– Opetuksen alkupäivät olivat välillä kriisinhallintaa, välillä kaaosta, muisteli emeritusyliassistentti Ewen MacDonald Kuopion farmasian koulutuksen 50-vuotisjuhlassa 28. lokakuuta.
Opetusta rakennettiin samaan aikaan kun syksyllä 1973 aloittaneen ensimmäisen vuosikurssin opinnot etenivät. – Aluksi opetettiin mitä osattiin, ei niinkään mitä opiskelijat tarvitsivat. Rautaisia ammattilaisia täältä on kuitenkin valmistunut, ehkä meistä huolimatta, MacDonald veisteli.
Farmasian laitoksen lupsakka yhteisöllisyys, toiminnan poikkitieteellisyys ja vaikuttavuus toistuivat juhlaseminaarin puheissa.
Toivo Naaranlahti, Arto Urtti, Jussi Pihlajamäki, Inka Puumalainen, Jarkko Ketolainen, Kristiina Huttunen ja Jarkko Rautio.
Vaikuttavaa farmasian koulutusta ja tutkimusta
Laitoksen johtaja, professori Jarkko Ketolainen esitteli laitoksen tärkeiden vuosilukujen lisäksi konkreettisia vaikuttavuuslukuja. Laitoksella on esimerkiksi suoritettu tähän mennessä jo 7000 tutkintoa: farmaseutteja, proviisoreja, farmasian tohtoreita, lisensiaatteja ja toksikologian maistereita. – Kovin erilaiselta ala näyttäisi ilman kaikkia näitä osaajia.
Kuopiolaisen farmasian tutkimuksen korkeasta tasosta kertoo muun muassa tuore maailman yliopistojen tieteenalakohtainen Shanghai Ranking -vertailu, jossa Itä-Suomen yliopisto sijoittui farmasian alalla jälleen sadan maailman parhaan yliopiston joukkoon.
Vaikuttavuusjohtaja Minna Hendolinin mukaan vaikuttavuudesta elinkeinoelämän suuntaan kertoo esimerkiksi se, että farmasian laitos on tuottanut 25 prosenttia yliopiston keksintöilmoituksista viime vuosina. Business Finlandin yliopistoon myöntämistä R2B-rahoituksista laitos on saanut lähes kolmanneksen.
– Farmasian koulutuksella on ollut iso merkitys jo pelkästään itäiselle Suomelle, toimivalle lääkehuollolle, lääkekehitykselle, innovaatioille, yritystoiminnalle ja alueen elinvoimalle, totesi myös terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jussi Pihlajamäki.
– Tulevaisuuden haasteena on nostaa uusia tähtiä taivaalle. Lahjakkaimmat nuoret on saatava innostumaan tutkimuksesta. Uusia osaajia tarvitaan myös ulkomailta ja heidät on integroitava paremmin yliopistoon ja laajempaan yhteisöön.
Inka Puumalainen.
– Jokainen meistä vaikuttaa, halusimme tai emme. Miksi emme tekisi sitä suunnitelmallisemmin, herätteli vaikuttajaviestinnän konsulttitoimisto Rud Pedersenin terveysasiakkuuksien johtaja, farmasian laitoksen proviisori- ja tohtorialumni Inka Puumalainen kuulijoita.
Tehokas yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatii Puumalaisen mukaan muun muassa pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallista vuorovaikutusta niiden kanssa, joilla on päätös- ja vaikutusvaltaa meille tärkeissä asioissa. – Luo mielipiteitä, älä vain vaikuta niihin. Ole liikkeellä ajoissa, kun päätöksiä vasta valmistellaan.
Biofarmasian professori Arto Urtti tähdensi, että farmasian tutkimus on 50 vuodessa muuttunut yhä monitieteisemmäksi ja sen tulee heijastua myös opetukseen. Esimerkkinä erinomaisesta poikkitieteellisestä yhteistyöstä hän mainitsi uusien biologisten lääkkeiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen tähtäävän kansallisen GeneCellNano-lippulaivan.
– DrugTech-tutkimusyhteisömme puolestaan pyrkii yhä mekanistisempaan ja tarkempaan lääkkeiden toiminnan ymmärrykseen ja hallintaan, missä metodien kehittäminen ja uudistuminen on huipputärkeää.
