Ajankohtainen luontopolitiikka -podcast: jakso 2. Vieraslajien hallinta Suomessa

Litterointimerkinnät 

Haastattelija: Haastattelija 

Vastaaja 1: Reima Leinonen 

Vastaaja 2: Ville Juntunen 

Vastaaja 3: Japo Jussila 

Sa-: Sana jää kesken 

(sana): Epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja 

(-): Sana, josta ei ole saatu selvää 

(--): Useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää 

, . ? : Kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa 

----------------------------------------------------------

[musiikkia] 

Haastattelija: Tervetuloa kuuntelemaan Ajankohtainen luontopolitiikka –podcastia, jossa aiheenamme ovat tänään vieraslajit ja niitten hallinta Suomessa.  

[musiikkia] 

Haastattelija: Luonnolle ja evoluutiolle on tyypillistä, että eliölajit siirtyvät tai leviävät uusille elinalueille esimerkiksi ympäristöolosuhteitten muuttuessa ja otollisten elinolosuhteitten perässä. Ihminen vaikuttaa tällä hetkellä voimakkaasti lajistossa tapahtuviin muutoksiin muokkaamalla ympäristöolosuhteita ja sitä kautta lajistoa eri alueilla. Lisäksi globalisaatio ja ihmisen tehokas liikkuvuus ovat lisänneet myös ihmisen mukanaan kuljettamien muitten lajien leviämistä uusille, niiden luontaisen levinneisyyden rajat ylittäville elinalueille. Toisinaan lajeja levitetään tarkoituksellisesti uusille alueille esimerkiksi maa- ja puutarhatalouden edistämiseksi tai riistataloutta varten. Toisinaan lajit leviävät ihmisen mukana tahattomasti salamatkustajina tai esimerkiksi tarhaolosuhteista karkaamalla. Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämän vieraslajit.fi-sivuston mukaan vieraslajiksi määritellään kasvi, eläin tai muu eliölaji, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella edesauttanut. Ja haitalliseksi vieraslajiksi vieraslaji, jonka on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluita. Tulokaslajiksi puolestaan määritellään eliölaji, joka leviää uudelle alueelle omin avuin. Kuitenkin lajit voivat levittäytyä uusille alueille myös omatoimisesti, mutta ihmisen myötävaikuttamana esimerkiksi ihmisen rakentamien kulkureittien kautta. Joten aina vieraslajin ja tulokaslaji välinen raja ei ole aivan selvä. Haitalliset vieraslajit on esimerkiksi EU:n vieraslajiasetuksessa tunnistettu merkittäväksi uhaksi luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille. Vieraslajien ja erityisesti haitalliseksi luokiteltujen vieraslajien leviämistä ja siihen liittyviä haittoja pyritään kontrolloimaan kansainvälisen tason asetuksilla ja kansallisen tason lainsäädännöllä. EU:n vieraslajiasetus pyrkii estämään haitalliseksi luokiteltujen vieraslajien tuonnin ja leviämisen EU:n alueella velvoittamalla jäsenmaitaan ennakoimaan, seuraamaan ja tutkimaan vieraslajeja ja niitten leviämistä alueillaan. Sekä laatimaan toimenpidesuunnitelman ja toteuttamaan hallintatoimenpiteitä ja menetelmiä haitallisten vieraslajien leviämisen estämiseksi. Suomen kansallinen laki vieraslajeista aiheutuvia riskienhallinnasta soveltaa kansallisesti näitä EU:n asettamia yleisiä tavoitteita ja velvoitteita ja määrittelee kansallisia keinoja näitten tavoitteitten ja velvoitteitten täyttämiseksi. 

[suhahdus] 

Vieraslajien hallinnasta Suomen olosuhteissa meille ovat täällä tänään kertomassa Kainuun ELY-keskuksen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen, Kainuun ja Ekokympin Vieraslajit veks -hankkeen projektipäällikkö Ville Juntunen sekä Itä-Suomen yliopiston vieraileva tutkija, rapuspesialisti Japo Jussila. Tervetuloa. 

Aloitetaan Reimasta. Reima, toimit tosiaan valtakunnallisena vieraslajikoordinaattorina Kainuun ELY:ssä. Miten ELY-keskus pyrkii vaikuttamaan vieraslajeihin ja niitten hallintaan? Millaisia keinoja teillä on käytössänne? 

