Aikuisopettajan opinnoista uutta näkökulmaa sosiaalityöhön

–  Olen Tea Salo, ja kotoisin Kouvolasta, mistä käsin olen opiskellut Itä-Suomen yliopistossa. Valmistuin viime marraskuussa yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenani sosiaalityö. Maisteriopintoni etenivät varsin nopeasti, sillä aloitin ne syksyllä 2024 ja valmistuin siis noin vuodessa. Työskentelen terveyssosiaalityöntekijänä Kymenlaakson hyvinvointialueella, Kymenlaakson psykiatrisessa sairaalassa aikuispsykiatrialla. Vastuullani on geropsykiatrinen osasto sekä vaativan kuntoutuksen osasto. Sijaistan kollegojani tarvittaessa aikuispsykiatrian akuuttiosastoilla.

–  Viime keväänä sain opiskelusähköpostiini tiedon Itä-Suomen yliopiston aikuispedagogiikan opinnoista. Ajatus jäi heti mieleeni, ja pohdittuani asiaa hetken, päätin hakea mukaan. Kävin valintakokeissa kesäkuussa ja ilokseni tulin valituksi aikuisopettajan pedagogisiin opintoihin sivuaineopiskelijaksi. Tällä hetkellä jatkan opintoja alumnina vielä tämän kevään ajan.

Miten kiinnostuit aikuisopettajan opinnoista?

–  Varsinaista yhtä selkeää käännekohtaa ei ehkä ollut, ellei sellaiseksi lasketa sitä hetkeä, kun sain sähköpostiini tiedon aikuispedagogiikan opinnoista. En ollut aiemmin edes tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta, mutta viesti herätti heti kiinnostukseni ja jäin pohtimaan asiaa. Melko nopeasti ajatus alkoi tuntua oikealta ja päätin hakea opintoihin. Taustani vaikutti varmasti tähän kiinnostukseen. Olen aiemmin työskennellyt opetuksen parissa musiikin alalla ja opettanut lapsia, nuoria ja aikuisia musiikkiopistoissa, kansalaisopistoissa sekä yksityisesti. Ehkä juuri siksi olen ajatellut, että minussa asuu edelleen jonkinlainen opettaja. Sosiaalityön rinnalla on ollut tunne siitä, että tätä puolta itsessäni voisi vielä kehittää.

–  Toinen tärkeä hetki liittyy aikaan, jolloin opiskelin sosionomiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Muistan edelleen joidenkin opettajien luentoja, jotka tekivät suuren vaikutuksen. He olivat aidosti innostuneita sosiaalialasta ja heidän opetuksensa oli inspiroivaa. Jo silloin ajattelin, että minäkin voisin ehkä joskus opettaa ammattikorkeakoulussa. Näiden opintojen myötä kuljen nyt tätä haavetta kohti.

Miksi valitsit alun perin UEFin ja sosiaalityön?

–  Itä-Suomen yliopistoon minut johdatti alun perin Kymenlaakson kesäyliopisto. Suoritin siellä sosiaalityön perusopinnot, ja niiden kautta tutustuin Itä-Suomen yliopiston opintoihin ja opiskelumahdollisuuksiin. Siitä lähtien opintopolkuni on kulkenut Itä-Suomen yliopiston kautta eteenpäin.

–  Vaihdoin alaa aikuisiällä. Olin aiemmin työskennellyt musiikinopettajana ja sen jälkeen kaupan alalla, mutta työ alkoi tuntua siltä, ettei se enää tarjonnut uutta suuntaa. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tämän vuoksi hakeuduin vuonna 2018 tammikuussa opiskelemaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun ja suoritin siellä sosionomi (AMK) -tutkinnon vuonna 2020.

–  Sosionomiopintojen ja työelämäkokemuksen myötä kiinnostus sosiaalityötä kohtaan alkoi vahvistua. Työskennellessäni sosiaalityöntekijän työparina ja nähdessäni läheltä esimerkiksi lastensuojelun sijaishuollon työtä, ajatus sosiaalityöntekijän ammatista alkoi tuntua omalta. Tavoitteeksi alkoi pikkuhiljaa kirkastua sosiaalityöntekijäksi kouluttautuminen.

