiaan ja edistäneet vihreää teknologiaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei tarkoita sitä, että mennään historiassa taaksepäin, Kokkola muistuttaa. 

Lisätietoja:

Harri Kokkola, p. +358 504 330 312, harri.kokkola@uef.fi

Harri Kokkolan kuvat, kuva1 ja kuva2 

HARRI KOKKOLA 

Ma. professori, aerosoli-pilvivuorovaikutukset, 1.8.2023 alkaen, osa-aikainen (50%), Itä-Suomen yliopisto

Filosofian tohtori, Kuopion yliopisto, 2003 

Dosentti, ilmakehäfysiikka ja -kemia, Itä-Suomen yliopisto, 2010– 

Tärkeimmät tehtävät

Kansainvälisten HAMMOZ -mallikonsortion ja AeroCom -tutkimushankkeen tieteellisen ohjausryhmän (Scientific Steering Committee, SSC) jäsen