Reima Leinonen: Mehän olemme siis lain mukaan se valvontaviranomainen. Elikkä valvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu tietysti se, että me valvomme sitä, että vieraslajilakia ja asetusta noudatetaan. Tällä hetkellä esimerkiksi EU:n listalla on 88 lajia ja meidän Suomen listalla taitaa olla 20–30 lajia. Ja miten sitten tää käytännössä tapahtuu, niin yleensähän se on niin, että meihin otetaan yhteyttä, kerrotaan, että jossakin on jotakin haitallista vieraslajia. Aika usein se on löytynyt se tieto sieltä vieraslajit.fi-portaalista. Toki mekin teemme sitä tiedotusta niin paljon kun vaan suinkin pystymme. Sit kun tämmönen asia tulee vireille, niin tää vireillepano tarkoittaa käytännössä sitä, et meillä on kaikille vieraslajeille toimintamalli, jonka mukaan me etenemme kohti sitä lainmukaista tilannetta. Mut pitää muistaa se, että totta kai ensimmäinen vastuu on aina maanomistajalla. Maanomistajan tulee omistamaltaan maalta pyrkiä torjumaan vieraslajeja. No sitten toisaalta taas siellä on myöskin laissa sanottu sekin, että ei saa mennä nyt ihan mistä sattuu keräämään niitä vieraslajeja, torjumaan. Pitää olla aina maanomistajan lupa. Tämmösiä reunaehtoja on olemassa. Mut se, että meillä ei ole mitään torjuntajoukkoja, se on ihan selvä. Ei meillä ole jokaisessa ELY-keskus joku torjuntakomppania, joka lähtee heti liikkeelle kun soitetaan, ei ole todellakaan. Vaan pyrimme sen muitten tehtävien ohessa hoitamaan ja yhteistyössä kaikkien muitten kanssa, elikkä yhdessä me teemme sen. Se on se minun slogani, kun mä alotin tässä 20 toukokuussa, niin se on se juttu, minkä mukaan edetään. Toki meillä on sitten omat konstimme käytössä sitten jos meille tulee ilmoitus, että jollakin alueella on paljon haitallista vieraslajia eikä siihen kukaan reagoi mitään näistä maanomistajista, niin tietysti meillä on lain suomat mahdollisuudet sitten laittaa kehotuskirjeitä ja sitten ryydittää näitä kehotuksia ja vaatimuksia uhkasakoilla ja muilla. Mut se ei ole se ensimmäinen vaihtoehto, ei missään tapauksessa. Sakkolappu ei ole se meidän työkalu vaan nimenomaan se, että yhdessä pyrimme torjumaan. 

Haastattelija: Tosiaan sekä EU että Suomi ovat laatineet nämä omat vieraslajiluettelonsa. Suomen kansallisessa vieraslajiluettelossa luetellaan kansallisesti haitalliseksi luokitellut vieraslajit, mutta ne ei kaikki ole kuitenkaan välttämättä samoja, mitä siinä EU:n vieraslajiluettelossa. Millaisilla kriteereillä vieraslajien haitallisuutta määritellään ja eroavatko nuo kriteerit jotenkin Suomen ja EU:n välillä? Ja jos, niin miten? 

Reima Leinonen: Ei hirveen paljoa varmaankaan, hyvin pitkälti samanlaiset ovat. Mutta tää koko prosessihan etenee sillä tavalla, että hyvin usein EU-listaus muuttuu paljon nopeammin kun tämä kansallinen lista. Ja se, että miksi joku asia ei ole EU-listalla, jos se on kansallisella listalla, ni se ei tarkoita mitään meidän kannaltamme. Koska jos se on kansallisella tai EU-listalla, niin sillä on molemmilla ihan sama teho. Elikkä silloin siihen reagoidaan niin kuin se on haitallinen vieraslaji, niin sen mukaan myöskin toimitaan. Sitten meillä tietysti kaikissa näissä, sekä kansallisen että EU-listan perusteella tehdään hallintasuunnitelmat. Ja ne löytyi myöskin sieltä vieraslajit.fi-portaalista. Hallintasuunnitelmissa keskitytään nimenomaan siihen, et miten lajikohtaisesti jotakin lajia torjutaan. Ja sitten siellä myöskin kerrotaan se, että koska meillä on hyvin paljon semmosia haitallisia vieraslajeja, joita ei enää voi ajatella niin, että pim, se on nyt poissa meiltä kokonaan täältä se vieraslaji, vaan että me pystymme leikkaamaan vain sen kärkeä. Esimerkiksi komealupiini, jättipalsami, jättiputket, niitten kärkeä vain voidaan leikata. Ja silloin keskitytään vain näihin niin sanottuihin ensisijaisiin kohteisiin, elikkä luonnonsuojelualueisiin, lähivirkistysalueisiin, niitten lähialueisiin ja rantaluontoon. Nyt viime aikoina on sitten kiinnitetty paljon huomiota myöskin näihin tienvarsiluonnon vieraslajeihin, koska niitähän on aikoinaan istutettu ihan sitä varten vain sinne tienvarteen, että tienvarren maa-ainekset eivät erodoituisi. Ja nyt sitten kun tämä vieraslajilaki ja -asetus on tullut voimaan ja yleensäkään koko vieraslajiasia on noussut pinnalle, niin nyt niitä pitäisi poistaa sieltä. Ja sehän ei taas sormia napsauttamalla sekään käy. Tämmöset tulee nyt ensimmäiseksi mieleen. 

Haastattelija: Entä miten se käytännössä valvotte ja arvioitte vieraslajien tai yksittäisten vieraslajiesiintymien haitallisuutta ja niiden tuottamia riskejä? 