Mitä muita koulutusvaihtoehtoja harkitsit ja miten teit lopullisen päätöksen?

–  Jossain vaiheessa pohdin myös psykologian opintoja. Kiinnostuin laajemmin ihmisen käyttäytymisestä ja mietin jopa hakevani opiskelemaan psykologiaa. Tein myös sosiaalitieteiden perusopinnot, jotka olivat hyvin kiinnostavia. Samaan aikaan sosiaalityön perus- ja aineopinnot etenivät kuitenkin hyvin, ja huomasin olevani yhä varmempi siitä, että juuri sosiaalityö on minulle oikea suunta. Kun opinnot alkoivat olla pitkällä, päätös tuntui lopulta varsin selvältä. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan enää loppuvaiheessa ollut.

Muistatko vielä, miltä tuntui saada opiskelupaikka?

–  Opiskelupaikan saaminen jännitti todella paljon. Olin hakenut edellisenä keväänä valintakokeen kautta, mutta ensimmäinen yritys ei onnistunut, enkä päässyt edes toiseen vaiheeseen. Sen jälkeen ajattelin, etten enää hae tätä kautta, vaan kuljen joko avoimen väylän kautta tai haen suoraan maisteriopintoihin. Aineopinnot eivät vielä silloin olleet valmiina, joten en ollut vielä hakukelpoinen maisterihaussa.

–  Seuraavana vuonna koitti uusi yritys ja panostin vuoden aikana opintoihin niin hyvin kuin pystyin. Muistan hyvin hetken, kun tulokset tulivat. Se oli kesäkuun loppua vuonna 2024. Sain ensin tiedon, että minut oli hyväksytty Lapin yliopistoon, joka oli listattu toiseksi hakukohteissani. Aika pian selvisi, että olin päässyt myös Itä-Suomen yliopistoon suoraan sosiaalityön maisteriopintoihin, jonne siis ensisijaisesti hain. Muistan tunteneeni valtavan helpotuksen ja ilon. Taustalla oli myös, että sosiaalityöntekijöiden sijaiskelpoisuuksia oltiin kiristämässä, ja työskentelin tuolloin jo itse sijaisena. Siksi opiskelupaikan saaminen tuntui erityisen merkitykselliseltä.

Mitkä sivuaineet valitsit ja miksi päädyit juuri niihin?

–  Suoritin avoimen yliopiston kautta useita opintokokonaisuuksia, jotka täydensivät sosiaalityön opintojani. Näihin kuuluivat sosiaalitieteiden perusopinnot, sosiaali- ja terveyshallintotieteiden perusopinnot sekä lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin perusopinnot. Kaikista näistä opinnoista oli paljon hyötyä, ja ne laajensivat ymmärrystäni sosiaalialasta eri näkökulmista.

–  Viimeisimpänä sivuaineena aloitin aikuisopettajan pedagogiset opinnot. Koska tulin opiskelemaan suoraan maisteriopintoihin, sivuaineopinnot olivat minulle vapaaehtoisia, ja sain valita ne oman kiinnostukseni mukaan. Aikuispedagogiikka tuntui luontevalta valinnalta myös oman taustani vuoksi. Olen aiemmin toiminut opettajana musiikin parissa, ja jollain tavalla ajattelen, että opettajuus on edelleen osa minua sosiaalityön rinnalla.

–  Aikuisopettajan pedagogiset opinnot tukevat myös ajatustani siitä, että voisin tulevaisuudessa toimia esimerkiksi ammattikorkeakoulussa vierailevana luennoitsijana sosiaalialan opiskelijoille. Omassa työssäni kohtaan paljon harjoittelijoita ja toimin heidän ohjaajanaan, joten pedagogisista opinnoista on ollut hyötyä jo nyt. Lisäksi ne tukevat omaa substanssiosaamistani erityisesti terveyssosiaalityön, sosiaalityön prosessien sekä mielenterveys- ja päihdetyön näkökulmista.

Mitä vinkkejä antaisit sivuaineiden valintaan muille?