Fimean ylijohtaja Eija Pelkosen (vas.) mukaan farmasian laitos on mukana rakentamassa paitsi alueellista, myös kansallista ja Euroopan lääkealan tulevaisuutta. Sotilasapteekin johtaja Jarkko Kangasmäki toi Puolustusvoimien terveiset.
Apurahashekki mukana road tripillä
Urtti muisteli seminaarissa uraansa farmasian parissa aina vuodesta 1975, jolloin hän aloitti opintonsa Kuopiossa. Farmakologian gradu sytytti kipinän tutkimukseen, mutta väitöskirjansa Urtti teki kuitenkin farmasian teknologian alalta, pitkävaikutteisten säätövalmisteiden farmakokinetiikasta.
Professori Jouko Tuomiston myötävaikutuksella ja ihailemansa professori Takeru Higuchin kutsumana Urtti pääsi post doc -kaudelle 1986–1987 Kansasin yliopistoon – nyt farmaseuttisen kemian ja silmälääketutkimuksen pariin. Kauden päätteeksi Urtti ajoi kollegoiden Seppo Auriolan ja Pekka Ritvalehdon avustuksella auton Kansasista New Yorkin satamaan – monien osavaltioiden ja rokkiklubien kautta. Mukana kulki myös Merckin myöntämä apuraha, joka oli ojennettu shekkinä käteen. – Oltiin vähän kuin Hanoi Rocks rokkiklubilla, 40 donaa taskussa.
Urtin aktiivisuus ja menestys rahoitushauissa on jatkunut noilta ajoilta asti. USA:sta, Kalifornian yliopistosta, hän haki vielä myöhemmin lisäoppia geeniterapiasta, nanoteknologiasta, soluviljelystä ja farmakogenomiikasta. Vuonna 1996 hän aloitti biofarmasian professorina Kuopiossa ja vuonna 2005 hän siirtyi vastaavaan tehtävään ja Lääketutkimuskeskuksen johtoon Helsingin yliopistoon. Vuodesta 2013 hän on jatkanut tutkimusta molemmissa yliopistoissa ja keskittynyt erityisesti silmälääketutkimukseen.
Sairaala-apteekissa kolmella vuosikymmenellä
– Yllätyin yhä uudelleen siitä innostuneesta ja opiskelijamyönteisestä ilmapiiristä, joka täällä vallitsi. Se sai minut vakuuttumaan siitä, että Kuopio on minun paikkani, muisteli emeritussairaala-apteekkari Toivo Naaranlahti opintojensa alkuaikoja.
Aiemmin Jyväskylässä luonnontieteitä opiskellut Naaranlahti aloitti farmasian opintonsa Kuopiossa vuonna 1979 ja toimi proviisoriksi valmistuttuaan eri tehtävissä farmaseuttisen kemian laitoksella. Väitöskirja syntyi Aarre Huhtikankaan ja Seppo Lapinjoen käynnistämässä monitieteisessä kasvibiotekniikkaprojektissa, jossa oli tavoitteena tuottaa syöpälääkkeinä käytettäviä alkaloideja kasvisoluviljelmillä. – Valmiita menetelmiä alkaloidien mittaamiseen ei ollut, ja projekti imaisi varsin nopeasti täysin mukaansa.
Vuonna 1991 ura muutti suuntaa, kun Naaranlahti pestattiin kliinisen farmasian apulaisopettajaksi sosiaalifarmasian laitokselle. Ensi töikseen hän vastasi sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä. – Tehtävään tuli myös mahdollisuus sivuvirkaan KYSillä, mikä oli hyvä linkki yliopiston ja sairaala-apteekin välillä.
1990-luvun lopussa Naaranlahti siirtyi KYSin sairaala-apteekkarin tehtävään, josta jäi eläkkeelle vuonna 2017. Kolmella vuosikymmenellä paljon ehti muuttua ja kehittyä, mutta sairaala-apteekeilla riittää edelleen haasteita. – Niihin kuuluu muun muassa lääkekustannusten hallinta. Uudet biologiset lääkkeet tuovat mahdollisuuksia vaikeiden sairauksien hoitoon, mutta ne ovat myös erittäin kalliita. Toisena haasteena on katkeamaton lääkehoitoketju. Tietojärjestelmien integrointi on tässä prosessissa olennaista mutta hankalaa, sen sijaan katkeamatonta lääkehoitoa tukeva automaatio on suomalaisissa sairaaloissa jo pitkällä ja myös KYS on tässä kunnostautunut.