Reima Leinonen: Tämä kaikki perustuu tuohon äsken mainitsemaani asiaan. Elikkä sen hallintasuunnitelman ilmaisemiin ensisijaisiin kohteisiin totta kai, ne ovat tärkeimpiä. Esimerkiksi tässä tienvarsikohteissa, siellä on nyt käyty läpi ensin karttasovellusten avulla se, että missä on uhanalaisia kasvilajeja. Meidän siis näitä alkuperäisiä uhanalaisia kasvilajeja ja missä ne kohtaantuvat sitten näitten vieraslajien kanssa. Ja missä ne kohtaantuu, niin sinne tietysti sitä kärkeä pyritään suuntaamaan. Tämä sama toimii kaikkialla muuallakin. Elikkä jos on kyse jostakin arvokkaasta luontokohteista, niin ne ovat sitten ensisijaisia, mitä pitää tehdä. 

Haastattelija: Vastasitkin jo vähän tähän seuraavaan, elikkä tämä kohteitten ensisijaisuus. Mitkä muut tekijät ja olosuhteet vaikuttaa yksittäisen vieraslajihavainnon tai esiintymän kohdalla toimenpiteitten aloittamisen kiireellisyyteen? 

Reima Leinonen: Siinä totta kai ykkönen on nimenomaan just tämä, että onko se näitä luonnonsuojelualueita tai onko se niitä lähellä, onko se virkistysalueita lähellä. Ja rantaluonto sen takia, että hyvin monet näistä haitallisista kasvilajeista varsinkin leviävät näissä vesistöjen mukana. Toki leviävät ravutkin, se on ihan selvä asia. Mutta siinä on kuitenkin olemassa tämä, että esimerkiksi merenrantaluonto ja sitten esim. Pohjanmaalla on muutama todella iso joki, ni siellä on ollu nyt useampana vuonna palkattu ihan harjottelijoita tekemään sitä, että ne kaikki ranta-asukkaat ymmärtäisivät, mitä heidän pitäisi siellä, varsinkin siellä yläjuoksulla tehdä, että sitä ei valuisi sinne alaspäin. Toki meillä on myöskin semmosia kasvilajeja, jotka eivät kellu nämä siemenet ja silloin ne painuvat pohjaan ja eivät sitten idä. Mutta pääsääntöisesti tämä juttu lähtee nimenomaan siitä, että miten arvokas alue on, millä niitä esiintyy tai sen lähialueilla on. 

Haastattelija: Sitten Ville Juntunen, olit projektipäällikkönä Kainuun jätehuollon kuntayhtymän kolmivuotisessa vieraslajien torjuntahankkeessa Vieraslajit veks, jossa te jaoitte tietoa ja edistitte haitallisten vieraslajien torjuntaa Kainuun alueella. Esittele vähän hanketta ja sen toimintaa, mitä te teitte ja miten toimitte? 

Ville Juntunen: Itellähän lähti harrastuksesta tämä homma, että mummolan pihalta vähän nuo lupiinit valtaantu ja sitten tuli työpaikkailmoitus, että haetaan Kainuuseen tämmöstä projektipäällikköä. Työhaastattelussa heti kävi ilmi, että aika vapaat kädet sai ja näitä ideoita sai heitellä ilmaan aika vapaasti. Niin lähin siitä liikenteeseen siitä näkyvyydestä ja siitä tiedotuksesta ehkä ite henkilökohtasesti. Että työhaastattelussa jo sitten tuumasivat, että hyvä ajatus tämmönen lupiini-busters-tyylinen logo ja pakettiauton kylkeen semmonen. Sitten se minun mielestä onnistu siinä tiedotuksessa aika hyvin, että sitä logoa ihmeteltiin ja se oli tavoitteenakin, että se näkyvyyden lisääminen. Ja tietysti talkootyötä ja Kainuun kaikki viisi kuntaa, jotka lähti mukaan, niin että minkälaiset käytännöt on vieraslajien torjunnassa, että ne vaihtelee aika paljon. Toisaalta pitäs saaha kaikissa kunnissa liikkeelle sitä hommaa jollain tavalla. Kolmessa vuodessa huomasin ainaki sen, että aika paljon tekemistä on edelleen siinä, että ylipäätänsä tietoisuus lisääntyy ihmisillä vieraslajeista. Sitte kuntien työntekijätkin ku on kuntalaisia, niin kaikilla ei välttämättä oo sitä tietoa ylipäänsä että näille pitäs jotaki tehäkkin. 

Haastattelija: Teittekö te niitä talkoita kuntien mailla vai sitten myös ihan yksityisihmisten mailla? Keitten kanssa te näitä toteutitte? 

Ville Juntunen: Kuntien mailla tehtiin. 

Haastattelija: Painottuko toimintanne erityisesti johonkin tiettyyn lajiin tai lajeihin? Ja jos, niin miksi juuri siihen tai näihin? 