–  Kannustaisin valitsemaan sivuaineita ennen kaikkea oman kiinnostuksen mukaan. On hyvä kuunnella sitä, mikä tuntuu itselle merkitykselliseltä ja mikä herättää motivaatiota opiskella lisää. Samalla kannattaa pohtia myös sitä, millaista hyötyä sivuaineista voi olla tulevalla uralla. Itselleni esimerkiksi pedagogiset opinnot ovat tuntuneet hyvin luontevalta valinnalta, ja koen, että pedagoginen pätevyys voi olla työelämässä suuri vahvuus. Siksi ajattelen, että sivuainevalinnoissa on hyvä yhdistää oma kiinnostus ja tulevaisuuden mahdollisuudet.

Mikä on ollut antoisinta pääaineesi sosiaalityön opinnoissa?

–  Ehdottomasti antoisinta pääaineopinnoissani on ollut oman ammatillisen ajattelun syventyminen ja sosiaalityöntekijän identiteetin vahvistuminen. Yliopisto-opintojen myötä tuntuu, että oma osaaminen ja ymmärrys sosiaalityöstä ovat rakentuneet todella vankalle pohjalle. Olen myös löytänyt tutkijan itsestäni. Ymmärrys siitä, että sosiaalityö on vaativaa asiantuntijatyötä ja että sen tulee perustua tutkimukseen, on vahvistunut paljon. Yliopistokonteksti on ollut tässä todella merkityksellinen.

–  Kun vertaan omaa matkaani siihen hetkeen, kun aloitin sosiaalialan opinnot, huomaan olevani ammatillisesti aivan eri paikassa. Ammatti-identiteetti, osaaminen ja tapa ajatella sosiaalityötä ovat syventyneet merkittävästi. Erityisesti eettinen osaaminen, rakenteellinen sosiaalityö sekä oikeudelliset kysymykset ovat avanneet sosiaalityötä uudella tavalla.

–  Lopulta sosiaalityön keskiössä on aina ihminen. Ajattelen, että sosiaalityössä on vahvasti mukana ajatus heikoimmassa asemassa olevien puolella olemisesta ja heidän oikeuksiensa puolustamisesta. Koen myös suurta ylpeyttä sosiaalityöntekijän ammatista sekä suorittamastani tutkinnosta. 

Onko jokin kurssi, opettaja tai projekti jäänyt erityisesti mieleesi?

–  Täytyy nostaa kärkeen oman pro gradu -tutkielman tekeminen viime keväältä. Se on ollut minulle henkilökohtaisesti suuri onnistuminen ja tärkeä saavutus. Kun aloitin sosiaalialan opinnot ammattikorkeakoulussa ja myöhemmin avoimessa yliopistossa, ajattelin usein, että gradusta en varmaan koskaan selviäisi. Niin vain kuitenkin selvisin, ja se kokemus vahvisti uskoa omaan osaamiseen. Haluan mainita myös pro gradu -ohjaajani Kaarina Mönkkösen, jonka tuki oli tärkeää työn aikana. Lisäksi oikeustieteiden opinnot ovat jääneet vahvasti mieleen. Erityisesti Pauli Rautiaisen ja Heidi Vanjusovin kurssit olivat todella antoisia ja avasivat sosiaalityön ja oikeuden suhdetta uudella tavalla. Hyviä kursseja ja opettajia on ollut paljon muitakin, mutta nämä nousevat ensimmäisinä mieleen.

Oletko oppinut jotain, mikä on muuttanut ajatteluasi tai avannut uusia ovia?

–  Opintojen aikana olen oppinut paljon uutta, ja oma ajatteluni on syventynyt. Ymmärrän sosiaalityötä nyt laajemmin ja eri näkökulmista kuin aiemmin. Ajattelen, että sosiaalityöntekijä ei ole koskaan ammatillisesti täysin valmis. Aina on jotakin uutta opittavaa – kollegoilta, asiakkailta sekä esimerkiksi uusien opintojen kautta. Myös maailma muuttuu jatkuvasti, ja sosiaalityö muuttuu siinä mukana. Siksi koen tärkeäksi säilyttää oman kiinnostuksen ja innostuksen alaa kohtaan, sillä niiden kautta ammatillinen kasvu voi jatkua.

Mitä odotit  aikuisopettajan opinnoilta ja ovatko ne vastanneet odotuksiasi?

