Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Uniapnean diagnosointiin kehitetty elektrodisetti nukkuvan henkilön päässä

Uusi helppokäyttöinen työkalu unibruksismin tutkimiseen

  • Teknologia ja innovaatiot

Väitös sovelletun fysiikan alalta

Väittelijä: FM Tomi Miettinen

Aika ja paikka: 25.10.2019 klo 12, CA102, Canthia, Kuopion kampus

Unibruksismi on unenaikaista hampaiden narskuttelua, kiristelyä ja yhteenpuremista, josta kärsii arviolta 8–15 prosenttia väestöstä. Unibruksismin seurauksia ovat hammasvauriot, leuan, suun ja kasvojen alueen kiputilat, purentaelimistön toimintahäiriöt, sekä vieressä nukkuvien unen häiriintyminen äänekkäästä hampaiden narskuttelusta johtuen. Unibruksimin yleisyydestä huolimatta sen syntymekanismi tunnetaan verrattain huonosti, ja yhteys unibruksismin vakavuusasteen ja havaittujen oireiden vakavuuden välillä on epäselvä. Unibruksismin hoito perustuu nykyisin suurelta osin oireiden lievittämiseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta hoitomenetelmien pitkäaikaisvaikutuksista on olemassa vain vähän luotettavaa julkaistua tietoa.

Eräs syy puutteisiin unibruksismin ja sen hoitomuotojen tuntemuksessa on se, että unibruksismin vakavuusasteen määrittämiseksi ei ole olemassa menetelmää, joka olisi samanaikaisesti luotettava, tarkka, edullinen ja helposti saatavilla oleva, sekä käyttökelpoinen erilaisissa tutkimusympäristöissä. Tarkka unibruksismin vakavuusasteen määrittäminen edellyttää biosähköisiä mittauksia, joista sairaalassa toteutettava unipolygrafia on kaikista kattavin, tarkin ja luotettavin menetelmä. Sen on kuitenkin suhteellisen kallis, joten sen käyttö rajoittuu vakavimpien unihäiriöiden diagnosointiin ja tutkimukseen.

Unibruksismin vakavuusasteen määrittämiseksi on kehitetty myös useita yksinkertaisia, lähinnä vain puremalihasten sähköistä toimintaa mittaavia yksinkertaisempia laitteita, joita potilaat voivat käyttää omatoimisesti. Niiden tarkkuus on kuitenkin kyseenalainen, sillä niillä ei voi erottaa unibruksismia muista unenaikaisista puremalihasten toiminnoista, kuten haukottelusta tai nieleskelystä. Tämä voi useissa tapauksissa johtaa unibruksismin vakavuusasteen virheelliseen tulkintaan.

Filosofian maisteri Tomi Miettinen tutki väitöskirjassaan ohuille, taipuisille muovikalvoille tulostettujen hydrogeelipäällystettyjen elektrodisettien soveltuvuutta unibruksismin vakavuusasteen määrittämiseen. Väitöstutkimuksessa verrattiin elektrodisetillä osana unipolygrafiaa saavutettavaa diagnostista tarkkuutta ja unibruksismitapahtumien havaitsemistarkkuutta tavalliseen unipolygrafiaan, ja muihin yksinkertaisempiin biosähköisiin menetelmiin. Väitöstutkimuksessa kehitettiin elektrodisetti, jonka potilaat voivat ottaa itsenäisesti käyttöön ilman aikaisempaa osaamista, ja joka mahdollistaa tarkemman ja edullisemman unipolygrafian toteuttamisen potilaan kotona.

Tutkimuksessa havaittiin, että elektrodisetti soveltuu erinomaisesti tarkkaan unibruksismin vakavuusasteen määrittämiseen. Sen diagnostinen tarkkuus oli vastaava kuin tavallisessa unipolygrafiassa, kun samat menetelmät olivat käytettävissä unibruksismitapahtumien erottamiseksi muista unenaikaisista tapahtumista. Elektrodisetillä tehtävillä kotimittauksilla oli tutkimuksen tuloksien mukaan mahdollista saavuttaa erinomainen unibruksismitapahtumien havaitsemistarkkuus, joka likimain vastasi havaitsemistarkkuutta, kun unibruksismitapahtumat analysoitiin toistamiseen tavallisessa unipolygrafiassa tehtyihin unirekisteröinteihin. Yksinkertaisemmilla, pelkkään puremalihasten aktiivisuuteen perustuvilla menetelmillä havaitsemistarkkuus ei ollut hyväksyttävällä tasolla.

Elektrodisetti havaittiin luotettavaksi ja helppokäyttöiseksi. Yhdeksän kymmenestä kotimittauksesta oli hyvälaatuisia, ja 90 prosenttia mitatusta ajasta elektrodien sähköiset impedanssit olivat vakaasti hyväksyttävällä tasolla. Vain yksi 101:stä väitöskirjatyön aikana tehdystä kotimittauksesta epäonnistui elektrodisetin virheellisestä käytöstä johtuen niin, että mittaus olisi vaatinut uusimisen. Tutkimuksessa vahvistettiin myös jo aikaisemmin tieteellisessä kirjallisuudessa esillä ollutta havaintoa, että unibruksismin luotettava vakavuusasteen määrittäminen voi vaatia onnistuneenkin unipolygrafian toistamisen useina peräkkäisiä öinä.

Väitöstutkimuksessa kehitetty elektrodisetti osoitti erinomaista soveltuvuutta luotettavaan ja tarkkaan unibruksismin vakavuusasteen määrittämiseen osana kotiolosuhteissa tehtävää unipolygrafiaa. Elektrodisetin ja mittausasetelmien muokattavuuden ansiosta ne soveltuvat erinomaisen hyvin tutkimuskäyttöön, esimerkiksi hoitomenetelmien pitkäaikaisvaikutusten arviointiin, mutta myös tilanteisiin, joissa unibruksismin vakavuusastetta tutkitaan yhtäaikaisesti jonkin sen liitännäissairauden esiintyvyyden kanssa.

Tutkimus toteutettiin yhteistyönä Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan laitoksen ja hammaslääketieteen yksikön sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan Kliinisen neurofysiologian yksikön kesken.

FM Tomi Miettisen sovelletun fysiikan alaan kuuluva väitöskirja Suitability of a Self-applicable Electrode Set for Polysomnographic Assessment of Sleep Bruxism in the Home Environment tarkastetaan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Jari Hyttinen Tampereen yliopistosta ja kustoksena dosentti Sami Myllymaa Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/16832?encoding=UTF-