Ville Juntunen: Neljä lajia oli, eli komealupiini, jättipalsami, jättiputki ja kurtturuusu. En ollu sitä projektisuunnitelmaa tekemässä, mutta ne on aika yleiset ympäri Suomea ollu nämä neljä lajia nimenomaan, että yleisiä ja sitten kurtturuusulla tuli se määräaika siinä torjunnassa umpeen, oliko se nyt 2022 vai 2021, niin se oli siinä aika ajankohtanen. Ja lupiinii on joka paikassa ja palsamii on myös taajama-alueella vähän joka paikassa ainaki. No lupiini on semmoinen näkyvä laji, että sen kaikki näkkee, mutta ihmiset ei välttämättä ymmärrä, miten haitallinen se on. Niin se on varsinki itellä se lemppari-inhokkilaji kyllä siinä. 

Haastattelija: Millaisten tahojen ja toimijoiden kanssa teitte tässä torjuntatyössä yhteistyötä ja millaista yhteistyötä? 

Ville Juntunen: Kunnista oli edustus ja kuntien kanssa keskusteltiin. Sitten projektin edetessä esimerkiksi 4H-yhdistyksen kanssa tuumailtiin, että nuoret vois kesätyönään torjua niitä vieraslajeja, tai 4H-yrittäjinä. Se ei ihan lähteny hirveen hyvin käyntiin, mutta kuitenki semmosta yritystä oli. Ja sitten tämä geokätköporukka, ite jästinä olin mukana talkoissa vetämässä, mutta sitten se oli yksi taho. No tietysti tämä Crowdsorsa-yritys oli, että joukkoistetaan vähän niinku vieraslajien Pokémon go -tyylisesti tämä vieraslajien torjunta, että käyttäjät saa sitten palkkion kartoituksista ja torjunnoista. Sen ainaki ite pidän ehkä toimivimpana. Että sitten ku kateltiin niitä tuloksia, videolta pysty kahtomaan näin, että vieraslajeja on torjuttu siellä ja täällä neljä kertaa kesässä, niin siinä on ainaki semmonen. Se on vähän nyt ympäri Suomea ens kesänäkin tulossa. Mitähän muita tahoja. No kyläyhistykset, Martat, innokkaimmat kylät ja muut sitten lähti sillä tavalla mukaan, että kävin hakemassa niitä säkkejä sieltä ja pitivät talkoot. Monenlaisissa tapahtumissa. Ja Ekokymppi oli tietysti siinä hyvä, että pääsin Ekokympin mukana kanssa esittelemään vieraslajeja Ekokympin tapahtumiin. 

Haastattelija: Entä mitä tavallinen kainuulainen maanomistaja voi käytännössä tehdä haitallisten vieraslajien leviämisen estämiseksi omilla maillaan? 

Ville Juntunen: No tuo varmaan, mitä Reima sano, että yhdessä me se tehdään. No ensinnä tietysti pitää tietää, mikä on vieraslaji ja miksi niitä torjutaan. Ja semmonen asenneilmapiirin muuttuminen, että niistä keskustellaan. Että paljon kun on puhelimessa puhunu ihmisten kanssa, niin on semmosia kaappivieraslajivihaajia ollu paljon, että esimerkiksi käypi jossain kylätien varrella lupiineja torjumassa, mutta ei uskalla isännälle kotona kertoa sitä ja myös puhelu oli nimetön. Pitkiä puheluita kävin ihmisten kanssa, jotka vaahtosi vieraslajeista pitkään, että kiitos kun kuuntelit ja näin. Eli se tietoisuus ensinnäkin että niistä puhutaan ja sitä tietoa jaetaan ja sitten siitä päästään siihen, että maanomistajat ite torjuu ja myös sitten naapuruston kesken voidaan sopia sitä torjuntaa. Että ei osoitella sormella enää, vaan sillä tavalla, että kaikki olis mukana siinä. Että jottai tarttis tehä, mutta ei tarvii oottaa, että joku muu tekkee sen. 

Haastattelija: Japo, sä olet rapututkija ja erikoistunut myös täplärapuun, joka on EU:n vieraslajiluettelossa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Mikä tekee täpläravusta niin haitallisen ja miksi ja miten se uhkaa Suomen luonnon monimuotoisuutta? 