–  Kun hain aikuisopettajan pedagogisiin opintoihin, kävin etukäteen tutustumassa opintojen sisältöihin ja opintosuunnitelmaan. Odotin ennen kaikkea mahdollisuutta tavata muita opiskelijoita ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Myös uusien opettajien kohtaaminen ja heidän näkökulmistaan oppiminen kiinnosti. Nämä odotukset ovat toteutuneet hyvin. Opinnoissa on ollut antoisaa tutustua uusiin ihmisiin ja saada erilaisia näkökulmia oppimiseen ja opettamiseen. Samalla opinnot ovat paikoin myös yllättäneet. Ne ovat olleet työläämmät kuin etukäteen ajattelin, mutta samalla myös hyvin palkitsevat.

Mikä pedagogisissa opinnoissa on ollut kiinnostavinta, yllättävintä tai opettavaisinta?

–  Kiinnostavinta on ollut mahdollisuus tarkastella opettajuutta ja pedagogiikkaa syvemmin. Aiemmissa opinnoissa pedagogiikkaa sivuttiin jonkin verran, mutta se ei ollut varsinaisesti keskiössä. Näissä opinnoissa opettajuus ja erityisesti aikuispedagogiikka ovat olleet selvästi ytimessä, ja niiden tarkastelu on ollut todella mielenkiintoista.

– Yllättävintä on ollut ehkä se, kuinka vahva oma sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetti on. Välillä on saanut tietoisesti muistuttaa itseään siitä, että tässä kontekstissa tarkastelen asioita opettajan, näkökulmasta, en niinkään sosiaalityöntekijänä. Tämä on ollut ajoittain yllättävänkin haastavaa, mutta samalla hyvin opettavaista. Vähitellen nämä kaksi näkökulmaa ovat alkaneet myös asettua luontevammin rinnakkain.

Millaisia oivalluksia olet saanut opinnoista?

–  Pedagogisten opintojen aikana olen oivaltanut erityisesti sen, kuinka monimuotoista tämän päivän opetus ja ohjaus ovat. Aikuisten oppiminen ei ole yksinkertainen tai yksisuuntainen prosessi, vaan siihen liittyy paljon erilaisia tapoja oppia, erilaisia taustoja ja tarpeita. On ollut kiinnostavaa huomata, kuinka monin tavoin opettaja voi tukea oppimista ja millaisia työkaluja ja näkökulmia siihen on olemassa. Ehkä suurin oivallus on ollut se, että opettaminen ei ole tiedon siirtämistä opettajalta opiskelijalle. Oppiminen syntyy vuorovaikutuksessa, yhdessä pohtien ja ymmärrystä rakentamalla. Se on paljon enemmän kuin perinteinen ajatus siitä, että opettaja luennoi ja opiskelijat vain vastaanottavat tietoa.

Onko sinulla ollut jo opetusharjoittelua tai kokemuksia opettamisesta?

–  Olen saanut opetusharjoittelun kautta mahdollisuuden opettaa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa geronomiopiskelijoita. Kokemus on ollut samaan aikaan jännittävä ja todella antoisa. Minut on otettu Xamkissa lämpimästi vastaan sekä opiskelijoiden että harjoittelua ohjaavan opettajan ja muun työyhteisön toimesta, mikä on tehnyt kokemuksesta erityisen myönteisen. Olen myös pyytänyt opiskelijoilta palautetta opetuksestani ja saanut siitä todella kannustavia kommentteja. Palautetta lukiessa on tullut ihan tippa linssiin, sillä on tuntunut merkitykselliseltä huomata, että oma innostukseni sosiaalityötä ja sosiaalialaa kohtaan on välittynyt opiskelijoille. Opetustilanteisiin on mahtunut myös hetkiä, joissa kaikki ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, esimerkiksi teknisten välineiden kanssa. Silloin on täytynyt nopeasti keksiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Sekin on ollut opettavaista ja muistuttanut siitä, että opetuksessakaan tilanteet eivät aina mene suunnitellusti, mutta niistä voi silti selvitä hyvin.

Miten pedagogiset opinnot ovat vaikuttaneet tapaasi kohdata ihmisiä, suunnitella opetusta tai tukea oppimista? 

