Askel teologian maisterista papiksi on monelle pitkän pohdinnan tulos ja enemmän kuin vain siirtymä opinnoista työelämään. Tuore tutkimusjulkaisu valottaa, millainen vaihe on siirtyminen opiskelijasta papiksi, ja millaisia kysymyksiä pappiskandidaatit uransa alkuvaiheessa kohtaavat.
Tutkimustulosten mukaan papin työtä harkitsevan teologian opiskelijan myönteiset kokemukset harjoittelusta ja ensimmäisestä työpaikasta seurakunnassa ovat tärkeitä pappeuteen suuntautumisessa ja siihen kasvussa. Pappiskandidaatteihin kohdistuvissa odotuksissa näkyy aiempaa vahvemmin armollisuus: tavallinen pappi on hyvä pappi. Työssään valtaosa papeista kokee vahvaa merkityksellisyyttä. Toisaalta pettymykset kirkon työelämässä saavat niin opiskelijoita kuin valmiita pappeja suuntautumaan muualle. Pettymykset liittyvät erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon johtajuuteen ja työn kuormittavuuteen.
Nämä tulokset käyvät ilmi Kati Tervo-Niemelän, Veli-Matti Salmisen ja Noora Palmin toimittamasta tutkimusjulkaisusta Opinnoista pappisuralle – Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset, joka julkaistiin tänään.
Tavallisuus on vahvuus
Tutkimus osoittaa teologian opiskelijoiden ammatillisen suuntautumisen muuttuvan usein opintojen aikana. Papin työhön vetää ennen kaikkea kokemus kutsumuksesta, riittävä yhdenmukaisuus kirkon opetuksen ja kannanottojen kanssa sekä myönteiset kokemukset seurakunnasta esimerkiksi harjoittelujen kautta.
Tulokset osoittavat, että pappiskandidaatteihin kohdistuvat esikuvallisuuden vaatimukset esimerkiksi pappien perhevalintoja tai muuta yksityiselämää koskien ovat vähentyneet. Piispojen odotuksissa pappiskandidaateille korostuu armollisuus ja pappien rekrytointitilanteissa inhimillisyys. Kirkon pappisvirkaa käsittelevissä dokumenteissa korostetaan, että tavallisuus ja kristittynä eläminen on riittävää. Myös papit itse korostavat tavallisuutta vahvuutenaan.
Kokemus työn merkityksellisyydestä vahvaa, työn kuormittavuus ja huono johtajuus ajavat muualle
Tutkimus osoittaa pappien kokemuksen työn merkityksellisyydestä olevan vahvaa. Vanhimmat papit kokivat vahvinta työn merkityksellisyyttä. Miehille työ oli vahvempi merkityksellisyyden lähde kuin naisille. Nuoret miehet voivat työssään paremmin kuin nuoret naiset ja heillä esiintyy vähemmän työuupumusta.
Erityisesti kirkon johtajuuteen ja työn kuormittavuuteen liittyvät haasteet ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat papin työstä pois siirtymiseen tai sen pohdintaan. Myös työyhteisöjen sisäiset ongelmat, epätasa-arvoinen kohtelu ja jopa työsyrjintä ajavat pois papin tehtävistä. Papin työstä pois siirtymisen taustalla onkin tutkimuksen mukaan ensi sijassa kokemus instituution ongelmista, harvemmin oma aktiivinen kiinnostus muihin tehtäviin.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kirkolta odotetaan aikaisempaa vahvempaa läsnäoloa teologian opiskelijoiden elämässä. Koska yhä harvempi on valmiiksi kiinnittynyt kirkon ja paikallisseurakunnan toimintaan, opintojen aikaiset kontaktit kirkkoon tulevat entistä merkityksellisemmiksi. Tutkimus haastaa pohtimaan, tulisiko kirkon virkaan opiskeleville luoda hengellisen tai teologisen ohjauksen rakenteita, jotka tukevat ammatillista ja hengellistä kehitystä kohti kirkon virkaa ja kasvua kirkon työssä.
Painettua kirjaa voi tilata Granon verkkokaupasta 1.2. alkaen.
Julkaisu on teologeja kouluttavien yliopistojen ja kirkkohallituksen yhteisen Maisterista papiksi -tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa teologian opintojen ja papiksi vihkimisen nivelvaiheesta. Tietoa voidaan käyttää yliopistojen teologian opintojen sekä kirkon tarjoaman täydennyskoulutuksen ja työhön perehdyttämisen kehittämiseen.
Opinnoista pappisuralle: Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset on luettavissa Kirkon julkaisut -palvelussa: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4369/viewmode=infoview.
Lisätietoja:
Kati Tervo-Niemelä, käytännöllisen teologian professori, Itä-Suomen yliopisto, puh. 358-50 325 3876, kati.tervo-niemela(at)uef.fi
Veli-Matti Salminen, tutkija, Kirkon tutkimus ja koulutus, 040 1424896, veli-matti.salminen(at)evl.fi
Noora Palmi, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, puh. 050-599 3707, noora.palmi(at)uef.fi