Japo Jussila: Täpläravun haitallisuus toimii karkeasti ottaen kahdella tasolla. Täplärapu on erittäin haitallinen jokiravun vihollinen. Toinen karkea vaikutustaso on täpläravun vaikutus vesiekosysteemeissä. Ja nyt täplärapu on kohtalokas jokiravulle, koska se kantaa mukanaan erittäin tappavaa rapuruton muotoa, joka sitten muutamassa päivässä yleensä tappaa jokiravun, kun se on ensin infektoitunut. Jokirapu on tottunut tulemaan toimeen muutamien rapuruttotyyppien kanssa, mutta erityisesti tämä täpläravun mukanaan kantama rapurutto on jokiravulle kohtalokas. Tän lisäks täplärapu on erittäin aggressiivinen ja ilman tätä hirvittävää biologista asettakin syrjäyttää jokiravun. Täplärapukoiraat parittelee jokirapunaaraitten kanssa ja se johtaa siihen, että jokiravun lisääntyminen vaikeutuu ja jätä kauttakin täplärapu sitten vaikeuttaa jokiravun asemaa. Elikkä tälle jokirapu-täplärapu-vaikutussuhteelle, sen vaikutussuhteen vuoksi täplärapu on erittäin paha. Tän lisäks täpläravun vaikutus vesiekosysteemissä ulottuu laajemmalle ja syvemmälle kuin mitä jokiravun vaikutus on ulottunut siinä vaiheessa, kun jokiravut asutti suomalaisia vesiä joka puolella. Tällä vesiekosysteemivaikutuksella on mitä todennäköisimmin aika dramaattiset ja monipuoliset vaikutukset erityisesti pitkällä aikavälillä. Koska vesiekosysteemi, niin kun ekosysteemit yleensäkin, on hienovarainen ja monitahoinen verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienetkin muutokset voi olla dramaattisia. 

Haastattelija: Ja tässä voisin vielä täydentää, tosiaan jokirapuhan on EU:n luontodirektiivissä Suomen erityisvastuulaji, jos nyt oikein muistan, eikö vain? Elikkä sen säilyttäminen ja ylläpitäminen on Suomen vastuulla. Entä miksi täplärapu sitten selviää ja leviää Suomen olosuhteissa niin hyvin? 

Japo Jussila: Täpläravun selviäminen suomalaisissa ja yleisestikin ottaen Pohjolan olosuhteissa on sitkeässä istuva harhaluulo, joka perustuu tähän täpläravun Suomeen kotiuttamisen taustalla oleva rapupolitiikkaan. Täplärapu valittiin aikanaan korvaamaan rapuruton runtelemia jokirapukantoja sen takia, että oletettiin täpläravun soveltuvan suomalaisiin ja Pohjolan vesiin hyvin. Se eli Pohjois-Amerikassa ympäristöltään samankaltaisilla alueilla kuin mitä Suomessa ja Pohjolassa oli tarjolla. Toinen seikka, joka puolti täpläravun kotiuttamista Pohjolan vesiin oli se, että täpläravun oletettiin kestävän rapuruttoa erittäin hyvin, koska sekä rapurutto että täplärapu alkuperäisesti ovat samoilta alueilta. Mut nyt sitten sekä Ruotsissa että Suomessa 10–20 vuoteen sen jälkeen, kun täplärapu on kotiutettu näihin Pohjolan vesiin, on havaittu, että täplärapukannat ei tuota samalla tavalla kuin mitä oletettiin. Siitä on tehty tutkimuksia ja näissä tutkimuksissa on selvinny, että täplärapu ei näissä Pohjolan hiukan erilaisissa vesiympäristöissä kestä kantamaansa rapuruttoa samalla tavalla kuin se kestää sitä alkuperäisillä levinneisyysalueillaan. Täplärapu on ympäristöstressin ja tautipaineen vuoksi tuottanut pitkällä aikavälillä erittäin huonosti näissä suomalaisissa vesissä nyt erityisesti. Tällä hetkellä Luken tekemien tutkimusten mukaan täplärapu on pystynyt korvaamaan ainoastaan sen kotiuttamisen jälkeisen jokirapukannan romahtamisen. Joka tarkoittaa sitä, että täplärapu käytännössä on ilmeisesti turhaan tuotu tänne Pohjolaan pelastamaan raputaloutta. Se ei ole sitä tehnyt, vaan todennäköisesti oltais selvitty tästä jokirapukannan romahtamisesta odottamalla rauhassa hiukan aikaa ja jokirapu olis sen jälkeen palautunut. 

Haastattelija: Miten tätä rapua ja sen leviämistä Suomessa pyritään hallitsemaan ja onko tässä mielestäsi onnistuttu? 

Japo Jussila: Täs on nyt taas tämmöstä poliittista historiaa taustalla. Et siinä vaiheessa, kun täplärapu kotiutettiin suomalaisiin vesiin, sen puolesta rummutettiin voimakkaasti. Sen kerrottiin tuovan menestystä maaseudulle. Kesät on parempia, talvet on leudompia, ihmiset ovat onnellisempia ja suomalainen kansantalous pelastuu täpläravun ansiosta. Tätä mainetta pyrittiin pitämään yllä senkin jälkeen kun havaittiin, että täplärapu ei menesty suomalaisissa vesistöissä niin hyvin kuin oletettiin. Ja tää on nyt johtanut siihen, että sen lisäks että on ollu virallisia täpläravun kotiutusohjelmia, niin täplärapua on myös levitetty luvattomasti uusille vesialueille. Tähän perustuen täpläravun levittämisen estäminen on erittäin hankalaa. On tehty töitä viimeisen reilun vuosikymmenen ajan sen eteen, että edes jollain tavalla valistuksen avulla oltais saatu ihmisiä ymmärtämään, että täplärapua ei kannata levittää enää uusille alueille. Ja nyt sitte kelkka on tietysti kääntyny EU:n laatimien vieraslajisäännösten vuoksi ja täpläravun leviämistä pyritään nyt estämään lähinnä valistuksen avulla. 