–  Koen, että oma tapani kohdata ihmisiä on pitkälti samanlainen kuin sosiaalityössä. Tässä kohtaa tuntuu siltä, että nämä kaksi ammatillista identiteettiäni kohtaavat. Pyrin olemaan ihmisläheinen ja helposti lähestyttävä myös opettajana. Ajattelen, että aivan kuten sosiaalityöntekijä ei katso asiakkaitaan ylhäältä päin, ei opettajankaan kuulu katsoa opiskelijoita sieltä käsin. Oppiminen rakentuu vuorovaikutuksessa ja keskinäisessä kunnioituksessa.

–  Pedagogiset opinnot ovat tuoneet paljon uutta erityisesti opetuksen suunnitteluun. Olen oppinut, kuinka tärkeää on suunnitella opetusta niin, että se tukee opiskelijoiden oppimista mahdollisimman hyvin. Vaikka kaikki ei aina toteudu täsmälleen suunnitelmien mukaan, hyvä suunnittelu luo kuitenkin vahvan pohjan oppimiselle.

Millaisessa työssä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

–  Tällä hetkellä koen olevani vahvasti omalla paikallani aikuispsykiatrian sosiaalityössä. Työ on vienyt minut täysin mukanaan, ja olen siitä todella innostunut. Jokainen työpäivä tuntuu merkitykselliseltä, ja ajattelen, että tässä työssä on myös paljon mahdollisuuksia kehittyä ja kehittää toimintaa eteenpäin. Opettajuudella näen kuitenkin tärkeän roolin myös tulevaisuudessani. Ajattelen, että voisin oman työni ohella käydä pitämässä opetusta esimerkiksi ammattikorkeakouluissa tai ammattikouluissa/lukiossa. Myös yliopisto-opetus voisi kiinnostaa. Opettaminen tuntuu tärkeältä myös oman ammatillisen kehittymisen kannalta. Sen kautta pysyy hyvin ajan tasalla siitä, mitä sosiaalialalla opiskellaan ja millaisia asioita alalla tällä hetkellä painotetaan.

– Pidän tärkeänä myös sitä, että opettaminen ja käytännön työ kulkevat rinnakkain. Kun työskentelee kentällä ihmisten parissa ja samalla osallistuu opetukseen, pystyy tuomaan opetukseen käytännön kokemusta ja ajankohtaista osaamista. Nämä kaksi tukevat mielestäni hyvin toisiaan. Olen kiinnostunut myös esimerkiksi opinnäytetöiden ohjaamisesta sekä koulutuksen kehittämisestä hyvinvointialueella. Pedagogisista opinnoista on ollut hyötyä myös nykyisessä työssäni, sillä meillä käy paljon harjoittelijoita, ja olen ollut mukana kehittämässä esimerkiksi geronomiopiskelijoiden harjoittelua aikuispsykiatrian erikoissairaanhoidossa.

Mitä arvoja tai periaatteita haluat tuoda omaan opetukseesi tai työskentelyysi?

–  Ajattelen, että haluan tuoda opetukseen pitkälti samoja arvoja, jotka ohjaavat minua myös sosiaalityössä. Minulle on tärkeää olla ihmisläheinen ja muita arvostava sekä kohdata ihmiset tasavertaisesti.

– Haluan omalta osaltani myös vähentää eriarvoisuutta ja pitää esillä niitä näkökulmia, jotka liittyvät heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaan. Samalla ajattelen, että osallistaminen ja ihmisten mukaan ottaminen ovat tärkeitä periaatteita sekä sosiaalityössä että opetuksessa. Nämä arvot kulkevat vahvasti mukana molemmissa ammateissa.

Mitä neuvoja antaisit tuleville opiskelijoille?

–  Kannustaisin rohkeasti hakemaan opiskelemaan, jos jokin ala kiinnostaa. Erityisesti aikuisopiskelijana ajattelen, että kannattaa uskaltaa lähteä mukaan. Opintojen alussa ei tarvitse olla valmis eikä osata kaikkea. Opinnot opettavat matkan varrella. On myös hyvä tutustua etukäteen opintojen rakenteeseen ja käytäntöihin. Esimerkiksi se, milloin täytyy käydä kampuksella, voi yllättää, jos matkaa on paljon ja opinnot yhdistyvät työelämään. Itsekin huomasin välillä syksyn aikana ajattelevani, että taas pitäisi lähteä pitkän matkan päähän kampukselle täysipäiväisen työn ohella.

