Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Capoeiran harrastajia Eunapolisissa.

Capoeira on yhtä aikaa liikuntamuoto, rituaalinen kokemus, ilmaisukeino ja yhteiskunnallista kritiikkiä

  • Kielet ja kulttuurit

Filosofian lisensiaatti Inkeri Aulan kulttuuriantropologian ja kulttuurintutkimuksen aloihin kuuluva väitöskirja tarkastelee kulttuurin ylipaikallista välittymistä liikuntamuoto ja taiteenlaji capoeiran kautta. Tutkimus osoittaa, että capoeiran aina uusissa tilanteissa ja paikoissa tapahtuva maailmointi kytkee lajin harrastajat kolonialismin vastaiseen historiaan ja toisenlaiseen tietoon maailmasta. Afrobrasilialainen capoeira ei ole ainoastaan taistelulaji tai tanssi: rodassa eli capoeira-ringissä berimbau-soittimen johtama, yhteisesti tuotettu musiikki ja portugalinkielinen laulu rytmittävät kahden pelaajan kamppailua ja kehollista vuoropuhelua. 

Capoeiran afrobrasilialainen ”maailma” luodaan aina uudelleen uusissa paikoissa. Tämä ”maailmointi” kytkee capoeiran harjoittajat brasilialaisiin opettajiin ja ryhmiin sekä myyttisen menneisyyden paikkoihin ja tarinoihin.

Tutkimuksen osallistujat kuvailevat capoeira-harrastustaan muun muassa rituaalisena kokemuksena, vapautumisena, vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kritiikkinä, henkisenä harjoitteena sekä ilmaisuna, jossa esivanhemmat ovat läsnä. Aula esittää, että capoeiran kautta sekä brasilialaiset että eurooppalaiset harrastajat tutustuvat kolonialismin kritiikkiin ja toisin ymmärrettyyn historiaan omakohtaisen ruumiillisen kokemuksen kautta. Rakenteellisen rasismin vahvistuminen Brasiliassa äärioikeiston valtaannousun myötä ja toisaalta #BlackLivesMatter-liikkeen globaali kasvu tekevät tutkimusaiheesta erityisen ajankohtaisen.

Capoeira on kehittynyt Brasiliassa, mutta sillä on afrikkalaiset juuret. Tämä yhteisöllinen ilmaisumuoto hyödyntää monipuolisesti akrobaattisia ja maanläheisiä liikkeitä musiikin säestämänä. Nykyään sitä harrastetaan laajalti eri maissa. Aula keskittyi analyysissään erityisesti länsiafrikkalaista perintöä korostavan capoeira angolan harrastajien ja opettajien kokemuksiin Brasiliassa. Tutkimuksen ensisijainen menetelmä on antropologinen kenttätyö: osallistuva havainnointi, valokuvaus ja haastattelut. Tutkimusaineisto on muodostettu ensisijaisesti Koillis-Brasilian Salvadorissa, Bahiassa. Lisäksi vertailuaineistoa on eteläisen Brasilian alueen nykycapoeirasta ja capoeirasta Suomessa, erityisesti Joensuussa. 

Aula analysoi afrobrasilialaisuuden historiallista ja yhteiskunnallista rakentumista suhteessa capoeiran ylipaikallisuuteen ja capoeira angolan harjoittajien kokemuksiin. Capoeiraan kuuluva erityinen vuorovaikutuksen tapa yhdistää liikkeitä, laulua ja rytmejä. Yhdessä suullisen perinteen kanssa ne välittävät capoeiran ylisukupolvista ja ylipaikallista tietoa myös esikäsitteellisellä tasolla. Tämä ”maailmointi” tapahtuu globalisoituneen capoeiran uusissa ympäristöissä eri tasoisesti. Aulan väitöstutkimuksessa historiallinen ja yhteiskunnallinen analyysi yhdistyy aistitun ja rituaalisen kokemuksen tarkasteluun.

FL Inkeri Aulan kulttuuriantropologian ja kulttuurintutkimuksen aloihin kuuluva väitöskirja Angola kutsuu – afrobrasilialainen maailmointi capoeirassa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimivat akatemiatutkija Elina Hartikainen (Helsingin yliopisto) ja dosentti Petri Hoppu (Tampereen yliopisto), kustoksena professori Helmi Järviluoma-Mäkelä (Itä-Suomen yliopisto). 

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37795?encoding=UTF-8 

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöskirja verkossa