Haastattelija: Onko siinä mielestäsi onnistuttu? 

Japo Jussila: No jonkinlaista valoa tunnelin päässä on, mut tosin tää valo on kyllä siinä mielessä pikkuisen myöhässä ruvennu loistamaan, et täplärapu on käytännössä jo nyt levitetty suurimpaan osaan niistä vesialueista, joilla voi sen lyhyellä aikavälillä olettaa edes jollain tavalla menestyvän. Täpläravun poistaminen näistä vesistä on täysin mahdotonta lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Jotenka mä sanoisin, että me ollaan epäonnistuttu pahasti siinä täpläravun leviämisen rajoittamisessa Suomessa. 

Haastattelija: No mikä tavallisen vesistöjen käyttäjän rooli ja velvollisuus täpläravun leviämisen hallinnassa on? 

Japo Jussila: Täplärapu on haitallinen vieraslaji, että sitähän ei saa levittää eikä sitä saa viljellä suomalaisissa vesistöissä näitten vieraslajisäännösten mukaisesti. Vesialueen omistajiin tässä ja itse asiassa kaikkien vesialueilla liikkujien on syytä tuntea vastuunsa. Täplärapua ei saa levittää vesistöjen sisällä uusille alueille eikä erityisesti viedä sitä uusiin vesiin. Täs on nyt sitten ruvettava miettimään ja ymmärtämään tätä ekosysteemin rakennetta ja vesiekosysteemejä Suomessa. Alkuperäiset suomalaiset vesiekosysteemit ovat selkeästi arvokkaampia ja todennäköisesti tulevat pitkällä aikavälillä paremmin toimeen esimerkiks ilmastonmuutoksen kanssa kuin vieraslajit, joita tänne tuodaan. 

Haastattelija: Entä miten yksittäisten vesistöjen käyttäjien levittämistoimintaa, miten sitä kontrolloidaan tai miten sitä pitäisi mielestäsi kontrolloida? 

Japo Jussila: Sitä pyritään valvomaan hyvin hajanaisesti. Jokainen varmaan joka on tutkinu Suomen karttaa tai liikkunu noilla vesillä, ni ymmärtää, että pikkusen vaikee on saada henkilöitä tai toimijoita kiinni, jotka haluaa levittää noille vesille minkäänlaista vieraslajia tai yleisesti ottaen edes kalastaa luvatta. Tässä tärkeimmässä asemassa on selkeästi valistus ja pyrkimys saada ihmiset ymmärtämään tämä luonnon ekosysteemien mekanismi ja se, että kuinka niihin puuttuminen on selkeästi järkevämpi liike kuin niitten manipulointiyritykset, jotka yleensä johtaa katastrofeihin. 

Haastattelija: Näihin viimeisiin mielelläni ottaisin vastauksen teiltä kaikilta. Mitkä ovat mielestänne keskeisimmät haasteet haitallisten vieraslajien leviämisen torjunnassa tällä hetkellä täällä Suomessa omien kokemustenne ja näkemystenne perusteella? 

Reima Leinonen: Varmaan haasteita on aika paljon. Nyt tuossa tuli kaikkien puheissa niitä haasteita. Yksi varmasti kaikista voimakkain haaste on se, että saataisiin ihmiset oikeasti puhaltamaan siihen samaan hiileen eikä riitelemään siitä, onko naapuri tehnyt jotakin ja mitä minä olen tehnyt, mitä naapuri ei ole tehnyt. Toki niissäkin on hyvä juju olemassa. Elikkä jos naapurin tontilla ei tehdä mitään ja oma tontti puhdistetaan, ni muutaman vuoden päästä sieltä naapurin tontilta se on siirtyny taas sinne omalle tontille ja niin edelleen. Eli kyllähän tässä on jujuakin. Mutta se, että me pystyisimme yhdistämään kaikki voimamme näitä kohtaan eikä siihen joutavanpäiväseen jukkimiseen käytettäs aikaa ja resursseja, niin silloin saatas huomattavasti enemmän aikaseksi. Toki rahalla on tässäkin valtava merkitys. Tällä hetkellä nää hankehaut, mitä me rahoitettiin kahtena vuonna, ne loppuikin yhtäkkiä ku seinään ja kenttä on kyllä eri mieltä. Eli kenttäpuolella odotetaan siitä, että sais näitäkin pieniäkin avustuksia aikaseksi, niin niillä nostettais ihan eri tasolle koko tämä meidän kansallinen torjuntasysteemi. No totta kai sitten myöskin viranomaisissa, siellä on hyvin paljon. Esim. ELY-keskuksissa jokaisessa on kyllä yhdyshenkilö, mutta ei oo kokotyöaikanen, vaan on vaan osan työajastaan siihen tekemässä. Eli resurssien lisääminen on myöskin erittäin tärkeää, jos me aiotaan tästä selvitä. Ilmastolle me emme voi välttämättä niin paljoa tehdä. Ja sitten lisäks se, et mitä on tänne jo tuotu, niittenkin hävittäminen on todella työlästä. Minä oon aina sanonu, että tämä on ihan kun laihdutus tämä juttu. Et kilot on helppo ottaa, mut otappa ne pois. Ja sama on vieraslajeissa. Niitä on erittäin helppo levittää ja ne on todella hyviä leviämään ja ne on sitkeitä myöskin. Joku lupiinin siemenet voi olla kymmeniä vuosia itämiskelpoisina siellä siemenpankissa. Tai jättiputket, yhdestä yksilöstä voi tulla 80 000 siementä, eli kyllä tehoja löytyy. Mutta jos me kaikki pystymme tekemään tätä samalla tavalla ja riitelemättä, niin me saadaan paljon parempi tulos aikaiseksi. 