– Minua on auttanut se, että olen edennyt yksi tehtävä kerrallaan. Kun pilkkoo suuremmat kokonaisuudet pienempiin osiin, opinnot tuntuvat hallittavammilta. Samalla on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta. Saatan kuulostaa vähän tylsältä paasaajalta, mutta nuku hyvin, liiku ja syö monipuolisesti. Tämä yhdistelmä auttaa jaksamaan sekä opinnoissa että työelämässä.

– Tärkeää on myös säilyttää uteliaisuus ja innostus oppimiseen. Haluan rohkaista kaikkia hakijoita. Opinnoista kyllä selviää.

Mitä itse olisit halunnut tietää ennen opintojen alkua – pääaineesta, sivuaineista tai pedagogisista opinnoista?

–  Koen, että olin selvittänyt opintoja aika hyvin jo etukäteen. Tutustuin sisältöihin ja siihen, kuinka paljon läsnäoloa ja työmäärää opintoihin liittyy. Siksi moni asia ei oikeastaan tullut yllätyksenä. Ehkä opintojen työläys konkretisoitui kuitenkin vasta opintojen aikana. Erityisesti pedagogiset opinnot ovat varsin tiiviit, ja yhdessä lukuvuodessa ehtii tapahtua paljon. Opittavaa on paljon ja asioita tulee vastaan nopealla tahdilla. Ajattelen kuitenkin, että kokonaisuus jäsentyy ehkä kunnolla vasta myöhemmin, kun huomaa, kuinka paljon kaikkea onkaan tullut opittua.

Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa opinnoistasi?

–  Olen tällä hetkellä todella onnellinen, tyytyväinen ja myös ylpeä itsestäni. Olen päässyt opinnoissani tähän pisteeseen, ja viimeistelen vielä aikuisopettajan pedagogiset opinnot tämän kevään aikana. Aikuisena opiskeleminen on ollut minulle todella mielekästä, ja koko opintopolku on ollut hieno matka. Haluan rohkaista muitakin aikuisia, jotka pohtivat, selviävätkö opinnoista tai osaavatko he varmasti. Monella meistä on tällaisia ajatuksia. Kun kuitenkin lähtee liikkeelle ja alkaa tehdä, rohkeus kasvaa matkan varrella. Joskus olen jopa naurahtanut, että opintoihin olisi tarvinnut vähän samaan tapaan personal trainerin kuin kuntosalille. Sellaisen, joka muistuttaisi vaikeina hetkinä, että kyllä tästä selvitään ja vielä tämä yksi askel eteenpäin.

– Olen todella ylpeä siitä, että olen valmistunut, ja haluan myös kiittää Itä-Suomen yliopistoa. Olen saanut mahdollisuuden edetä opinnoissani melko vauhdikkaasti, ja joustavuutta on löytynyt paljon. Se on merkinnyt minulle paljon, sillä olen tehnyt opintoja koko ajan täysipäiväisen työn ohella. Erityisen tärkeää on ollut myös se, että opintoja on voinut tehdä etänä ja joustavasti. Ilman sitä minun olisi ollut vaikea yhdistää työtä ja opiskelua. Olen ollut koko ajan työelämässä mukana, ja koen, että työ ja opinnot ovat itse asiassa tukeneet toisiaan. Tässä suhteessa yliopiston tarjoamat mahdollisuudet ovat olleet minulle todella merkityksellisiä.

– Ajattelen myös, että nämä opinnot ovat avanneet minulle uuden suunnan opettajuuden puolelle. Toivon, että tulevaisuudessa avautuu mahdollisuuksia toimia esimerkiksi sijaisena opetustehtävissä. Haluaisin päästä kehittymään myös opettajana, ja koen saaneeni siihen hyvät eväät näistä aikuisopettajan pedagogisista opinnoista. Vaikka välillä on joutunut muistuttamaan itseään siitä, että olen lähtenyt näihin opintoihin vapaaehtoisesti työn ohella, voin nyt sanoa saaneeni niistä paljon enemmän kuin alun perin osasin odottaa.