Tämä on Akateeminen vartti -podcastin tekstivastine. Linkki podcastin ääniversioon löytyy tekstivastineen alta.
Puhuja 1 [00:00:02]: [musiikki] Kuuntelet luonnontiedeaiheista Akateemista varttia, ja äänessä on Marianne Mustonen. Nykyään puhutaan paljon metsien merkityksestä hiilinieluina. Metsien pitäisi antaa kasvaa, samalla niitä pitäisi hakata, jotta niistä saataisiin rahallista hyötyä. Mitä tämä tarkoittaa tavallisen metsänomistajan kannalta? Miten oman metsän hiilivarastot lasketaan? Ja millä hinnalla olisi kannattavaa lopettaa hakkuut kokonaan? Näistä asioista jutellaan tänään etänä metsätalouden suunnittelun professorin Timo Pukkalan kanssa. Timo, mikä on metsien rooli hiilen kierrossa?
Puhuja 1 [00:00:57]: Metsät ovat käytännössä ainoa systeemi, joka voi poistaa ilmakehästä hiilidioksidia. Toinen systeemi ovat meret, joihin sitä imeytyy myös paljon. Mutta meriin ihminen ei pysty kovinkaan paljon vaikuttaamaan. Nämä ovat suunnilleen saman suuruisia hiilinieluja, mutta metsä on sellainen, joka on ihmisten hallinnassa. Se on käytännössä merkittävin keino, jolla ihminen voi poistaa hiiltä, ja hiilidioksidia ilmakehästä. Eli metsien rooli on aivan ratkaisevan suuri tässä asiassa.
Haastattelija 1 [00:01:38]: Oliko niin, että yhden puukuutiometrin kasvattaminen sitoo noin yhden tonnin hiilidioksidia?
Puhuja 1 [00:01:46]: Kyllä, se menee suunnilleen tällä tavalla, tämä on nyrkkisääntö.
Haastattelija 1 [00:01:52]: Hiiltä taitaa olla muuallakin kuin puissa. Missä muualla?
Puhuja 1 [00:01:57]: Kyllä, puissa on noin kolmannes metsän sisältämästä hiilestä, ja siitäkin merkittävä osa on maan alla juurissa. Toinen kaksi kolmasosaa on kuolleessa orgaanisessa aineessa, eli metsämaassa, minne on kerääntynyt hiiltä vuosituhansien aikana pikkuhiljaa. Ja tämä on tosiaan suurempi hiilivarasto kuin elävä puu. Suomessa kaikkein suurin hiilivarasto on suo, soitten turve. Jos alueella on paljon suometsiä, niin suurin osa alueen hiilivarastoista on soissa.
Haastattelija 1 [00:02:39]: Miksi hiilen vapautuminen on huono juttu?
Puhuja 1 [00:02:42]: Hiilihän vapautuu hiilidioksidina kun ihmiset hengittävät, tai muutkin eliöt hengittävät, tai kun puuta poltetaan tai ne lahoavat. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu samalla tavalla kuin esimerkiksi metaani, eli se lämmittää ilmakehää, ja siitä seuraa monenlaisia harmillisia asioita. Eli tämä on se haitta, joka hiilen vapautumisesta seuraa. Ilmasto lämpenee periaatteessa.
Haastattelija 1 [00:03:17]: Eli hiilivarastoja kannattaa kasvattaa, paitsi ilmaston, myös ilmeisesti metsätuhojen välttämiseksi?
Puhuja 1 [00:03:23]: Kyllä, jos ilmasto lämpenee, niin silloin joistain tuholaisista, jotka eivät ole aikaisemmin olleet vaarallisia tuleekin vaarallisia. Yksi esimerkki tästä on kirjanpainaja, joka alkaa olla ajankohtainen ja akuutti ongelma varsinkin Etelä-Suomessa. Eli kun ilmasto lämpenee kirjanpainajan populaatioiden kasvuvauhti suurenee hyvin nopeasti. Jossain vaiheessa kirjanpainajapopulaatiot ovat niin suuria, että niistä muodostuu uhka eläville puille. Myös monet sienitaudit lisääntyvät, jolloin ne ovat vaarallisempia ja elinvoimaisempia, kun ilmasto lämpenee ja talvet lyhenevät.
Haastattelija 1 [00:04:09]: Miten oman metsän kaikki hiilivarastot lasketaan? Tähän on ilmeisesti kolmekin eri tapaa.