Haastattelija: Entä Ville? Mainitsitkin tämmösen piilovihan vieraslajeja kohtaan, niin että ihmiset kyllä tiedostavat, että vieraslajeja pitäisi torjua ja haluaisivat torjua, mutta sitten että ei välttämättä julkisesti uskalleta eikä tehdä yhteistyötä. Onko muita semmoisia keskeisiä haasteita ollut siellä Kainuussa? 

Ville Juntunen: Vähän niinku Reima just sano, että yhessä kaikki samassa veneessä, että se vieraslajiongelma ymmärrettäs. Että ei ruveta kommenttikentässä puimaan ja tekemään jotenkin vaikka poliittista tai muuta. Tai että vieraslajien torjunta olis viherpiipertämistä tai muuta sillä tavalla, että kohderyhmänä siinä tiedottamisessa ja kaikessa olis tietysti kaikki. Että tämä ei oo että mitä vaikutuksia sillä on johonki vaikka kalastajille, joku taimenjoki männöö pilalle, kun jättipalsami tuhoaa nämä kutusoraikot ja sillä tavalla, että monelta kantilta katotaan sitä asiaa. Että siitä ei tuu semmoinen pienen piirin juttu, että taistellaan tuulimyllyjä vastaan pikkuporukoissa, vaan sitä ymmärrystä tulis riippumatta. Että kaikilla ei tietenkään tarvi olla mukana, että ainahan on ihmisiä, jotka ei lähe mukaan mihinkää hyvän tekemiseen tai pahan tekemiseenkään, mutta mahollisimman se keskustelu ehkä just ja se yhteen puhaltaminen. 

Haastattelija: Entäpä täplärapujen kohdalla, mikä ovat mielestäsi keskeisimmät haasteet? 

Japo Jussila: Keskeisintä on mun mielestä se, että pitää saada valistava viesti porukalle, jotka on vähänkään kiinnostunu vesiekosysteemeistä. Asiallista tietoa, oikeata tietoa ja rauhallista keskustelua. Että mä oon kyllä havainnu sen, et noissa vesialueomistajatapaamisissa, niin nää keskustelut ja asioiden selvittäminen ja taustojen juurta jaksain läpikäyminen auttaa ymmärtämään sen, että mistä on itse asiassa kysymys. Yksi merkittävä asioitten hoitoa vaikeuttava tekijä on se, että luonnon aikaperspektiivi on erittäin pitkä. Ja meillä ihmisillä on semmoinen käsitys, että me pystytään nopean aikavälin sähläämisellä saamaan jotain aikaiseksi. Tämän ymmärtäminen, että nopeasti luonnon mekanismeja ei voi muokata ilman, että aiheuttaa aivan pöyristyttäviä tuhoja siellä. Tän ymmärtäminen on erittäin tärkeetä.  

Haastattelija: No entäpä sitten tämän torjunnan kehittäminen, miten kehittäisitte vieraslajien hallintaa ja haitallisten vieraslajien torjuntaa? Mainitkaa muutama mielestänne keskeinen kriittinen tekijä omiin asiantuntijakonteksteihinne liittyen. 

