Hammashoitopelkoa voi ja kannattaa mitata. – Vaikka potilas ei oma-aloitteisesti kertoisi pelostaan, siitä kysyminen koetaan yleensä myönteiseksi. Se viestii, että pelko hyväksytään ja otetaan huomioon hoidossa, sanoo yliopisto-opettaja, hammaslääkäri Pirjo Kurki.
Itä-Suomen yliopistossa järjestettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa hammaslääketieteen ja psykologian opiskelijoille yhteinen opintojakso pelkäävän potilaan kohtaamisesta. Opiskelijoiden kiittelemä PELKO-kurssi valotti muun muassa pelon moninaisia ilmenemismuotoja, taustatekijöitä ja hoitoperiaatteita. Lisäksi opeteltiin tunnistamaan pelkäävän potilaan reaktioita ja toimintatapoja, käyttämään yleisimpiä pelon mittareita ja suunnittelemaan pelkäävän potilaan hoitoa.
– Tutkimusten mukaan noin 30 prosenttia suomalaisista pelkää hammashoitoa. 6–9 prosentilla pelko on niin voimakasta, että se täyttää fobian tunnusmerkit, Kurki kertoo.
Hän sai idean uuteen opintojaksoon väitöstutkimuksestaan, jonka aiheena on aikuisten hammashoitopelon psykologinen hoito erityisesti kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Hammaslääketieteen yksikössä työskentelevän Kurjen sekä psykologian professori Kirsi Honkalammen ja yliopistolehtori Maija Korhosen yhdessä suunnittelema ja toteuttama kurssi antaa opiskelijoille monitieteistä näkökulmaa aihepiiriin.
– Hammaslääketiede on melko toimenpidekeskeinen ala. Opinnoissa harjoitellaan kyllä potilaan kohtaamista, mutta palautteesta päätellen opiskelijat kaipaavat vielä enemmän keinoja pelon lievittämiseen ja myös moniammatillista vuoropuhelua.
Monelle uutta oli esimerkiksi se, miten monia eri asioita potilas voi pelätä, toimenpiteiden aiheuttamasta kivusta aina tukehtumisen tunteeseen ja siihen, ettei voi itse hallita tilannetta. – Joskus taustalla voi olla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ilmenee hammashoitotilanteessa.
– Jotkut ovat muita alttiimpia kehittämään pelkoja, eivätkä ne aina juonnu edes omista kokemuksista, vaan vaikkapa siitä, miten on kuullut toisten puhuvan hammaslääkärillä käymisestä.
Pelosta kysyminen rutiiniksi
Hammashoitopelon mittaamiseen voidaan käyttää kyselyjä, joilla selvitetään pelon voimakkuutta ja kohteita. Jo kyselyn täyttämisen ja siitä keskustelemisen on havaittu lievittävän pelkoa. – Pelko olisikin hyvä ottaa rutiininomaisesti puheeksi vastaanotolla, vaikka vain yhdellä kysymyksellä.
Validoitujen mittarien avulla hammaslääkäri voi myös tehdä fobiadiagnoosin, mutta selkeää hoitopolkua ei toistaiseksi ole. Omassa tutkimuksessaan Kurki tähtääkin juuri uusien hammashoitopelon hoitopolkujen ja käytäntöjen avaamiseen.
Hänen mukaansa jokainen hammaslääkäri voi kuitenkin soveltaa erilaisia menetelmiä pelon lievittämiseksi vastaanottotilanteessa. – Opiskelijoiden kanssa kävimme läpi esimerkiksi rentoutusmenetelmiä. Potilasta voi opastaa hengittämään syvään tai maadoittamaan itseään luettelemalla huoneessa näkyviä esineitä. Voidaan myös sopia, että pidetään taukoja tai potilas voi sovitulla merkillä keskeyttää toimenpiteen ja kontrolloida siten tilannetta.
Hiljattain on havaittu, että hammashoitopelkoa voi lievittää myös virtuaalirentoutuksella, luontokuvien ja -äänien avulla. Toki pelkäävän potilaan voi rentouttaa esilääkitykselläkin, mutta Kurjen mukaan terapeuttisten menetelmien etuna on, että ne auttavat potilasta muuttamaan omaa toimintaansa ja hallitsemaan pelkoaan myöhemminkin.
PELKO-opintojakson kehittämiseen saatiin yliopistolta oppimisympäristöjen kehittämisrahaa. Blended learning- mallilla toteutettuun kurssiin sisältyi sekä itsenäistä opiskelua verkossa että ryhmätyöskentelyä ja lähitapaamisia. Ryhmissä opiskelijat keskustelivat muun muassa omista pelkokokemuksistaan ja laativat hoitosuunnitelmia kuvitteellisille, hammashoitoa pelkääville potilaille. Potilastapauksiin ammennettiin aineksia Kurjen tekemistä pelkäävien potilaiden haastatteluista.
– Opiskelijoilta tuli aivan loistavia suunnitelmia. Niissä myös näkyi konkreettisesti, miten hammaslääketieteen ja psykologian näkökulmat täydentävät toisiaan, Kurki kertoo.
Yhteiset opetusprojektit tarjoavat hänen mukaansa myös opettajille antoisaa tieteidenvälistä keskustelua. – On hienoa, että yhteistyötä eri tieteenalojen välillä tuetaan, ja monitieteisessä yliopistossa mahdollisuudet ovatkin todella laajat.
Opintojakso hammashoitoa pelkäävän potilaan kohtaamisesta toteutetaan seuraavan kerran ensi syksynä ja sitä kehitetään edelleen opiskelijoiden antaman palautteen perusteella. – Moni oli sitä mieltä, että kurssin pitäisi olla hammaslääketieteen opiskelijoille pakollinen.
Lisää aiheesta:
Kuuntele Pirjo Kurjen podcast-haastattelu hammashoitopelon psykologisesta hoidosta: Akateeminen vartti: Juurihoitoa hammashoitopelolle
Kuva: Pirjo Kurjen mukaan hammaslääkärin on tärkeää huomioida ja hyväksyä, että pelkäävän potilaan hoitaminen vie keskivertoa enemmän aikaa. Kuvassa vasemmalla PELKO-kurssille osallistunut hammaslääketieteen opiskelija Juhana Majuri, joka tekee myös syventäviä opintojaan hammashoitopelosta.