Toivo Naaranlahti.
Lääkeainekemiaa urheilullisella otteella
Nousevan tutkijapolven edustajana juhlassa puhui lääkeainekemian tenure track -apulaisprofessori Kristiina Huttunen, joka esittäytyi yhdeksi farmasian laitokselle kotiutuneista ei-farmasisteista. Hänen mukaansa laitoksella on ymmärretty erilaisten osaamistaustojen tuoma lisäarvo ja työyhteisössä myös tuetaan toinen toistaan.
Huttunen valmistui aikanaan Jyväskylän ja Kuopion yliopistojen yhteisestä lääkeainekemian maisteriohjelmasta ja väitteli sittemmin Kuopiossa. – Maisteriohjelmasta kollegoita työllistyi erityisesti lääketeollisuuteen. Itä-Suomen yliopiston perustamisen myötä ohjelma lopetettiin, mutta nyt on herätty huomaamaan, että Suomi tarvitsee kipeästi lääkeainekemian osaajia, jotta lääketeollisuus ja terveystieteellinen innovaatiotoiminta saadaan nousuun. Toivottavasti saammekin tulevina vuosina elvytettyä tämän koulutusohjelman, ehkä jopa kansainvälisenä maisteriohjelmana.
– Minusta piti alun perin tulla taitoluisteluvalmentaja, Huttunen paljasti.
Hän on kuitenkin huomannut tekevänsä valmentajan työtä päivittäin yliopistollakin. – Tosin kolmoissalchoweita ja lutzeja en opeta opiskelijoilleni, enhän enää taivu niihin itsekään. Mutta toivottavasti pystyn valmennuskokemuksellani tuomaan sen pienen urheilullisen menestyksen elementin, jossa minä teen työni kaukalon reunalla ja opiskelijat voivat paistatella onnistumisen valokeilassa.
Huttunen muistuttikin, että työyhteisön kaikkien jäsenten elämänkokemuksilla ja yksilöllisillä toimintatavoilla on oma tärkeä merkityksensä farmasian laitoksen menestyksessä.
Kristiina Huttunen.
Juhlaseminaarin yhteydessä kuultiin myös eri sidosryhmien tervehdyksiä 50-vuotiaalle farmasian laitokselle. Yleisöllä oli lopuksi mahdollisuus vierailla tutustumassa laitoksen opetusapteekkiin, pegadogisiin pakohuoneisiin Pakoteekkiin ja FARscapeen, lääkevalmistuslinjastoihin ja muun muassa farmaseuttisen kemian laboratorioihin. Iltajuhlaa vietettiin Kuopion Musiikkikeskuksella.
Farmasian laitos on juhlistanut 50-vuotista taivaltaan useissa tapahtumissa ja Farmasiaa Kuopiossa 50 vuotta -sivustolla julkaistuilla muisteluilla ja haastatteluilla. Muistoja, visioita ja viime vuosien tapahtumia voi lukea myös juhlakirjasta Värikäs vuosikymmen – Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos 50 vuotta. Lisäksi Youtubessa on julkaistu Farmasian Grand Old Men -videosarja, jossa emeritusprofessori Mauno Airaksinen ja emeritusyliassistentti Ewen MacDonald kertovat laitoksen alkuvuosista.
Mahdolliset muistamiset voi osoittaa Lastenklinikoiden Kummit ry:n toimintaan osoitteessa https://oma.kummit.fi/team/kuopion-farmasia-50-vuotta. Keräys on auki loppuvuoden ajan ja tähän mennessä lahjoituksia on kertynyt 2310 euroa. Kerätyt varat kohdennetaan Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenklinikalle.
Yliopistonlehtori Piia Siitonen esitteli opetusapteekkia ja farmaseuttista pakohuonetta, Pakoteekkia.
– Alan sisäinen keskustelu on entistä tärkeämpää, totesi farmasialiiton puheenjohtaja Maija Pirttijärvi.
Matti Viluksela, Kirsi Vähäkangas, Mauno Airaksinen ja Hannu Komulainen.
Apteekkariliiton puheenjohtaja Risto Kanerva kiitti farmasian laitosta rakentavasta yhteistyöstä ja avoimesta keskustelusta. – Yhdessä mietimme, miten koulutus voi vastata työelämän tarpeisiin.
Leena Tuomisto, Jouko Tuomisto ja Petteri Paronen.