Puhuja 1 [00:04:16]: Yksinkertaisin tapa on se, että mitataan metsä tavalliseen tapaan, eli puiden läpimittoja ja niin edelleen. Sitten käytetään biomassamalleja, joista ennustetaan paljonko puun rungossa, oksissa ja juurissa on biomassaa. Tästä biomassasta, kuivamassasta, noin puolet on hiiltä. Eli elävän puuston hiilivarastojen laskeminen on aika yksinkertaista. Mutta sitten on metsämaa, joka on suurempi hiilivarasto. Turvemailla hiilivarasto on aika helppo laskea. Jos tietää turpeen paksuuden ja tiheyden niin siitä voi laskea hiilen määrän. Mutta kivennäismailla sitä ei noin vain voi mitata, eikä yleensä mitata, vaan se ennustetaan malleilla, jotka perustuvat esimerkiksi leveysasteeseen, kasvupaikan viljavuuteen, ja puuston määrään. Näin voidaan aika hyvin ennustaa paljonko metsämaissa on hiiltä. Kolmas hiilivarasto, jonka metsät ovat synnyttäneet, ovat puuperäiset tuotteet. Tämä on paljon pienempi hiilivarasto kuin elävä puusto ja metsämaa, mutta senkin varaston suuruus voidaan arvioida malleilla samalla tavalla kuin metsämaan hiilivaraston suuruus. Eli käytetään malleja ja mittauksia.
Haastattelija 1 [00:05:42]: Metsänomistajalle voitaisiin maksaa hiilikompensaatioita. Mitä tämä tarkoittaa, kuka kompensaation maksaisi ja miten usein?
Puhuja 1 [00:05:52]: Hiilikompensaatio tarkoittaa sitä, että yksittäinen ihminen voi kompensoida hiilipäästöjään sillä tavalla, että lisää hiilen sitomista metsiin. Tämän voi hoitaa sillä tavalla, että maksetaan kompensaatioiden tuottajalle, tai hiilivarastojen kasvattajille korvauksia. Tätä voi tapahtua epävirallisesti, niin kuin Suomessa jo tapahtuu, niin että joku vain ilmoittautuu kompensaatioiden myyjäksi, ja kerää ihmisiltä näitä korvauksia. Sitten on myös kansainvälinen hiilikauppa, jonka kautta noin teoriassa ainakin kompensaatioita voidaan ostaa. Miten usein näitä maksetaan, niin maksu on varmaankin usein kertaluonteinen. Maksetaan joku määrä rahaa, ja sillä tuotetaan hiilen sidontaa kymmeniä vuosia esimerkiksi.
Haastattelija 1 [00:07:04]: Paljonko tämä olisi euromääräisesti Etelä- ja Pohjois-Suomessa? Mitä eroa näillä alueilla on?
Puhuja 1 [00:07:13]: Hiilikompensaation hinta määräytyy kansainvälisessä päästökaupassa, ja on tällä hetkellä noin 27 € per hiilidioksiditonni. Tämän verran kompensaatioiden myyjät pyytävät rahaa tällä hetkellä yksittäisiltä ihmisiltä, jotka haluavat kompensoida hiilipäästöjään. Pienemmilläkin maksuilla, jos niitä metsänomistajalle voitaisiin maksaa, tai metsänomistaja saisi, niin metsänomistajan kannattaisi lisätä hiilensidontaa metsissään. Jopa 5 € per hiilidioksiditonni, tai jotakin sellaista, johtaa jo siihen, että metsänomistajan kannattaa kasvattaa metsien hiilivarastoja ainakin jonkin verran. Sitten on laskettu, että millä hiilen hinnalla hakkuut kannattaisi lopettaa kokonaan, ja tämä hinta on Pohjois-Suomessa noin 27 €. Eli täsmälleen sama hinta sattumalta, kuin mikä on hiilidioksidin hinta kansainvälisessä päästökaupassa. Etelä-Suomessa hinta, joka johtaa siihen, että hakkuut kannattaisi lopettaa, on reilu 40 € per hiilidioksiditonni. Eli tämän hetkisellä hiilidioksidin hinnalla ei vielä aivan kannattaisi lopettaa Etelä-Suomessa hakkuita.
Haastattelija 1 [00:08:46]: Kerrot blogissasi, että jos tällaista kompensaatiota maksettaisiin, niin ei olisi niin kovaa painetta esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämiseen.
Puhuja 1 [00:08:59]: Kyllä, voi laskea, että jos metsiä ei hakattaisi ollenkaan, niin koko metsätalouden hiilitase kaksinkertaistuisi siihen verrattuna, että metsiä käsitellään samalla tavalla kuin nyt. Siitä huolimatta, että osa näistä ilmastohyödyistä jää saamatta. Esimerkiksi se, että puuta ei enää käytettäisi energiaksi, eikä rakenteisiin.
Haastattelija 1 [00:09:31]: Mitä Suomen metsäteollisuudessa ajatellaan tästä, eikö toimintaa kannattaisi siirtää halvempiin maihin?