Reima Leinonen: Tässä on hyvin paljon keskusteltu tästä. Nyt alotti vasta vieraslajiasioiden uusi neuvottelukunta ja siinä muun muassa on 30 eri tahoo mukana. Tää on se juttu, jota mä oon koko ajan rummuttanut 20 toukokuusta asti. Että mitä enemmän me pystytään saamaan tahoja siihen mukaan, mitä avoimemmin me pystymme viestimään ja tiedottamaan tästä asiasta et tää on meidän yhteinen juttu ja mitä itse kukin voi pienelläkin panoksella saada aikaseksi, niin se on se juttu, jolla päästään eteenpäin. Toki meillä pitäisi olla, jos minä saisin päättää, niin jokaisessa ELY-keskuksessa olisi vähintään yksi henkilö ihan sillä töin, että se hoitelis tätä hommaa. Ja myöskin ei olisi ollenkaan huono asia, että meillä olisi tämmösiä tuhoajapartioita, jotka sitten tekis tätä torjuntatyötä. Siinähän tietysti tulee vastaan myöskin se, että meillähän on paljon niin sanottuja viheryrittäjiä. Ja niitten keskuudessa on virinny nyt viime aikoina semmonen ahaa-elämys, että hetkinen, tuossahan onkin aika hyvä duuni ja sitä muuten piisaa. Elikkä meillä on tullut nyt hyvin monen viheryrittäjän repertuaariin myöskin vieraslajien torjunta. No tämä kaikki pitää tietysti saada myöskin kansalaisten tietoon. Elikkä se, että meillä on olemassa jo sellaisia torjujajoukkoja, jotka voivat sitä tehdä. Sehän ei ole mikään helppo rasti, sen tietää kaikki, jotka sitä on tehny. Että ajoitus on erittäin tärkeä. Ja sitte ku sitä massaa on paljon, teitten varsia on satoja kilometrejä, mitä pitäis tehdä, niin eihän sitä samana päivänä kaikista kohteista voida tietenkään tehdä. Mutta kun me alotetaan jostakin päästä ja aloitetaan se sen suositeltavasta järjestyksestä, elikkä aloitetaan niistä arvokkaimmista alueista ja edetään sitten eteenpäin siitä, niin pikkuhiljaa me pääsemme tähän niskan päälle. Ja totta kai teknologia on myös yksi, joka tulee avustamaan meitä todella paljon. Nyt tämän muutaman vuoden aikana on jo tullut semmosia koneita monelle kunnalle käyttöön, joilla ne pystyvät hyvinkin kaukaa semmosilla kurottajilla leikkelemään näitä juttuja. Sitten käytetään kuumaa vettä. Uusia tekniikoita, peittomateriaaleja ja kurtturuusulle esimerkiks tämmöinen purppuranahakas, itiömassa, jota pannaan sinne leikattuihin pintoihin ja niin edelleen. Kaikkea tällasta tehdään koko ajan. Elikkä tämä kaikki kehittäminen näissä tekniikoissa tuo meille varmasti paljon vahvemmat mahdollisuudet selvitä tästä. 

Haastattelija: Entäs siellä Kainuussa kuntien tasolla, miten kehittäisit? 

Ville Juntunen: Aika tyhjentävästi tuli Reimalta jälleen. Mutta ite tuota joukkoistamista, eli jokainen sovelluksen käyttäjä palkitaan ja näin, niin se ainakin nyt vaikutti ensimmäisen kesän perusteella toimivalta win-win-win-tilanteelta, että sitä täytyy jatkaa ainakin. Ja jättiputken tuhoamispartiot Kainuussa esimerkiksi, niin siellä niitä esiintymiä ei oo niin paljon, että se edellinen, tämä Ystävyyden puiston projekti, kuhmolainen aikoinaan teki aika hyvää työtä ja ne on kartoitettu hyvin ja meijän projektilla kartotettiin niitä lisää. Että sitä täytyy ehottomasti jatkaa. Ja sillä tavalla tällä lupiini busters -mentaliteetilla, että soitetaan, oli yksityinen tai julkinen maa, ni joka havainto otetaan ylös ja käyvään torjunnassa. Varsinki ite siihen jättiputkeen Kainuussa kiinnittäisin huomiota edelleen, että sitä ei päästetä taas ryöstäytymään. Jos pari vuotta jääpi torjumatta, niin se on se tilanne taas ihan mahoton sen jälkeen. 

Haastattelija: Eli jatkuva ja systemaattinen torjunta. 

Ville Juntunen: Ehottomasti. 

Haastattelija: Entäpä täpläravun kohdalla? 

Japo Jussila: No mä nyt toistan tässä taas itteeni, että mä kyllä uskon siihen valistukseen ja tietoisuuden lisäämiseen. Ja mä erityisesti olisin kiinnostunu ja haluaisin, että tätä tietoa kerrottaisiin lapsille ja nuorille, jotka pystyy omaksumaan asioita monipuolisesti ja perustellusti. Ja tätä kautta sitten pystyvät vaikuttamaan koko yhteiskuntaan. Että tässä mun nähdäkseni on ihan selkeästi tämmönen alhaalta ylöspäin trendi olemassa. Että kun lapset on tiukkana kotona, niin vanhemmatkin joutuu taipumaan. 

Haastattelija: Suurkiitokset teille.  

[suhahdus] 

Hyvä kuulija. Kuuntelemasi jakso kuuluu siis Ajankohtainen luontopolitiikka –podcastiin. Tämä podcast on myös osa Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen keskuksen Ajankohtainen luontopolitiikka -kurssin kurssimateriaalia. Mikäli kiinnostuit podcastin sisällöstä, tiedoksesi, että tämä yhden opintopisteen kurssi on kaikille avoin Avoimen yliopiston kautta. Lisäksi voit tutkinto-opiskelijana opiskella laajemmin ympäristöpolitiikkaa pää- tai sivuaineena Itä-Suomen yliopiston historian ja maantieteitten laitoksella. 

[musiikkia]