Puhuja 1 [00:09:37]: Metsäteollisuudessa varmaankin on kahden suuntaisia ajatuksia tähän. Eli hiilikompensaatio varmaankin nähdään uhkana, joka luultavasti rajoittaa, tai ainakin hankaloittaa raaka-aineen saantia. Mutta sitten toisaalta metsäteollisuushan voi yrittää kehittää innovaatioita tällä aluella, esimerkiksi kehittää tuotteita, jotka korvaavat muovisia astioita tai pakkausmateriaaleja. Tai kehittää paperikuidun sijasta tekstiilikuituja, joiden ilmastovaikutus on paljon suurempi ja positiivinen, kun se on esimerkiksi painopaperilla negatiivinen. Mutta noin kokonaisuutena ajattelisin, että hiilen sitominen metsätalouden avulla lisääntyvässä määrin ei varmaankaan kovin paljon miellytä suomalaista metsäteollisuutta, koska se on ristiriidassa raaka-aineen saanniin kanssa. Tosin jos metsien hakkuita vähennettäisiin se johtaisi myös siihen, että puun tuotos lisääntyy, koska kasvava biomassa lisääntyy. Eli vaikka lyhyellä tähtäyksellä hakkuita vähennettäisiin, niin vähän pidemmällä tähtäimellä se johtaisi siihen, että puun tuotanto olisikin lähitulevaisuudessa suurempi.
Haastattelija 1 [00:11:23]: Mikä on pohjimmiltaan syynä suuriin hakkuumääriin, ja muuhunkin ympäristön rasittumiseen?
Puhuja 1 [00:11:30]: Suurten ja lisääntyneitten hakkuumäärien suurimpana syynä Suomessa on varmaankin selluteollisuus, ja sellun hyvät markkinat viime vuosina. Varmaan tämä on suurin syy, joka taas johtuu tietysti siitä, että paperia on kulutettu paljon, tai pakkausmateriaaleja. Eli siellä taustalla on ihmisten kulutus. Paperin kulutushan vähenee kaikkialla maailmassa, mutta pakkausmateriaalien kulutus lisääntyy. Eli taustalla on se, että ihmiset kuluttavat vieläkin hyvin paljon paperia, ja sitten esimerkiksi Kiinassa ja Aasiassa postimyynti on hyvin yleistä, ja lisääntynyt kovaa vauhtia. Siellä tarvitaan erittäin paljon pakkausmateriaalia, ja yleensäkin tavaroita liikutellaan paljon paikasta toiseen, ja maasta toiseen. Tämä on nyt viime aikoina lisännyt massatuotteiden, ja ennen kaikkea pakkausmateriaalien menekkiä ja tarvetta. Mutta kyllä nämä kaikki merkittävämmät syyt liittyvät siihen, että kuinka paljon ja millä tavalla ihmiset kuluttavat.
Haastattelija 1 [00:13:02]: Eli miten tavallinen kuluttaja, eli minä, voisin vaikuttaa tähän?
Puhuja 1 [00:13:07]: Jos sinulle tulee vielä paperinen sanomalehti, niin sen voi muuttaa digilehdeksi, ja printterillä ei kannata kaikkia dokumentteja tulostella. Tavaroita ei kannata ehkä tilata niin paljon postimyynnistä, vaan niitä voi käydä hakemassa kaupasta. Ja yleensäkin kaikkea kulutusta voi tietysti yrittää vähentää.
Haastattelija 1 [00:13:41]: Miltä tulevaisuus näyttää ylipäätään?
Puhuja 1 [00:13:47]: Kulutuksen suhteen paperinkulutus vähenee melkein kaikkialla maailmassa, ja maailma digitalisoituu, mikä on hyvä asia. Ja sitten, jos tämä koronavirus vaikuttaisi vaikkapa siihen, että globalisaatio ja tuotteiden siirtely maasta toiseen vähenee, niin sekin olisi positiivinen asia. Ihmiset varmaan ovat osittain heränneet siihen, että ei ehkä ole järkevää kuluttaa aivan yhtä paljon kuin tähän saakka on kulutettu. Nämä olisivat kaikki myönteisiä asioita. Mutta ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen tulevaisuushan ei näytä tällä hetkellä niin kovin lupaavalta, olemme ilmeisesti jäljessä tavoitteista. Nykyiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan korjausliikkeitä, että ei kokonaan myöhästyttäisi tästä lämpötilan nousun hillitsemisestä. Siinä suhteessa tämän hetkinen tilanne ei ole niin erityisen toiveikas.
Haastattelija 1 [00:15:00]: Kuuntelit juuri luonnontiedeaiheista Akateemista varttia, ja äänessä oli Marianne Mustonen. Jos sinua kiinnostaa lueskella vähän lisää Timon mietteitä tästä aiheesta, niin käy lukemassa hänen blogiaan osoitteessa uef.blogs.fi. Samasta paikasta löydät myös kaikki muutkin yliopistomme blogit.
[musiikkia]